Vuodesta 1986 järjestetyt Sodankylän elokuvajuhlat (Midnight Sun Film Festival) ovat yksi Suomen tunnetuimmista kulttuuritapahtumista. Elokuvajuhlien perustivat suomalaiset elokuvaohjaajat Aki ja Mika Kaurismäki, Anssi Mänttäri sekä elokuvaohjaaja, kriitikko Peter von Bagh yhteistyössä Sodankylän kunnan kanssa. Sodankylän elokuvajuhliin on kuulunut alusta lähtien tekijyyden korostaminen ja ne voi määritellä lähtökohtaisesti filmihullujen elokuvafestivaaliksi, jonka muoto ja rakenne ovat pysyneet lähes muuttumattomina koko juhlien olemassaolon ajan.

Tutkimuksen tehtävänä on tutkia Sodankylän elokuvajuhlien kulttuurista olemassaoloa, niitä tekijöitä ja niitä tapoja, joiden kautta rakentuu juhlien yhteydessä usein mainittu Sodankylän henki. Tutkimuksen strateginen lähtökohta on hermeneutiikassa, metodologian ja käsitteiden kautta se liittyy myös kerronnallisuuden tutkimukseen, antropologiaan sekä elokuvakulttuurin ja festivaalien tutkimukseen.

Kerronnallisuus on tutkimuksessa sekä mahdollisuus tulkita niitä tapoja, joilla elokuvajuhlia pidetään yllä ja merkityksellistetään että mahdollisuus kertoa ja kommunikoida noista tavoista ja merkityksistä. Tutkimuksessa esitetään viisi kertomusta tulkintana Sodankylän hengestä ja oleellinen osa näitä kertomuksia on rituaalisuus, jonka kautta rakennetaan joka vuosi uudestaan elokuvajuhlien olemassaolo ja yhteisö. Rituaalisuus on myös osa sitä tapaa, jolla elokuvajuhlat näkyvät ja ovat läsnä mediassa.

Sodankylän elokuvajuhlat pitävät yllä suomalaista filmihulluuden perinnettä ja samalla ne luovat myös uudenlaista filmihulluutta, jossa yhdistyvät elokuvan taide, pohjoinen paikallisuus, yhteisöllisyys, festivaalien estetiikkaan kuuluva kotikutoisuus ja tähän kotikutoisuuteen liittyvä spektaakkelin kritiikki. Sodankylän elokuvajuhlien henkeen kuuluu oleellisesti julistautuminen elokuvakulttuurin valtavirran ulkopuolelle. Suomalaiselle ja kansainvälisellekin elokuvakulttuurille Sodankylän elokuvajuhlat ovat rituaali, jonka rakentama uusi tila, Victor Turnerin määrittelemä communitas mahdollistaa myös elokuvakulttuurin valtavirran ja rakenteen uudistumisen.

Nykyisessä kulttuurifestivaalien ja -tapahtumien tutkimuksessa on painottunut taloudellisten vaikutusten arviointi. Festivaalien tapahtumien sosiokulttuuristen vaikutusten arviointi vaatii myös muita tutkimuksellisia lähtökohtia, joissa otetaan huomioon näiden festivaalien ja tapahtumien omat erityispiirteet, kokemuksellisuuden, luovuuden ja myös kriittisyyden ulottuvuudet.