Tutkielman aihe on dialogi kuvataidekasvatuksen kentällä. Tutkimustehtävänä on tutkia ja tulkita dialogin muodostumista, merkityksiä ja mahdollisuuksia kansainvälisessä toiminnassa, joka liittyy tai jonka osa valokuvaus on. Valokuvauksen avulla yksilö käy vuoropuhelua ympärivöin todellisuuden kanssa. Tutkimuksen tavoite on luoda ymmärrystä siitä, mitä dialogi konkreettisesti on taidetoiminnassa. Lähtökohtaisesti tutkimus tunnistaa valokuvauksen ja kansainvälisen toiminnan dialogia aikaansaavina tekijöinä. Tutkimus kiinnittyy monikulttuurisen taidekasvatuksen, kulttuuristen kohtaamisten, taiteen dialogisen luonteen ja valokuvauksen teorioihin. Tutkimus toteutuu toiminta- ja tapaustutkimuksen välimaastossa kahdessa kansainvälisessä työpajatapauksessa. Ensimmäinen tapaus on Turkissa alkukesällä 2011 toteutunut RAYS – Rovaniemi and Alanya Youth Stories–projekti. Toinen tapaus on pohjoismaisen taide- ja muotoilukasvatuksen Cirrus –verkoston toimintakontekstissa toteutunut Cultural Sustainability and Photography Workshop –projekti keväällä 2012. Osallistumalla toimintaan ja sen suunnitteluun, tutkija huomioi mitkä tekijät ja pedagogiset toiminnot vaikuttavat dialogin muodostumiseen, ja minkälainen merkitys valokuvaamisella ja valokuvien katsomisella on tässä prosessissa. Monipuolisessa havainnointi-, video- ja keskustelutallenteiden muodostamassa aineistossa dialogi hahmottuu inhimillisenä sosiaalisena vuorovaikutuksena ja keskusteluna. Tutkimus tuo esille, että dialogi on kontekstiin kiinnittyvää toimintaa, jossa osallistujien välille on syntynyt yhteisyydentunne. Dialogi ilmenee sekä yksinkertaisena neuvotteluna valokuvien ottamisesta, että tunteikkaana samaistumisensa ja toisten valokuvien vastavuoroisena tulkitsemisena. Dialogia tukevat osallistujien elämismaailman läsnäolo tehtävissä, ja luottamuksellinen ilmapiiri jossa henkilökohtaisuus ja tunteiden läsnäolo on mahdollista. Tutkimus osoittaa, että dialogi tulee taidepedagogisessa toiminnassa ymmärtää prosessina, jossa on eri vaiheita. Dialogia tapahtuu eri tasoilla kuten ryhmän dialogina ja yksilön sisäisenä reflektointina. Dialogissa korostuu sen arvaamattomuus ja leikkisyys, mitä tukevat moninaiset valokuvataiteelliset strategiat. Arki ja epämuodollisuus tukevat itseohjautuvaa dialogisuutta, jota luonnehtii yksilön kokonaisvaltainen dialoginen asenne. Kansainvälisyys korostaa tapausten kaltaisen toiminnan merkitystä taidekasvatuksen kehitystyössä.

The topic of this thesis is dialogue in the field of art education. The main research problem is to understand how dialogue forms, what are its significance and possibilities in international activities. The aim is to create understanding of what dialogue is concretely in art education. The thesis recognizes per se that photography and international workshops have a potential to generate dialogue. The research roots in theories of multicultural art education, cultural encounters, and the dialogic qualities of art and photography. The research actualizes in-between action research and case study. Data has been collected from two unconnected international workshop projects. The first case is RAYS – Rovaniemi and Alanya Youth Stories, which took place in Turkey in summer 2011. The second case is Cultural Sustainability and Photography Workshop, a project in the framework of Cirrus, a Nordic art and design education network in spring 2012. By actively participating in the planning and implementation of these projects, the researcher observes which pedagogical operations influence the forming of dialogue, and what role photography has in this process. As indicated by the data from observation notes, and video and discussion recordings, dialogue appears as a humane social interaction and conversation. Dialogue is a context-produced action that takes diverse forms, all of which are characterized by a special feeling of connection between the participants. Dialogue forms both as simple negotiations about how to take a photograph, and emotional identification in and interpretation of others’ photos. Dialogue is supported by the presence of the personal in the given assignments, and an atmosphere of trust in which feelings can be shared. Unpredictability and playfulness are highlighted in dialogue prompted by creative photographic strategies. The research argues that in art pedagogical action, dialogue needs to be understood as a process with several different phases. It occurs in different levels varying from direct group dialogue to individual’s internal reflection. Everyday life and informality support a development towards a self-guided dialogic attitude. Internationality emphasizes the importance of such project cases in the general development of art education practices.