Pikkusisar
Lilla syster (ruotsinkielinen nimi)
Little Sister (englanninkielinen nimi)
La Piccola infermiera (italiankielinen nimi)
Küçük Hemşire (turkinkielinen nimi)
Noorem õde (vironkielinen nimi)
Sestřička (tšekinkielinen nimi)
Eikä säästänyt ketään (työnimi)
Pikkusisko (työnimi)
Finna-arvio
Pikkusisar
Taru Mäkelän ohjaamassa ja Raija Talvion käsikirjoittamassa draamassa Pikkusisar (1999) talvisodassa miehensä menettänyt Katri Ruuska (Vera Kiiskinen) ryhtyy syksyllä 1941 vapaaehtoiseksi apusisareksi helsinkiläiseen sotasairaalaan ja paneutuakseen työhönsä kunnolla hän muuttaa äitinsä (Seela Sella) luota Töölöstä sairaalan asuntolaan. Rintamalle lähtevä naapurin poika, alikersantti Eero Sundell (Tarmo Ruubel) ja sairaalaan tuotu haavoittunut sotamies Arvo Koskinen (Kai Lehtinen) ihastuvat molemmat viehättävään nuoreen leskeen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Viki Raaska (selostaja radioäänitteessä <i>Motin pehmitys, 10.8.1941</i>), Matti Aro (selostaja radioäänitteessä <i>Viipuri on jälleen suomalaisilla</i>, 30.8.1941), C. G. E. Mannerheim (marsalkka; valokuva), Sävel Rantanen (haastateltava upseeri radioäänitteessä <i>Viipuri on jälleen suomalaisilla</i>, 30.8.1941), Arvo Lehesmaa (haastattelija radioäänitteessä <i>Viipuri on jälleen suomalaisilla</i>) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Viki Raaska (selostaja radioäänitteessä <i>Motin pehmitys, 10.8.1941</i>), Matti Aro (selostaja radioäänitteessä <i>Viipuri on jälleen suomalaisilla</i>, 30.8.1941), C. G. E. Mannerheim (marsalkka; valokuva), Sävel Rantanen (haastateltava upseeri radioäänitteessä <i>Viipuri on jälleen suomalaisilla</i>, 30.8.1941), Arvo Lehesmaa (haastattelija radioäänitteessä <i>Viipuri on jälleen suomalaisilla</i>)Hae aiheistaAvustajat
Röykän nuorisoseura, Estradivammaiset, Malmin eläkeläiset ry, Porvoon teatteri, Aarnikarhut ry, Nummi-Pusulan ohjelma-avustajat, Valliteatteri, Kumuteatteri, Ylhäs ,
Röykän nuorisoseura, Estradivammaiset, Malmin eläkeläiset ry, Porvoon teatteri, Aarnikarhut ry, Nummi-Pusulan ohjelma-avustajat, Valliteatteri, Kumuteatteri, YlhäsHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
19. - 22.8., 30.9. - 28.11.1997, 31.1. - 6.2.1998 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Taru Mäkelän ohjaama ja Raija Talvion käsikirjoittama Pikkusisar on jälleen uusi osoitus kotimaisten elokuvantekijöidemme kiinnostuksesta suomalaiseen lähihistoriaan ja tällä kertaa erityisesti jatkosodan päiviin", Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 16.4.2000) avasi arvostelunsa. "Pikkusisar on hienosti toteutettu elokuva, yhdenlainen pieni helmi tässä kotimaisten elokuvien viimeaikaisessa kirjavuudessa. Huolimatta ympäröivästä sodan kaaoksesta ja öisistä pommituksista, kerronta etenee hallitun rauhallisena kohtauksesta toiseen. Taru Mäkelä on kyennyt luomaan filmiinsä tällaisen intiimin ja myötäelävän otteen. Mäkelän jälki on hyvin kuvallista, sillä monissa jaksoissa pelkät ilmeet ja katseet kertovat kaiken. Mäkelä hyödyntää myös mielikuvia ja uninäkymiä kerronnassaan ja saa sitä kautta uusia tasoja tarinaan. [- -] Se puhuu todellisten tunteiden ja eleiden koettua kieltä." Helena Yläsen (Helsingin Sanomat Nyt 26.11.1999) mielestä Pikkusisar on "hyvin viehättävä, luonteva ja sydämellinen elokuva nuorista ihmisistä nuoressa maassa. Se säteilee sota-ajan hyviä asioita, jatkosodan alkukuukausien optimismia ja kirpeätä tietoisuutta elämän suuresta vaihtoarvosta. Se on myös ensimmäinen aidosti töölöläinen elokuva hyvin pitkään aikaan. Töölöläisyys merkitsee tässä jonkinlaista iloisuutta, suurista kansallisista kysymyksistä vapaata koulutettujen ja työssäkäyvien kaupunkilaisten oloa ja asennoitumista, jota sanat porvaristo ja keskiluokka eivät riitä kuvaamaan. Taru Mäkelä ja Raija Talvio kirjoittavat mielenkiintoista kulttuurihistoriaa tuodessaan sen mukaan suomalaisen elämänmuodon kirjoon." Jukka Hytönen (Puoli Kaupunkia 1.12.1999) vertasi Taru Mäkelää Pirjo Honkasaloon: "Molemmat ohjaajat liikkuvat suvereenisti niin dokumentin kuin fiktionkin parissa. Lisäksi molemmat pyrkivät kuvaamaan aiheitaan tietyllä asiaankuuluvalla vakavuudella: heidän elokuvistaan puuttuu täysin se pakonomainen vitsinvääntö, joka sävyttää niin suurta osaa muusta kotimaisesta tuotannosta. Tämän takia heidän elokuvissaan onnistutaan käsittelemään ihmisten syvimpiä tunteita ja tragedioita liukumatta koskaan teennäisyyden puolelle." Tapani Maskula (Turun Sanomat 27.11.1999, 24.12.2004) edusti kriittistä näkökulmaa: "Pyrkiessään kiistattomalla asiantuntemuksellaan täydentämään filminsä intohimon puutetta Taru Mäkelä liukuu kuivahkoon asiakirjatyyliin, jonka vaimeus vaikuttaa kalpean persoonattomalta ja turhan teoreettiselta. Hänen roolihenkilönsä ovat enemmänkin summittaisia yhteenvetoja arkistojen laajasta aineistosta kuin oikeita ihmisiä virheineen ja lihallisine heikkouksineen. Käytetyn budjetin pakottama koreilemattomuus tukee onneksi ohjaajan dokumentoivaa lähestymistapaa, joten ohut tarina toimii vaatimattomissa puitteissaankin täysin tyydyttävästi." Hannu Massinen (Etelä-Suomen Sanomat 27.2.2000) muistutti kuinka "harvoin on lähihistoriasta kaivettu esiin näin vahvaa kotimaista naiskuvaa. Monet aiemmat lottakuvaukset jäävät jo asiallisuudessaankin jälkeen. Vera Kiiskinen on ensimmäisessä isossa roolissaan elokuvassa, mutta pystyy oivallisesti näyttämään niin tukahdetut kuin räjähtävätkin tunteet, Katrin elämysmaailman, suoraselkäisyyden, koko poikkeusolojen puhkovan kirjon." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Dokumentaarisen sotatrilogian Viipurin poika (1993), Lotat (1995) ja Daavid - tarinoita kunniasta ja häpeästä (1997) jälkeen ohjaaja Taru Mäkelä palasi sota-aikaan näytelmäelokuvan kautta. "Dokumentissa on tietyt, usein moraaliset rajat", hän totesi. "Saavuin pisteeseen, jossa ymmärsin, että on asioita ja tarinoita, joita ei voi dokumentissa kertoa. Niiden väline on fiktio." (Metro 26.11.1999). Lehdistöesitteessä Mäkelä jatkoi, että Pikkusisar alkoi elää hänen mielessään jo Lottien ja Daavidin tekoprosessien äärellä, ja hän tunsi, että "tässä aihepiirissä on vahvoja, kertojaansa odottavia tarinoita". "Vaikka Pikkusisar sijoittuu sota-aikaan, se ei ole sotaelokuva eikä epookkidraama. Miljööllä ja ajalla on välinearvo. Elokuva puhuu rauhasta, rakkaudesta, mielentyyneydestä ja hyvästä tahdosta ihmisten kesken. Käytän kontrasteja, niiden kautta tarina nousee esiin. Pikkusisar on myös tarina omasta ajastamme, katsomme sitä vain historian kautta. Euroopassa käydään tälläkin hetkellä sotaa." (Metro, em.). Myös käsikirjoittaja Raija Talvio korosti lehdistöesitteessä, että "tämän elokuvan aihe ei ole sota, vaan rakkaus". Hän kertoi saaneensa perusidean kummitätinsä kokemuksista sairaanhoito-oppilaana sotasairaalassa, raskaasta työstä aina uusien potilaserien saapuessa: "Tuo tilanne jäi mieleeni peruskuvaksi, jonkinlaiseksi alkukuvaksi käsikirjoitukselle: hämärä, höyryinen ja kuuma pesuhuone, nuoret tytöt ja avuttomat, haavoittuneet pojat, pyyheliinoihin jäävät veritahrat. Tämän kuvan ympärille halusin kirjoittaa elokuvan." Elokuva syntyi kuitenkin pitkän ja vaikean prosessin tuloksena. Talvio teki hieman yli vuoden sisään kuusi käsikirjoitusversiota aiheesta, kirjoitusprosessiin kuului pitkä taustatutkimusvaihe, jonka aikana hän kuunteli sukulaisten ja tuttavien kertomuksia sekä luki Museoviraston kansanperinnearkistoon talletettua 70 000 sivun laajuista kokoelmaa, johon oli kerätty naisten muistitietoa sota-ajan kokemuksista. Elokuvan asiantuntijana käytettiin Anne-Marie Franckia, joka julkaisi aiheesta teoksen Pikku sisar - Suomen Punaisen Ristin apusisaret jatkosodassa (Tammi, 1998). Kai Lehtisen elokuvassa lausumia runoja ovat Uuno Kailaan "Elämän ylistys" (kokoelmasta Elämän ylistys) ja Kaarlo Sarkian "Kauniit veljet" (kokoelmasta Unen kaivo). Kuvauksiin päästiin kesällä 1997 ja ne jatkuivat neljässä jaksossa helmikuulle 1998. Kesken jälkitöiden tuotantoyhtiö Bueno Pictures Oy ajautui konkurssiin syksyllä 1998: samaan aikaan yhtiöllä oli muitakin projekteja kuten Suomenlinna-aiheinen tv-sarja ja osatuottajan panos Julio Medemin espanjalaisessa elokuvassa Los amantes del círculo polar / Napapiirin rakastavaiset (1998). Kinotar Oy osti elokuvan konkurssipesältä, vastasi jälkituotannosta uuden säätiötuen turvin ja saattoi elokuvan esityskuntoon. Syksyksi 1998 aiottu ensi-ilta siirtyi näin vuodella. Elokuvan kantaesitys järjestettiin Amnesty Film Festivalin puitteissa Helsingissä 19.11.1999; Helsingin teatteriensi-ilta oli viikkoa myöhemmin. Televisiossa Pikkusisar on nähty myös kolmiosaisena tv-sarjana, jossa tapahtumia ja henkilöhahmoja on syvennetty ja jossa esiintyy mm. elokuvaversiosta poistettu Mika Nuojua junassa laulavana sotilaana. Matti Oraviston (1921-2001) vuonna 1946 alkaneella ja yli 50 roolia käsittäneellä elokuvauralla Pikkusisar jäi viimeiseksi työksi. Ylilääkärin rooliin kaavailtiin aluksi Lasse Pöystiä, Arvon rooliin Samuli Edelmannia, Mirjan rooliin Ona Kamua ja ylihoitajaksi Elina Saloa - Kai Lehtisen oli ensin määrä esittää Katrin lankoa Juhani Elomaata. Lopputekstien näyttelijäluetteloon on vahingossa jäänyt Olli-pojaksi koekuvattu Petteri Jamalainen - roolin sai kuitenkin Kari Ketonen. Arvon esittelyjaksosta leikattiin pois Mikki Hiiri -laulua laulava nuori sotilas, jota esitti Joonas Bragge. Pikkusisar sai laatutukea, Merja Väisänen puvustus-Jussin, Taru Mäkelä ja Raija Talvio Suomi-palkinnon. Pikkusisaren myötä Mäkelä ja Talvio huomasivat tehneensä ensimmäisen osan fiktiiviseen sota-ajan trilogiaan, sillä heillä oli valmiina toisen osan käsikirjoitus nimeltä "Äänislinna -44" ja kehitteillä kolmas osa "Mannerheim". Nämä jatko-osat eivät edenneet tuotantoon. Sen sijaan Mäkelä on sittemin ohjannut televisiolle Gunilla Hemmingin kirjoittaman elokuvan Väärät kengät (2004), teatterilevitykseen näytelmäelokuvan Varasto (2011) ja dokumenttielokuvan Saalis (2006) sukunsa, Mäkelöiden elokuvasuvun vaiheista. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) pohjalta. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Virsi 632 ("Nyt ylös, sieluni, mullasta nouse tästä - -") 3. säkeistö ("Kun täällä puolittain silmillä hämärillä - -") Säv. toisinto Kalannista, san. Johan Kahl, suom. san. Wilhelmi Malmivaara Es. "hautajaisvieraat", laulu (playback / Pulsan kuoro ja elokuvausryhmän naiset, laulu), 1' 05". 2. Valse lente Säv. Oskar Merikanto, sov. Jorma Panula Es. kamariyhtye (playback), kaksi kertaa, yht. 1' 40". 3. Virsi 382 ("Sinuhun turvaan, Jumala - -") Säv. toisinto Pohjois-Savosta, suom. san. Haqvin Spegel Es. Ari-Kyösti Seppo, laulu (100 %), kaksi kertaa, yht. 0' 40". 4. Yosl Yosl / Joseph Joseph / Oi Josef Josef Säv. Nellie Casman - Samuel Steinberg - Sammy Cahn - Saul Chaplin, suom. san. Roine Richard Ryynänen ja Kyllikki Solanterä, sov. Anna-Mari Kähärä Es. Kai Lehtinen, laulu, ja Kimmo Pohjonen, harmonikka (playback), 2' 15". 5. Maan korvessa kulkevi / Suojelusenkeli Säv. P. J. Hannikainen, san. Immi Hellén Es. Vera Kiiskinen, laulu (100 %), 0' 35". 6. Kulkurin valssi samannimisestä elokuvasta (1941) Säv. trad., san. J. Alfred Tanner, sov. George de Godzinsky Es. Ansa Ikonen, laulu, ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 15". 7. Pieni sydän Säv. Walter Rae, san. Tatu Pekkarinen, sov. Anna-Mari Kähärä Es. Virve Rosti, laulu, ja yhtye (playback), 3' 30". 8. Lennä lempeni laulu Säv. ja san. Usko Kemppi Martti Lohikoski, laulu, ja Sointu-orkesteri (off, gramofoni), 1' 40". Levytys: Martti Lohikoski; Sointu 140, 1938 (uudelleenjulkaisu kokoelmalla Sointu 1938-39 osa 1 Turun Tähtituotanto Oy FFCD 1017). 9. Warum Säv. Theo Mackeben, san. J. W. von Goethe, suom. san. A. Ojapuu, sov. Anna-Mari Kähärä Es. Virve Rosti, laulu, ja yhtye (playback), 1' 30". 10. Pikkusisar Teemasävelmä Säv. ja sov. Jukka Siikavire Studio-orkesteri (off, lopputekstit), 3' 10". Levytys: Alba Forte Studio-orkesteri; Alba Forte Oy:n promo-cd AFS 101, 1999. Huomautuksia: Vuoden 1938 virsikirjassa Virsi 632 oli Virsi 623, Virsi 382 puolestaan Virsi 337. Minna Koskela laulaa laulun Oi Josef Josef mukana. Jukka Siikavireen säveltämän taustamusiikin osat ovat: "Prologi" (2' 25"), "Uni 1" (0' 39"), "Eero sotaan ..." (1' 09"), "Uni 2" (0' 39"), "Potilaita ..." (0' 45"), "Uusin silmin" (0' 45"), "Purjehdus" (2' 15"), "Peili" (1' 43"), "Pommitusyö" (2' 06"), "Jäähyväiset" (1' 08"), "Lomalupa" (1' 09"), "Arvon lähtö" (0' 41"), "Eero in memoriam" (0' 48"), "Metsässä" (2' 10"), "Pulsaan" (1' 33") ja "Epilogi" (1' 40"). Pikkusisar Teemasävelmä on elokuvan pääteema. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Anne-Marie Franck, Tove Idström, Pentti Kasurinen, Hannu Kiviniemi, Anne-May Kulmala, Seija ja Raimo Laapio, Merja-Leena Lahdensuo, Piiju Laurio, Pauliina Lindholm, Terttu-Maija ja Tuukka Mäkelä, Hilkka ja Anton Ortamo, Leena Partanen, Erkki Perkiömäki, Veijo Pietiläinen, Anneli Seme, Maija Sihvola, Tarja Tahvanainen, Ritva ja Paul Talvio, Sheila Weintraub, Marjaniemen VPK, Helsingin Pelastuslaitos, Auto Jalonen, Vekka-Liikenne Oy, Liinelot, Lyceum-Klubben, Folkhälsan/Boen kartano, Karin Riistama/VR, Bostads Ab Trollius, Garden Shakers Oy, Pulsan hoitokoti, Isover Oy, Optotek, Instrumentarium, Lumene, Make-Face Professional -koulun oppilaat, Hennalan sotilaslääketieteen museo, Helsingin lääketieteen historian museo, Helsingin lääketieteen historian laitos, Museovirasto, Helsingin kaupunginmuseo, Hyvinkään Rautatiemuseo, Kuusankosken museo, Sotamuseo, Sota-arkisto, Tammiharjun sairaala, Koskelan sairaala, Auroran sairaala, HYKS, HYKS Naistenklinikka, Röykän sairaala, Helsingin Seurakunnat, Helsingin normaalilyseo |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Sodanaikaiset radioäänitteet Motin pehmitys (10.8.1941) ja Viipuri on jälleen suomalaisilla (30.8.1941) saatiin Yleisradion äänitearkistosta. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|