Tutkimus käsittelee kotona asuvien vanhusten arkea. Arjen sujumiseen vaikuttaa olennaisesti vanhuksen toimintakyky ja siinä tapahtuvat ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset. Toimintakyvyn heikentymistä pyritään paikkaamaan sosiaalisen tuen avulla, millä on myös oma roolinsa vanhuksen arjessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten vanhuksen toimintakyky määrittää arjen sujumista sekä millainen merkitys vanhusten saamalla sosiaalisella tuella on heidän arjessaan.

Tutkimus on laadullinen. Aineisto koostui yhdeksästä kotona asuvan vanhuksen teemahaastattelusta, jotka tehtiin joko heidän kotonaan tai vanhusten päiväkeskuksessa. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Esitutkimusaineistona käytettiin vanhusten kotihoidon asiakkaille tehtyä asiakastyytyväisyyskyselyä.

Tutkimustuloksista nousee esiin niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisenkin toimintakyvyn merkitys vanhuksen arjessa selviämiseen. Nämä toimintakyvyn eri osa-alueet ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa, ja jokaista osa-aluetta tulisi tukea parhaalla mahdollisella tavalla. Kotihoidon resurssit virallisen sosiaalisen tuen antajana eivät riitä vanhuksen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Hoito keskittyy fyysisen toimintakyvyn tukemiseen psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn huomioimisen jäädessä liian vähäiseksi. Kotona asuvan vanhuksen omaisilla, etenkin lapsilla, on suuri merkitys arjessa selviytymiselle ja vanhuksen hyvinvoinnille. Myös vanhusten päiväpalvelu tuo positiivista sisältöä arkeen. Kuitenkin päiväpalvelua tulisi eriyttää niin, että erikuntoisille vanhuksille olisi tarjolla omaa kuntoaan vastaavaa toimintaa.