Häjyt
Finnjävlar (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Tough Ones (englanninkielinen nimi)
Les Gros durs (ranskankielinen nimi)
Los Duros (espanjankielinen nimi)
Smarkuoliai (liettuankielinen nimi)
Finskejævler (norjankielinen nimi)
Häjyt - Härmästä poikia kaksi (työnimi)
Finna-arvio
Häjyt
Aleksi Mäkelän ohjaamassa ja Aleksi Bardyn käsikirjoittamassa draamassa Häjyt (1999) pankkiryöstön tehneet ystävykset Jussi Murikka (Samuli Edelmann) ja Antti Karhu (Juha Veijonen) ajautuvat heti vaikeuksiin vapauduttuaan vankilasta. Miekkosten koulutoveri Heikki Grönberg (Teemu Lehtilä) joutuu puolestaan hankaluuksiin, kun yrittää Kauhavan vt. nimismiehenä pitää kavereitaan kaidalla tiellä. Myös Antin tyttöystävä (Pia Latomäki), isoisä (Kalevi Haapoja) ja sisar (Sari Havas) koittavat estää häjyjä päätymästä uudelleen vankilaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Avustajat
Sauli Filppula, Matti Kuoppala, Pirjo Lundström, Virpi Siekkinen, Laina Alakumpula ,
Sauli Filppula, Matti Kuoppala, Pirjo Lundström, Virpi Siekkinen, Laina AlakumpulaHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
18.5. - 13.6., 11. - 24.9.1998 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
"Aiemmin Romanovien kivistä ja Esasta ja Vesasta vastannut Aleksi Mäkelä on sovittanut materiaalin vankkoihin näyttelijöihin nojaten, rosoisilla vedoilla, mutta lämmöllä ja ymmärryksellä", Juhani Nurmi (Kaleva 18.1.1999) luonnehti. "Mäkelä on päässyt pikkuhiljaa aiempia töitään vaivanneista action-maneereista ja kypsynyt nuoresta elokuvantekijästä varteenotettavaksi ohjaajaksi. [- -] Häjyt on alun komediallisesta kohelluksesta lopun traagisiin pohjavesiin suuntautuva kertomus ylpeydestä, ystävyydestä, rikoksesta ja rangaistuksesta. Se kuuluu varauksettomasti suomalaisen elokuvan parhaimmistoon tällä vuosikymmenellä. Hyvin kerrotuilla tarinoilla on aina kysyntää suuren yleisön piirissä, elokuvan lajityyppiin - tai ns. kotimaisuusasteeseen - katsomatta." Pertti Lumirae (Demari 15.1.1999) pohdiskeli tyylilajia ja pohjalaisuutta: "Häjyt-elokuvan tietty western-muoto tuntuu kyllä istuvan ohjaajalle erittäin hyvin: silkan toiminnallisuuden lisäksi Häjyissä on mukana kosolti irrallisesta elämäntavasta juontuvia ahdistuksen tuntoja, siis oikeata tragiikkaa. Pääpari Jussi Murikka (Samuli Edelmann) ja Antti Karhu (Juha Veijonen) on hahmoteltu silläkin tavoin osuvasti, että Jussi Murikan lopulta estoton psykoottisuus ja kasvava murhanhimo tasapainottuu Antti Karhun sovittelevammassa esiintymisessä. Yhdessä nämä sielunveljet ovat kuitenkin pelottava näky ja tietenkin myös esimerkkejä kahlitsemattomasta pohjalaisesta vapaudentunnosta. [- -] Häjyt on näin monella tavalla uusi osoitus suomalaisen elokuvan tämänhetkisestä korkeasta tasosta: eipä ole syytä näinä päivinä sadatella suomalaisen elokuvan rappiota tai uupumusta." Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 4/1999) näki juonen historialliset taustat: "Elokuva seurailee kavereiden polkua, jota reunustavat raivonpurkaukset, kaikkinainen uho ja helppo turvautuminen väkivaltaan. Anttia ja Jussia yhdistää esikuviinsa, Etelä-Pohjanmaalla 1800-luvulla riehuneisiin puukkojunkkareihin, herkkyys vetää esiin kauhavalainen ja tietenkin koko perusasenne elämään ja kanssaihmisiin. Myös gangsterimainen uhkailu ja suojelurahan vaatiminen olivat tapana jo silloin. Nykyajan ulkoisia tunnusmerkkejä ovat ajelu vanhalla jenkkiraudalla ja habitus, joka muistuttaa moottoripyöräjengeistä." Markus Määttänen (Aamulehti 15.1.1999) oli yksi niistä, jotka korostivat kuvauksen ja musiikin onnistuneisuutta: "Häjyt on kuvattu näyttävästi leveään cinemascope-formaattiin, joka on juuri oikea muoto Pohjanmaan lakeuksien kuvaamiseen. Kuvaaja Pini Hellstedt on myös onnistunut kääntämään vuosisadan kehnoimman kuvauskesän voitokseen. Vettyneistä Pohjanmaan pelloista ja mutavainioista huokuu Häjyihin juuri se sopiva rappiosävy, joka ei tummenna tarinaa liikaa. Eniten valoon päin Häjyjä kääntää kuitenkin Kalle Chydeniuksen upea pienelle bändille säveltämä musiikki, jonka pääteema jää soimaan kuin Kummisedästä." Kaisa Hiltusen (Keskisuomalainen 15.1.1999) näkemyksen mukaan kaikesta "rymistelystä huolimatta tarinassa on loppua kohden voimistuva vakava pohjavire. Vähitellen tosin toivoisi, että suomalaisuudesta tuotaisiin esiin muitakin puolia kuin räyhäämistä ja viinanjuontia." Helena Yläsen (Helsingin Sanomat Nyt 15.1.1999) mielestä elokuvassa "kulkee rinnakkain kaksi tasoa, toinen täyteläisempi ja nautittavampi, toinen ohuempi ja perimmältään keinotekoinen. Se toinen on surullinen mutta kipeän tunnistettavuuden kautta hauska tarina näistä Neandertalin hirviöistä, joiden elämässä jokainen kipeä asia on jonkun syy ja siten kostettava, ja joille nainen on tietenkin pelottavampi ja ylivoimaisempi vastustaja kuin poliisi. Mutta Bardy ja Mäkelä eivät ole halunneet jättää tätä kertomusta kohtalondraamaksi. He ovat nivoneet siihen vähän lapsellisen ja varsin tavanomaisen juonen. Sen kautta kerrontaan tulee mukaan keinotekoisia henkilöitä, joilla on pelkästään toiminnallisia tehtäviä: lähinnä poliiseja ja omahyväisiä kunnanisiä. Se latistaa tragedian viihteeksi. Antin ja Jussin tuho ei kasva siten vääjäämättömästi ympäristöstä ja heistä itsestään, että se nousisi samalle dramaattiselle tasolle, jolla he itse ovat. Juonta kuljetetaan viihteen lakien mukaan, jolloin paukkujen pitää koko ajan kasvaa. Samalla usko näiden karjujen ihmisyyteen vähenee." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Häjyt oli Aleksi Mäkelän kolmas pitkän näytelmäelokuvan ohjaustyö Romanovin kivien (1993) ja Esan ja Vesan (1994) jälkeen, mutta sen syntyhistoria ulottuu esikoiselokuvaakin kauemmaksi. Mäkelä, sukujuuriltaan kauhavalainen, kertoi saaneensa idean vanhasta valokuvasta, jossa "poseerasivat pahamaineiset puukkojunkkarit" Isontalon Antti ja Rannanjärvi ja joka teki häneen suuren vaikutuksen: "Tyypeillä oli 50 kilon rautakahleet. Silloin heräsi kysymys siitä, millainen tarina olisi, jos se sijoitettaisiin nykyaikaan." (Lapin Kansa 15.1.1999). Nuori käsikirjoittaja Aleksi Bardy (s. 1970) teki aiheesta ensimmäisen käsikirjoitusversion jo 1992. "Se on aika hurja valokuva", Bardy jatkoi alkuideasta. "Sitä katsoo, että siinä ne on, Suomen Frank ja Jesse Jamekset. Tarkoitus oli modernisoida Rannanjärven ja Isontalon myytti ja niiden sankarihabitus. Samaa asennetta on ja samalla lailla elokuvan pääparina ovat kaksi tarpeettomaksi käynyttä jätkää, jotka riehuvat kylällä ja terrorisoivat yhteisöä." (Like Uutiset 8/1998). "Aloimme kirjoittaa tarinaa jo 1992", Mäkelä puolestaan kertoi prosessista, "mutta kuusi vuotta sitten Häjyjen tarina oli huomattavasti poikamaisempi: enemmän toimintaa ja vähemmän ajatusta. Nelisen vuotta pöydällä levättyään luimme käsikirjoituksen uudestaan, ja punakynä alkoi saada kyytiä; oikeastaan vain päähenkilöiden etunimet jäivät jäljelle. Rakensimme kokonaan uuden tarinan, toiminnan tilalle tuli vakavampaa draamaa, ja olen tyytyväinen että kävi näin. Tarina muuttui miesten myötä, sillä perheenlisäystä on tullut sillä välin ja ajatukset ovat muuttuneet." (Kaleva 15.1.1999). "Häjyt on eräänlainen suomalainen western, joka on juonellisesti yksinkertainen mutta johon voi myös sisällyttää syvempiä tuntoja ja rankempia aineksia", Mäkelä määritteli samassa yhteydessä. "Kukaan ei jaksa katsella pelkästään kahta tuntia rankkaa draamaa, joten halusimme aloittaa elokuvan komedialla ja siirtyä sitten pikkuhiljaa tragedian puolelle. Jos tuollaiseen dramaattiseen tunnelman muutokseen pystyy yhden ja saman elokuvan aikana, niin täytyy olla lopputulokseen tyytyväinen." "Häjyt käsittelee ja analysoi ensisijaisesti miehen kuvaa", Bardy puolestaan katsoi. "Pohjalaisuus on heimoilmiönä aktiivinen ja ulospäin suuntautunut. Pohjalaisten miesten entisaikainen häjyys on ehdottomasti tärkeä osa suomalaista mieskuvaa, sitä kusiaispesässä istumisen puolta." (Like Uutiset, em.). Häjyt käynnistyi 1990-luvun alussa Fantasiafilmi Oy:n tuotantona, tuottajana Johannes Lassila, mutta hanke vauhdittui vasta Markus Selinin ja hänen yhtiönsä Solar Films Oy:n panostuksen myötä. Tekijöiden mukaan merkittävin ensimmäisestä käsikirjoitusversiosta valmiiseen elokuvaan jäänyt asia olivat näyttelijät, sillä tarinan päähenkilöt olivat alun alkaen parikymppisiä nuoria ja roolit kirjoitettiin varta vasten Samuli Edelmannille ja Juha Veijoselle, Mäkelän vakionäyttelijöille. Roolia varten Edelmann lihotti itseään 15 kiloa ja joutui rasituksesta sairaalaan kesken kuvausten. Teemu Lehtilä (s. 1966) oli nähty tv-sarjoissa ja Esan ja Vesan sivuosassa, mutta Häjyt tarjosi hänelle ensimmäisen merkittävän elokuvaroolin. Lapualainen luokanopettaja Pia Latomäki (s. 1968) oli ensikertalainen harrastajanäyttelijä. Kauhavalainen Kalevi Haapoja (s. 1932) oli esittänyt pohjalaisrooleja Kassilan Nataliassa (1979) ja Parikan Pohjanmaassa (1988) ja jatkoi niitä elokuvissa Kulkuri ja Joutsen (1999) ja Lakeuden kutsu (2000) - Häjyjen näyttelijäsuorituksesta hänet palkittiin sivuosa-Jussilla. Isoisä Karhun rooliin kaavailtiin aluksi Veikko Sinisaloa ja Joonas Braggen oli määrä esittää Roope Karhua, mutta hän loukkaantui moottoripyöräonnettomuudessa ja osan sai Arttu Kapulainen. Nuoren Antin esittäjä Mikko Taskinen on Juha Veijosen poika. Kaikkiaan Bardy työsti aiheesta kymmenkunta käsikirjoitusversiota vuosina 1996-98, viimeinen niistä on päivätty 6.5.1998 eli hieman ennen kuvausten alkua. Häjyt kuvattiin kevätkesällä ja syksyllä 1998 35 kuvauspäivässä lähinnä Kauhavalla, mutta myös Alahärmässä, Lapualla ja Vaasassa. Elokuvan kantaesitys oli Kauhavan Kolmiossa 13.1.1999 ja varsinainen ensi-ilta kaksi päivää myöhemmin 20 paikkakunnalla. Valitusmenettelyssä elokuvan ikäraja putosi K 16:sta K 14:ään. Häjyt keräsi 327 000 katsojaa ja nousi vuoden toiseksi parhaaksi yleisömenestykseksi Rukajärven tien jälkeen ja yhdeksi koko vuosikymmenen katsotuimmista kotimaisista elokuvista. Se palkittiin myös laatutuella ja valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi ei-englanninkielisten elokuvien sarjaan. Marraskuussa 1999 ilmestynyt dvd-julkaisu oli suomalaisen näytelmäelokuvan osalta ensimmäinen lajiaan. Se sisälsi noin 40 minuuttia oheismateriaalia: trailerin, haastatteluja sekä seurantadokumentin Näin tehtiin Häjyt. Aleksi Mäkelän seuraava ohjaustyö Lomalla valmistui vuoden 2000 lopulla. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1. Virsi 135 ("Jumala loi auringon, kuun - -") Säv. Egil Hovland, san. Britt G. Hallqvist, suom. Mika Viljanen, uud. sanat Anna-Maija Raittila Es. "koululaiset", laulu (100 %), 0' 30". 2. Murheellisten laulujen maa Säv. ja sov. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä Eppu Normaali (off, autoradio), kaksi kertaa, yht. 0' 50". Levytys: Eppu Normaali; Poko Rekords EPPU 100 ja PIS 175, 1982. 3. Alkumusiikki Säv. ja sov. Kalle Chydenius Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 1' 50". 4. Tästä asti aikaa Säv. Timo Kivikangas - Sakari Pesola, san. Pauli Hanhiniemi Kolmas Nainen (off), 1' 25". Levytys: Kolmas Nainen; Sonet SOPOS 153, 1990. 5. Äiti pojastaan pappia toivoi Säv. Timo Löyvä - Sakari Pesola, san. Pauli Hanhiniemi Kolmas Nainen (off, levyautomaatti), 0' 50". Levytys: Kolmas Nainen; Sonet SOPOS 141, 1988. 6. Paratiisi Säv. Rauli "Badding" Somerjoki, san. Rauli "Badding" Somerjoki - Arja Tiainen Rauli "Badding" Somerjoki, laulu, ja yhtye (off), 0' 35". Levytys: Rauli "Badding" Somerjoki; Love Records LRS 2055, 1973. 7. Viimeinen valssi Säv. Veikko Samuli, san. Juha Vainio Kari Tapio, laulu, ja yhtye (off), 1' 15". Levytys: Kari Tapio; Scandia KS 1088, 1983. 8. Mun aika mennä on Säv. Mika Toivanen, san. Jorma Toiviainen Es. Rami Välimäki, laulu, ja Emile (playback), 1' 30". Levytys: Sauli Lehtonen; MTV-Musiikki MTVCD 101, 1996. 9. Loppumusiikki Säv. ja sov. Kalle Chydenius Studio-orkesteri (off, lopputekstit), 5' 15". Huomautuksia: Samuli Edelmann, Teemu Lehtilä ja Juha Veijonen laulavat Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maan mukana (100 %). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Oy Sinebrychoff Ab/Panu Vuorimaa<br />Aller Julkaisut Oy<br />Kauhavan kaupunki ja sen asukkaat, erityisesti Antti Saarinen<br />Ravintola Tuppiroska/Juha Harju, Lillbacka Oy<br />Suomen yrittäjäopisto ja yrittäjäopiston oppilaskunta<br />Kauhavan terveyskeskus, Kauhavan palokunta, Kauhavan taksi<br />Kauhavan Lions Club: Olli Nieminen, Antero Haapaniemi, Risto Uitto, Heikki Isosomppi, Markku Mäenpää<br />Kauhavan keskustan ala-aste, Kauhavan ruotsinkielinen ala-aste<br />Urheiluseura Helakiekko, Kauhavan Visa, Asusteliike Saarela, Kauhavan Kultatähti, Kari Nord Oy/Kalevi Kari, J. Rintajouppi Oy<br />Kauhava-lehti, Kauhavan Kangasaitta/Jukka Haukkala, Markku Visti, Matti Järvenpää, Juha Jokelainen, Esko Jykelä<br />Markku Ala-Riihimäki, Mauno ja Liisa Tantarimäki, Vesa Hilden, Nuutti Palviala<br />Kauhajärven Töpinä, Lapuan palokunta, Lapuan taksi, Lapuan sairaankuljetus, Alahärmän sairaankuljetus, Alahärmän harrastajanäyttelijät, Seinäjoen Käyttöauto Oy, EP:n Kolarityöt Oy/Ari Haanpää, KPA-Teollisuusputkistot Oy<br />Vaasan lääninvankila, Make Face/Vaasa, Sari Lehtinen, Arvolan optiikka, HYKS-korvaklinikka, Kuokkasen peruukkiliike<br />Maffi/Margit Turpeinen, Tmi Irma Mikkonen/Tiia Nieminen, L'Oreal/kampaamotuotteet ja kosmetiikka, Aseman Kello, Finn-Suit, Billy's Gang, Allied Domecq/Tiia Sammallahti |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|