Sivistyshyöty ja sosiaalinen pääoma ovat olleet viimeaikaisten aikuisopiskelun merkitystä koskevissa keskusteluissa vahvasti mukana. Samaan aikaan kun Suomen aikuiskoulutusta kiitellään meillä ja maailmalla, on vapaaehtoisuuteen perustuvan koulutustoiminnan kenttää alettu kritisoida ja sen vaikuttavuutta kyseenalaistaa. Kritiikki johtunee pitkälti siitä, että esimerkiksi vapaan sivistystyön kansalaisopistoilta puuttuvat yhteiset selkeät mittarit, joilla mitata koulutuksen kansantaloudellisia hyötyjä. Kaikkea ei voi, eikä edes kannata, mitata pelkästään rahassa. Vapaaehtoisuuteen perustuva opiskelu ja osallistuminen ovat arvo jo sinällään. Sivistyshyödyn ja sosiaalisen pääoman saavuttaminen on rahaakin tärkeämpää, sillä aktiiviset ja itsetuntoiset kansalaiset saavat yhteisön kukoistamaan vahvistaen tällä tavalla taloutta ja demokratiaa.

Tutkimuksen aineisto koostui Tornion kansalaisopiston opiskelijoiden haastatteluista ja heille osoitetusta verkkokyselyn vastauksista. Laadullisen tutkimukseni aineiston analysoinnin pääpaino on haastatteluissa, joiden tuloksia verrataan määrälliseen aineistoon luotettavuuden osoittamiseksi. Tutkimusjoukon valinnassa huomioin sen, että vastaajia on mukana mahdollisimman monesta aineryhmästä ja että vastaajat ovat opiskelleet opistossa vähintään kaksi vuotta. Muilta osin tutkimusjoukon valinta tehtiin satunnaisotannalla. Tutkimuksessani käsittelen saavutettua sivistyshyötyä ja sosiaalista pääomaa yleisellä tasolla, jossa en huomioi esimerkiksi sukupuolen, iän tai aineryhmien välisiä vastauksia.

Tutkimukseni perusteella opiskelijat luottavat omaan paikalliseen opistoonsa opiskelu- ja harrastustoiminnan toteuttajana. Luottamus on sosiaalisen pääoman saavuttamisen lähtökohta ja siksi tärkeä tulos. Tutkimukseni osoitti, että opiskelijat kokevat saaneensa opiskeluissaan runsaasti oppimisen iloa ja käytännön hyötyä sekä tietojen ja taitojen lisääntymistä. Erityisen tärkeänä opiskelijat kokivat ryhmän tuen ja avoimen vuorovaikutuksen tuoman mielihyvän. Vastaajat olivat huomanneet, että opiskelun ja osallistumisen myötä heidän henkinen hyvinvointinsa on kohentunut ja arjessa jaksaminen parempaa kuin ennen. Itsetunnon parantumisen myötä myös innostus opiskelujen jatkamiseen on kasvanut. Sen sijaan urallaetenemismahdollisuuksia ja yhteiskunnallista aktiivisuutta kansalaisopistossa opiskelu ei ole edistänyt.