Pro gradu tutkielman tarkoituksena on selvittää yhteistyövanhemmuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman tavoitteena on kuvata eron jälkeistä vanhemmuutta kertomusten muodossa. Tutkielmaan on valikoitunut vaikean eron ja pitkittyneen erokriisin kokeneita henkilöitä. Tutkielman ääni on Oulun ensi- ja turvakodin tapaamispaikan asiakkuudessa olevilla vanhemmilla, jotka ovat päätyneet asiakkuuteen lasten huoltajuus- ja tapaamisriidan vuoksi. Tapaamispaikan palveluja ovat valvotut ja tuetut tapaamiset sekä valvotut vaihdot. Asiakkuuteen tullaan lastensuojelullisin perustein oikeuden päätöksellä tai vanhempien keskinäisellä sopimuksella.

Tutkielma on laadullinen narratiivinen tutkimus. Tutkielmaan osallistui kuusi vanhempaa, joista kaksi olivat etävanhempia ja neljä lähivanhempia. Tutkielmasta selviää, että parisuhteen ja eron aikaisilla kokemuksilla on merkitystä siinä, millaisena vanhempana entisen puolisonsa näkee ja kokee. Eroprosessi on pitkä ja erityisen raskas kaikille osapuolille, jos siihen liittyy lapsen huoltajuus- ja tapaamisriita. Tutkimustulokset ovat kertomuksia vieraannuttamisesta, pakotetusta yhteistyövanhemmuudesta ja muutoksesta vaikeasta alkutilanteesta hyvään lopputilanteeseen. Tulosten perusteella yhteistyövanhemmuuden kehittyminen vaikean eron jälkeen on prosessi, jossa on mahdollisuus muutokseen.