Perehdyn tutkielmassani lainopillista metodia käyttäen vuonna 2011 voimaan tulleeseen avoliittolakiin ja sen mukanaan tuomiin muutoksiin Suomen lainsäädäntöön. Huomioin myös muut pohjoismaiset lainsäädännölliset ratkaisut koskien avoliittoa.

Avoliittolain nojalla avopuolisolla on oikeus vaatia avustusta ja mahdollisuus vaatia pesänjakajaa toimittamaan erottelun. Aikaisempi perusteettoman edun palautussäännöstö sai uuden nimen: hyvitys. Kokoan tutkielmassani avopuolisoiden mahdollisuuksia suunnitella itse heidän varallisuusoikeudellisia suhteitaan avoliiton purkautumisen varalta. Varsinkin jäämistösuunnittelu on tärkeä instrumentti, koska avopuolisot eivät edelleenkään peri toisiaan lain nojalla. Kymmeniä vuosia kestäneen avoliiton päättyessä avopuolison kuoleman johdosta voi avoleski jäädä kohtuuttomalla tavalla tyhjän päälle.

Avopuolisoiden olisikin suotavaa tehdä jäämistösuunnittelua toistensa hyväksi jo aikaisessa vaiheessa. Avopuolisot voivat muun muassa testamentata toisilleen omaisuutta yksilöllisten tarpeiden mukaan valitulla testamenttityypillä tai he voivat turvautua suhteellisen uuteen ilmiöön jäämistösuunnittelun saralla – henkivakuutukseen. Huomion arvoisena pitäisin sitä, että avopuolisot voivat tehdä keskinäisen testamentin toistensa hyväksi.