Sukkien euroelämää
Tappa trådarna (ruotsinkielinen nimi)
Losing It (englanninkielinen nimi)
Tavoite 6b - eurosukkien jäljillä (työnimi)
Objective 6B - Tracking Socks in Europe (työnimi)
Finna-arvio
Sukkien euroelämää
Sukkien salaperäisen katoamisen selvittäminen vie katsojat poliittisen eliitin mukana Suomesta Brysseliin. Etsinnän kietoutuessa yhä tiukemmin Euroopan Unionin kiemuroihin - direktiiveihin, häätöihin, suomalaisen saunan rakentamiseen - vaikuttaa siltä, että kaikki ovat menettämässä tilanteen hallinnan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Esiintyjät
Kreditoimattomat esiintyjät
Muut esiintyjät
Järvimaan perhe, Rauhalan perhe<br /><br />Perttelin työväenyhdistys (ihmisiä vaalitilaisuudessa työväentalolla)<br /><br />Arkistoaineisto / esiintyjät: Kurt Ingvall (ääni mainoselokuvassa <i>Seitsemän hunnun uni</i>), Carl-Erik Creutz (selostusääni lyhytelokuvassa <i>Kotitalousfilmin syysohjelma -55</i>), Eduard Shevardnadze (Neuvostoliiton ulkoministeri), James A. Baker (Yhdysvaltain ulkoministeri), Ulf Sundqvist (pankinjohtaja), Robert Schuman (Euroopan unionin idean isä), Konrad Adenauer (Saksan liittotasavallan liittokansleri), Urho Kekkonen (Suomen tasavallan presidentti), Rafael Paasio (pääministeri, SDP:n puheenjohtaja), Aarre Simonen (pankinjohtaja)
Järvimaan perhe, Rauhalan perhe<br /><br />Perttelin työväenyhdistys (ihmisiä vaalitilaisuudessa työväentalolla)<br /><br />Arkistoaineisto / esiintyjät: Kurt Ingvall (ääni mainoselokuvassa <i>Seitsemän hunnun uni</i>), Carl-Erik Creutz (selostusääni lyhytelokuvassa <i>Kotitalousfilmin syysohjelma -55</i>), Eduard Shevardnadze (Neuvostoliiton ulkoministeri), James A. Baker (Yhdysvaltain ulkoministeri), Ulf Sundqvist (pankinjohtaja), Robert Schuman (Euroopan unionin idean isä), Konrad Adenauer (Saksan liittotasavallan liittokansleri), Urho Kekkonen (Suomen tasavallan presidentti), Rafael Paasio (pääministeri, SDP:n puheenjohtaja), Aarre Simonen (pankinjohtaja)Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
22.9. - 5.10., 20. - 23.10., 9.11. - 16.11.1996, 2. - 22.3.1997, 5. - 9.5., 24.8., syyskuu 1997 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Sukkien euroelämää sai arvosteluja lähinnä tv-esitysten yhteydessä. Harri Uusitorppa (Helsingin Sanomat 14.4.1999) katsoi John Websterin valinneen "euroelokuvansa tyylilajiksi ennustettavimman: satiirin. [- -] Helsingissä syntynyt John Webster käytti Sukkien euroelämän tekemiseen kolme kokonaista vuotta, mikä näkyy sekä hyvässä että huonossa. Hänen kuvallisesti ja käsitteellisesti kunnianhimoinen dokumenttielokuvansa on yhtä epäsuhtainen ja koukeroinen kuin Euroopan unioni kaikkine kummallisine komissioineen ja savusilakkadirektiiveineen. Sukkien euroelämästä ei pysty silti sanomaan, onko sen tyylillinen epäsikiömäisyys tahatonta vai tahallista, onko teema päihittänyt tekijän vai tekijä teeman. Tai ehkä elokuvan monimielisyys on sittenkin ohjaajan valitsema vertauskuva; ehkä hänen humoristinen elokuvansa tekee tehtävänsä, kun se nostattaa vastausten sijasta kysymysten tulvan: Voiko tämä olla tosiaankin totta?!" A.-A. Tuomisen (Kansan Uutiset 14.4.1999) mielestä Sukkien euroelämää osoittaa, että "EU-byrokratia on ainakin yhtä mahdotonta kuin entinen neuvosto-byrokratia. Se on niin kaameaa, ettei tiedä nauraisiko vaiko parkuisi. Mutta se on varmaa, että tarinan päähenkilö Pertti Paasio on erittäin fiksu ja huumorintajuinen ihminen!" Ari Rouvinen (TV-maailma 7/1999) arveli, että "Websterin tavoitteena lienee ollut osoittaa, että EU-koneiston on muututtava entistä avoimemmaksi." Kari Salminen (Turun Sanomat 14.4.1999) löysi ongelmia sekä elokuvasta että EU:sta: "Dokumentin - tai mikä tämä nyt sitten onkin - ainoa vika lepää sen satiiripuolella. Webster haluaa puolustaa yksilöä kasvotonta järjestelmää vastaan. Ohjaaja/käsikirjoittaja arvelee unionin suurimmaksi ongelmaksi yksilöllisyyden puutteen. Väittäisin, että unionin tärkein ongelma on pikemminkin oikean kollektiivisuuden puute. EU:n 'laaja, monimutkainen, salaileva ja kasvoton' järjestelmä on nimenomaan vehkeilevien yksilöiden salaliitto valtavan talousalueen ihmisiä vastaan." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
John Webster (s. 1967) syntyi Helsingissä ja on vanhempiensa tavoin Britannian kansalainen, mutta asuttuaan pitkään maassamme hän pitää Suomea todellisena kotimaanaan. Webster opiskeli Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen osastolla ja valmistui taiteen maisteriksi 1996. Jo opiskeluaikanaan Webster toteutti monia Suomessa ja ulkomailla palkittuja dokumenttielokuvia kuten Pölynimurikauppiaat (1993), Tissit ja tango (1994) ja Väliasema Helsinki (1996). Sukkien euroelämää, työnimiltään "Tavoite 6b - eurosukkien jäljillä" ja "Objective 6B - Tracking Socks in Europe", valmistui noin kolmen vuoden työn tuloksena. Varhaisin kuva-aineisto on keväältä 1996, Suomen ensimmäisistä eurovaaleista, joihin yhtenä ehdokkaana osallistui SDP:n entinen puheenjohtaja ja entinen ulkoministeri Pertti Paasio - hänestä tuli Websterin elokuvan päähenkilö. Kolme kuukautta Webster käytti pelkkään tekniseen ennakkotutkimukseen ja päätyi lopulta teettämään sukkiin ommellut radiolähettimet varta vasten Yhdysvalloissa. Kuvaukset toteutettiin 44 kuvauspäivässä, rahan puutteessa ne välillä keskeytyivät puoleksi vuodeksi juuri kun Paasio oli valittu virkaansa. Elokuvan lopullinen nimi löytyi vasta poikkeuksellisen pitkän, seitsemän kuukautta kestäneen leikkausvaiheen aikana. Ennen lopullista versiota syntyi 15 minuuttia pitempi 90 minuutin versio, jota ehdittiin esittää joidenkin festivaalien market-osastoilla. "Aloittaessani elokuvan tekemisen keväällä 1996 havaitsin hyvin pian, että EU on mahdoton aihe elokuvaksi", Webster kertoi Ohjaajan sanassaan. "Se on aivan liian laaja, monimutkainen, salaileva ja kasvoton. Niinpä päädyin käsittelemään aihetta vertauskuvien kautta: sukkien jäljittämistä, suomalaisen saunan rakentamista sekä vanhan purkamista ja uuden rakentamista. [- -] Sukkien euroelämää on dokumenttielokuva ja poliittinen satiiri. Se kuvaa valtavaa hallinnollista järjestelmää pienen ja merkityksettömän inhimillisen ongelman kautta: elokuvassa etsitään kadonneita sukkia Euroopan Unionista. Sukkien euroelämää on kertomus yksilöstä järjestelmässä, jossa yksilöllisyydelle ei ole sijaa. Elokuva ei pyri satirisoimaan niitä ihmisiä, jotka työskentelevät tässä järjestelmässä, vaan itse järjestelmää, jonka suurin ongelma lienee juuri yksilöllisyyden puute. [- -] Muodoltaan ja lähestymistavaltaan Sukkien euroelämää on velkaa itäeurooppalaiselle elokuvatraditiolle, jossa neuvostovallan aikana kritisoitiin ja satirisoitiin kasvotonta kaikkivaltiasta hallintoa vertauksien kautta. Elokuva on myös aika hirtehinen ja tämän lasken brittiläisten juurieni piikkiin. Työhöni ovat vaikuttaneet myös Michael Mooren Roger & Me ja Nick Broomfieldin elokuvat." Sukkien euroelämää sai ensiesityksensä maaliskuussa 1999 Tampereen festivaalilla, missä se voitti Risto Jarva -palkinnon. Televisiossa elokuva nähtiin ensimmäisen kerran 14.4.1999 ja teatteriensi-iltansa se sai Andorran matineanäyöksenä 15. toukokuuta. Webster palkittiin työstään myös valtion laatutuella. Sittemin hän on tehnyt mm. dokumenttielokuvat Valon ja varjon huoneet (2001) ja Sen edestään löytää (2005). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Matti Piri Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 2' 00". 2. Työväen marssi Säv. Oskar Merikanto, san. Antti Törneroos Es. "juhlavieraat", laulu (100 %), 1' 30". 3. Toccata aus der Orgelsinfonie Nr. 5 Säv. Charles-Marie Widor Urut (off), kaksi kertaa, yht. 5' 45". 4. Loppumusiikki Säv. ja sov. Matti Piri Studio-orkesteri (off, lopputekstit), 3' 00". - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Simple Production, Kathleen de Béthune<br />Timo Harakka, Elina Katainen, Rebecca Troupp, Auli Mantila, Hannu Taavitsainen, Biotrack Ltd./Brian Creswell, Heikki Näättä, Heidi Hautala, Kjell Axel Sevon, Iris Kivimäki, Ulpu Iivari, Kirsi-Marja Paakkinen, Mikko Rönnholm, Emilia Lehtinen, Britt-Lucie Labbas & Mustikka, Roosa Toivonen, Tikke Tuura, Chris Halén, Ann Albrecht, Berndt-Günther Nahm, Kulturelle Filmförderung Schleswig-Holstein, Pasi Suominen, Tauno Kalliomäki, Antti Valtonen, Jyväskylän Työväenpiiri, Jari Nieminen, Pia Siitonen, Abidim Zofer, Andre van Reymenand, Jean Sauters, Léon de Pas, Paul Holf, Joseph Polet<br />Eglise Notre Dame du Grand Sablon, Bruxelles<br />European Parliament, Audiovisual Division<br />Vastaanottimet: Tracker, Oulunsalo, Finland<br />Finnwear Oy: Olli Raade; Upo Kodinkoneet: Timo Laatikainen, Kirsi Vuorela; Helsingin Yliopiston Kasvitieteellinen puutarha: Aune Koponen; Helsingin Yliopiston Systemaattisen Biologian Kirjasto: Marjatta Rautiala; Helsingin Yliopiston Kasvintuotantotieteen Laitos: Kimmo Koivu; Silja Line: Esa Marttinen; MTV3: Markku Sandell; Pirjo Peltoniemi (YLE Turku); Turun Sanomat: Heikki Vento; Visikom Oy |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Elokuvassa käytettiin seuraavia dokumenttielokuvia: Aho & Soldanin Atlas (1933) (mummo kutoo sukkaa, sukkien värjääminen) Suomi-Filmin tuottama, Harry Lewingin ohjaama Seitsemän hunnun uni (1959) (divaanilla makaava nainen, sukkahousujen esittely väreissä) Felix-Filmi Oy:n Kotitalousfilmin syysohjelma -55 (1955) (sukkatyyppien esittely väreissä) Suomi-Filmi Oy:n Käsityöläisnäyttely Tampereella (1922) (vanhat naiset vertailevat sukkia) Veikko Itkosen Näin syntyi nykypäivä (1951) (tulipaloja Pariisin pommituksissa). Yleisradion televisioaineistosta käytettiin seuraavia: Helsinki Summit (8.9.1990) (Eduard Shevardnadze ja Pertti Paasio kättelevät) Tv-Nytt 19.11.1990 (James Baker ja Paasio kättelevät) Tv-Uutiset 1.10.1990 (Paasio nousee puhujakorokkeelle YK:n yleiskokouksessa) Uutiset 16.11.1991 (Paasio antaa ohjeita Ulf Sundqvistille SDP:n puoluekokouksessa) Vaalit -96 (20.10.1996) (Eva Polttila Pasilan Isossa Pajassa, Leena Brandt kommentoi Strasbourgissa), Uutiset 12.12.1992 (Euroopan yhteisön huippukokous Edinburghissa) Keskiviikko-katsaus 28.9.1966 (Rafael Paasio ja Urho Kekkonen lentokentällä) Savolaisten Alma Mater (24.4.1985) (hevosta astutetaan) Nyt 20.12.1995 (sika teurastetaan) Ajankohtainen kakkonen 20.2.1996 (kananpojat) Uutiset 16.7.1997 (EU:n laajentuminen itään). Europarlamentin Audiovisuaalisesta kirjastosta DG X saatiin dokumenttiaineistoa 1950-luvulta (lentävät ilmapallot, Euroopan yhdistymistä kannattavat väkijoukot, Robert Schumanin puhe). Lisäksi nähdään lastenelokuvaa L'Euro, c'est comme un jeu d'enfant / Euro - se on kuin lastenleikkiä (1995-1996). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|