Tässä työssä on tutkittu dystooppisen maailman representaatiota ja satiiria elokuvan muodossa. Tutkielman aineistona on ranskalainen elokuva Delicatessen (1991). Se on Jean-Pierre Jeunetin ja Marc Caron musta komedia kerrostaloon sijoittuvasta kannibaaliyhteisöstä.

Tutkimusongelmana oli selvittää millaisia dystopian piirteitä aineistoelokuvassa esiintyy ja kuinka elokuva liittyy dystopian esittämisen perinteeseen audiovisuaalisena teoksena.

Analyysi on tehty käyttämällä apuna dramaturgisia elementtejä eli tarkastelemalla elokuvan maailmaa henkilöhahmojen, juonen ja miljöön kautta. Tutkimuksen pääteemaksi tarkentui selviytyminen dystooppisessa elinympäristössä. Metodina tutkimuksessa on audiovisuaalisen mediatekstin laadullinen sisällönanalyysi lähiluvun avulla.

Viitekehyksenä oli utopiateorian yleiset suuntaviivat. Tutkimuksessa käydään keskustelua pääasiassa eurooppalaisten referenssielokuvien ja utopiakirjallisuuden kanssa.

Tutkimus osoitti, että Delicatessen jatkaa dystopian perinnettä yhdistelemällä menneisyyden ja tulevaisuuden elementtejä sijoittumatta mihinkään tiettyyn aikaan. Mustana komediana ote aiheeseen on satiirinomainen ja kevyt, mutta elokuvassa esitetään myös dystopiaelokuville ominaisia kysymyksiä yhteiskunnan hierarkiasta, eettisistä ja moraalisista valinnoista, yksilön vapaudesta, muutoksen mahdollisuudesta sekä toivon periaatteesta. Pitkälle vietynä fiktioelokuvana Delicatessen ei kuitenkaan suoraan arvostele reaalimaailman ilmiöitä, vaan käyttää symbolista kritiikkiä niin tulevaisuutta kuin historiaakin peilaamalla.

Jälkeenpäin ajateltuna tutkielman rakennetta voisi parantaa esittelemällä kohtaukset järjestelmällisemmin, jolloin vältettäisiin toistoa kohtausten läpikäynnissä. Graafinen aikajana elokuvan kohtauksista auttaisi hahmottamaan elokuvan tapahtumien järjestystä. Tutkimustulosten ja metodin asettaminen vasten aiempaa tutkimista jäi vähäiseksi. Lisäämällä vertailua aiempaan tutkimukseen oman tutkielmani sijoittuminen dystopiatutkimuksen kentällä olisi selventynyt.

Mahdollinen jatkotutkimuksen aihe voisi olla Delicatessenin jälkeen valmistuneen, saman ohjaajaparin elokuva Kadonneiden lasten kaupunki, jossa dystopian teema jatkuu. Elokuvien maailmat täydentävät toisiaan laajentaen siten dystopian kenttää, joten olisi hedelmällistä tarkastella niitä rinnakkain.