leikkiauto; polkuauto
leikkiauto; polkuauto
Polkuauto, jossa polkimet pyörittävät taka-akselia ketjun välityksellä. Ohjauspyörä kääntää etupyöriä (luettelointihetkellä ohjauspyörän akselin etupyöriin yhdistävät vaijerit ovat poikki). Selkänojallinen istuin on irrallinen, samoin konepeitto.
Aineistotyyppi |
---|
Esine |
Organisaatio |
Kymenlaakson museo |
Kokoelma |
Yleiskokoelma, KyM |
Tunniste |
YLEE2016026:1 |
Mitat |
leveys, suurin 59.0 cm, pituus 149.5 cm, paino 26.0 kg, korkeus, suurin 68.0 cm (Koko esine) |
Merkinnät |
sijainti: konepeiton oikea syrjä (merkinnän sijainti)sisältö: LILLIPUT (merkinnän sisältö) |
Valmistus |
Käyttö |
JS on tehnyt polkuauton v. 1954 tai 1955 lahjaksi tyttärenpojalleen HS:lle. HS sai polkuauton todennäköisesti kesällä 1955, kun hän meni pikkusisarensa kanssa isovanhempiensa luokse kesänviettoon. HS:lle on jäänyt mieleen, kuinka hienoa oli saada auto, kun hän astui linja-autosta ulos Leppävirralla ja ukki ja mummo olivat polkuauton kanssa vastassa. Ensimmäinen ajelu tosin päätyi pieneltä pojalta ulkorakennuksen seinään, koska ohjauspyörän käyttötapa oli vielä uusi asia. Syksyllä lapset saivat auton mukanaan Suulisniemeen, jossa se oli käytössä perheen pihapiirissä. Saattaa olla, että polkuautolla on lasketeltu joskus myös Airokadun mäkeäkin, sillä autoliikennettä ei Suulisniemessä tuolloin juurikaan ollut. Etupuskuriinsa ja polkimiinsa auto sai punaista maalia, kun pikkusisar löysi naapurin pojan kanssa maalia kotitalon ullakolta joskus v. 1958 - 1959. Ullakolla olleen polkuauton lisäksi maalista saivat osansa myös mm. kuivumassa olleet lakanat. Pikkusisar sai vuorostaan huhtikuussa 1956 nukenvaunut, joiden alkuperä oli sama kuin polkuautollakin. |
Aiheet |