Tutkielma käsittelee runokirjan kantta visuaalisena lajityyppinä. Aineistona on kotimaisia runokirjoja vuodelta 2007 sekä vuosilta 1956–1959. Tutkielmassa analysoidaan runokirjan kantta visuaalisena esityksenä ja vertaillaan uusia ja vanhoja kansia. Tutkielmassa ei käsitellä erikseen kansien typografiaa eikä arvoteta kansia. Tulosten pohjalta pohditaan runokirjojen kansien sisältämiä visuaalisia järjestyksiä. Tutkielman taustaksi selvitetään kirjan kannen suunnitteluprosessia ja kotimaisen runonjulkaisun kenttää. Lisäksi esitellään runon kielellisiä erityispiirteitä ja pohditaan kirjallisuudenlajin näkymistä kannen visuaalisuudessa. Kuva-analyysin metodina on kuvallisen aineiston sisällönanalyysi. Tarkastelen kansia muun muassa sommittelun, kuva-aiheden ja värillisyyden kautta. Tutkin kansien kuvia modaliteetin eli totuusarvon näkökulmasta, sillä runon kieli ei pyri totuudenmukaisuuteen vaan sen tehtävä on herättää tunteita ja asenteita lukijassa. Testaan aineistoni kansien modaliteettia Kressin ja van Leeuwenin kuva-analyysin työkalujen avulla. Analyysini tulosten mukaan runokirjojen kansissa käytetään paljon viitteellistä kuvaa, jonka modaliteetti on matala. Vanhoissa kansissa typografinen kansi on yleinen, mutta uusissa lähes kaikki kannet sisältävät kuva-aiheen. Molemmissa aineistoissa esittäviä kuvia on enemmän kuin abstrakteja. Valokuvan käyttö on uusissa kansissa yleisempää, mutta myös valokuvien totuusarvoa on madallettu: aiheet on irrottettu taustasta tai kuvien värillisyyttä on muutettu vähentäen samalla kuvan naturalistisuutta. Ilmaisutekniikoista molemmissa aineistoissa graafinen piirros on yleisin. Runokirjan kannessa oleva teoksen nimi ei yleensä toimi suorassa suhteessa kannen kuvaan, vaan teksti ja kuva ilmaisevat eri asioita. Runokirjan kannen kuva-aihe saattaa siis olla monitulkintainen eikä välttämättä avaudu heti.