Tutkielma käsittelee kysymystä tahallisuuden näyttämisestä erityisesti tapon yrityksessä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä seikkoja tuomioistuimen tulee ottaa huomioon, kun se teon tunnusmerkistönmukaisuuden arvioimisen yhteydessä käsittelee kysymystä tahallisuuden täyttymisestä. Aiheen käytännönläheisyyden vuoksi tutkimusmetodina on käytetty erityisesti empiiristä tutkimusmenetelmää.

Puukotustapauksissa, joissa uhri on jäänyt henkiin, tuomioistuimen pohdittavaksi tulee usein rajanveto törkeän pahoinpitelyn ja tapon yrityksen välillä. Jotta tekijä voidaan tuomita tapon yrityksestä, hänellä on täytynyt olla tahallisuus suhteessa uhrin kuolemaan. Tämän lisäksi yrityksen rangaistavuuden edellytysten tulee täyttyä. Kokonaisuuden hahmottamiseksi tutkielmassa on käsitelty lyhyesti myös näitä tapon yrityksen tunnusmerkistönmukaisuuden edellyttämiä seikkoja.

Rikoslain 3 luvun 6 pykälässä määritellään, milloin teko katsotaan tahalliseksi. Lain sanamuoto edellyttää näyttöä tekijän tarkoituksesta tai seurauksen syntymisen todennäköisyyden mieltämisestä. Koska toisen ihmisen ajatuksista ei voida saada luotettavaa tietoa, on katsottu, että tahallisuuden olemassaolo on arvioitava teosta ilmenevien objektiivisten seikkojen sekä yleisten kokemussääntöjen nojalla. Tahallisuuden näyttämisen osalta onkin hyväksytty jokseenkin normaalia matalampi näyttökynnys.

Tappotarkoitusta osoittavina seikkoina oikeuskäytännössä on pidetty muun muassa tekijän varustautumista etukäteen tekovälineellä, "tappamismotiivia", toistuvia ja yksiselitteisiä tappouhkauksia, menettelyn jatkamista ulkopuolisen väliintuloon asti ja teon hengenvaarallisuutta. Päihtyneenä esitetyt tappouhkaukset eivät yksin riitä osoittamaan tappotarkoitusta. Kyse on kokonaisarvioinnista. Todennäköisyystahallisuuden täyttyminen edellyttää, että tekijä on tekohetkellä mieltänyt uhrin kuoleman tekonsa varsin todennäköiseksi seuraukseksi. Pääsääntöisesti todennäköisyysarvioinnissa ei ole otettu huomioon tekijän mieltämiseen liittyviä subjektiivisia seikkoja. Arviointi tapahtuu yleisen elämänkokemuksen ja teosta ilmenevien seikkojen perusteella. Esimerkiksi tekijän puukottaessa uhria suurikokoisella veitsellä voimakkaasti keskivartaloon, hänen tuli ymmärtää, että teon varsin todennäköinen seuraus oli uhrin kuolema.