Perehdyn tutkielmassani sijaissynnytykseen sekä sijaissynnytyksen maksulliseen muotoon, kohdunvuokraukseen. Esittelen sijaissynnytyksen asemaa Suomessa ennen ja jälkeen hedelmöityshoitolain voimaantuloa. Lisäksi tutkielmani sisältää oikeusvertailua, sillä selvitän sijaissynnytyksen oikeudellista sääntelyä myös ulkomaisissa valtioissa.

Sijaissynnytyksen täyskielto tuli Suomessa voimaan vuonna 2007. Hedelmöityshoitolain 8 §:n 6 kohta kieltää hedelmöityshoidon antamisen, mikäli on syytä olettaa, että hoidon avulla tähdätään sijaissynnytysjärjestelyihin.

On kuitenkin olemassa myös valtioita, joissa sijaissynnytys sallitaan, kuten Venäjällä ja useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Mikäli sijaissynnytys on kielletty lapsettoman parin kotimaassa, useat lapsettomista pareista hakeutuvatkin sijaissynnytysjärjestelyihin niihin valtioihin, joissa ne on sallittu. Sijaissynnytysjärjestelyiden kattava oikeudellinen sääntely on nähty lähes mahdottomana tehtävänä. Ongelmallisena on koettu se, että sijaissynnytysjärjestelyissä on useita osapuolia mukana ja osapuolet tuottavat vanhemmuutta koskevia samanaikaisia, mutta toisilleen vastakkaisia odotuksia ja merkityksiä. Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan Etenen mukaan asiaa ei kuitenkaan tulisi kieltää pelkästään sen vuoksi, että se on vaikea tai siitä voi seurata väärinkäytöksiä.

Mater semper certa est –sääntö on sijaissynnytystapauksien kannalta ongelmallinen. Sijaissynnytykset sallivissa valtioissa lapsen huoltajuuden siirto aiotuille vanhemmille toteutetaankin valtion lakien mukaisesti joko adoption kautta tai merkitsemällä aiotut vanhemmat suoraan lapsen syntymätodistukseen hänen vanhemmikseen.