Hyvällä hallinnolla on nykyään suuri merkitys, sillä julkishallinnon toiminta ulottuu nykyään miltei jokaiselle elämän alueelle. Tämän vuoksi on tärkeää varmistaa, että viranomaiset toimivat asianmukaisesti ja laillisesti. Samoin on varmistettava, että yksilön oikeudet toteutuvat täysimääräisesti. Samalla julkishallintoon kohdistuu uudenlaisia laadullis-sisällöllisiä odotuksia ja vaatimuksia myös hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Pelkästään lainmukainen hallintotoiminta tai hyvinvointivaltiollisten etujen ja palvelujen saaminen ei sellaisenaan ihmisille enää riitä, vaan viranomaisilta vaaditaan laadullisesti enemmän ja parempaa palvelua. Näihin tavoitteisiin liittyvät hyvän hallinnon ja oikeusturvan vaatimukset myös edunvalvonnassa.

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on selvittää, kuinka hyvän hallinnon periaatteet tulisi ottaa huomioon edunvalvonnassa. Tutkimusongelma koskee toisin sanoen sitä, mitkä ovat ne perusteet joiden mukaan hyvän hallinnon oikeudellista sisältöä voidaan määrittää erityisesti edunvalvontaan liittyvissä hallinnollisissa prosesseissa. Tutkielmani tutkimus- ja lähestymistapa on puolestaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen.

Tutkielman hahmottamisen kannalta koin tärkeäksi ensin kirjoittaa hyvän hallinnon määrittelemisestä ja sen selvittämisestä mitä hyvä hallinto on ja mitä se pitää sisällään. Sen jälkeen tutkimus paneutuu edunvalvontajärjestelmään ylipäänsä, sisältäen siis holhoustoimen luonnehdinnan aina edunvalvontajärjestelmän järjestämiseen. Tutkielman kannalta tärkein tarkastelun kohde, hyvän hallinnon periaatteet ja niiden huomioonottaminen edunvalvonnassa jää esitysteknisesti tutkielman jälkimmäiseen osaan.

Vaikka hyvä hallinto on periaatteena ollut jo kauan tiedostettu, on se saanut selkeän sääntöluonteisen vaikutuksensa vasta PeL 21 §:n ja uuden HallintoL:n myötä. Tämä näkyy myös hyvän hallinnon periaatteiden huomioon ottamisessa edunvalvonnassa. Hallinnon asiakkaan asemaa korostetaan, samalla kun halutaan luoda kuvaa uudesta palvelualttiista, tehokkaasta ja laadukkaasta hallinnosta. Näyttääkin siltä, että ainakin muodolliset, eli lainsäädännölliset puitteet tähän ovat nyt olemassa. Eri asia on kuitenkin, kuinka nopeasti ja miten hyvin pystytään vastaamaan hyvän hallinnon kasvaneisiin laatuvaatimuksiin.

Kysymykseen toteutuuko hyvä hallinto edunvalvonnassa, voidaan vastata kyllä ja ei. Puhuttaessa asiakkaan, viranomaisen ja hyvän hallinnon valvonnan näkökulmista, on selvää, että valmiudet hyvän hallinnon toteutumisen arviointiin ovat hioutuneet valvonnan näkökulmasta, joka nimenomaisesti mieltää ja tarkastelee asioita hyvän hallinnon kannalta. On myös huomattava, että tutkittaessa hyvän hallinnon toteutumista edunvalvonnassa, valittajat harvoin osaavat nimetä valituksissaan perusteeksi juuri hyvän hallinnon vastaisuuden vaan sen, että heidän mielestään edunvalvoja ei ole toiminut heidän mielestään oikein. Päämiehet ja omaiset kantelevat edunvalvojista useammille eri tahoille, oikeusaputoimistojen johtajille, maistraatteihin, joskus ministeriöön sekä yleisen edunvalvonnan osalta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kanteluiden tarkasta määrästä ei ole tilastoja, mutta eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomuksista voi tehdä sen johtopäätöksen, että hyvään hallintoon liittyvät kantelut ovat tasaisesti lisääntyneet vuosi vuodelta. Myös oikeuskanslerille osoitetut valitukset hyvän hallinnon vastaisuudesta ovat lisääntyneet tasaisesti vuosi vuodelta. Tämä kertoo siitä, että asiakkaat ovat yhä valppaampia peräämään oikeuksiaan ja hyvän hallinnon toteutumista myös edunvalvonnassa.