Armon aika
Days of Grace (englanninkielinen nimi)
Kirotut (työnimi)
Finna-arvio
Armon aika
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
K12 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Muut esiintyjät
Avustajat
Kellariteatteri, Uusi teatteri (jälkiäänitysääniä) <br /><br />Porvoon Poliisien Kala ja Erä ry, Porvoon Teatteriyhdistys, Mäntsälän Tynkäteatteri (ihmisiä torilla) ,
Kellariteatteri, Uusi teatteri (jälkiäänitysääniä) <br /><br />Porvoon Poliisien Kala ja Erä ry, Porvoon Teatteriyhdistys, Mäntsälän Tynkäteatteri (ihmisiä torilla)Hae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
5. - 20.8., 2. - 19.9., 2. - 24.10.1996 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Jaakko Pyhälän ohjaama ja hänen yhdessä Heikki Vuennon kanssa kirjoittamansa historiallinen elokuva Armon aika on köyhän suomalaisen levitys- ja tuotantokulttuurin julmasti kohtelema elokuvatapaus", Helena Ylänen (Helsingin Sanomat Nyt 6.8.1999) luonnehti. "Se on vaativa, persoonallinen työ, peräisin uutta populistista elokuvabuumia edeltäneeltä ajalta. [- -] Armon aika on komea, mustavalkoinen minispektaakkeli, mini siksi, ettei siihen varmaan paljon rahaa ole voitu sijoittaa, mutta spektaakkeli siksi, että se elää täysin kuviensa moni-ilmeisen virtuositeetin varassa. Pyhälän näkemys on kaikenkattava ja läpitunkeva. Tämä tyylitelty maailma on kokonaan hänen. Virikkeitä siihen on saatu kotimaisesta näyttämö- ja tv-draamataiteesta Rauta-ajasta Jouko Turkan näkemyksiin." Tarja Ollikainen (Seura 31/1999) huomautti, että käsikirjoitusta varten "on kerätty paljon historiallista materiaalia, ja ajankuva on myös verrattoman hyvin toteutettu. Elokuvan huumori on hyvin hienovaraista, ilkeääkin. Näyttelijätkin laittavat välillä commedia dell'arte -vaihteen päälle." Pertti Lumirakeen (Demari 6.8.1999) mukaan "Pertti Mutasen ilmeikäs mustavalkokuvaus antaa Armon ajalle eräänlaista puolidokumentaarista ryhtiä ja tuo mieleen jonkun sellaisen keskiaikaan ajoittuvan mustavalkoelokuvan kuin tsekkiläinen 60-luvun filmi Marketa Lazarova. Ja vaikea on olla muistamatta Ingmar Bergmanin Seitsemättä sinettiä. [- -] Armon ajan musiikki ansaitsee erikoishuomion. Olli Koskelin on säveltänyt musiikin ja hänellä on hyviä huomioita: 'Musiikki toimii Armon ajassa samalla tavoin kuin tanssiteoksissa, usein joku repliikki tai katse toimii ikään kuin liipaisimena'. Koskelin on myös kehittänyt elokuvassa soitettavan "ruttofonin", jonka ääni muistuttaa bassonokkahuilua, fagottia tai klarinettia." Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 34/1999) totesi esikuvien olevan myös ongelma: "Elokuvan mustavalkoisuus, karut maisemat ja rääsyläishahmot tuovat mieleen Ingmar Bergmanin, eikä se ole Pyhälän teokselle eduksi, sillä näin korostuu käsikirjoituksen ja ohjauksenkin jonkinlainen päämäärättömyys ja sisäisten jännitteiden puute. Pyhälän ote on kieltämättä kaikenkattava ja läpitunkeva, mutta silti jää kysymysmerkiksi, miksi tämä elokuva on tehty ja mitä on haluttu sanoa. Tekijät ovat itse puhuneet yhteyksistä nykyaikaan, mutta pelkät vastaavuudet eivät riitä näkemykseksi." Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 6.8.1999) ei löytänyt elokuvasta juuri hyvää sanottavaa: "Mustavalkoisena kuvattu Armon aika on paikoillaan junnaava ja totinen draama, jonka pohjimmainen sisältö jää hämäräksi ja yhdentekeväksi. Näyttelijätyö on epätoivoista puurtamista ja kiusallisen vaikutelman täydentävät teennäisen asetelmalliset kuvasommitelmat. Etualalla puhutaan vakavia ja taustalla hyppivät hullut. Elokuvan harvoja valopilkkuja ovat Minna Kokkosen ja Anneli Saulin luontevat roolityöt." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Armon aika sai alkunsa kesällä 1983, pian Jaakko Pyhälän esikoiselokuvan Jon ensi-illan jälkeen, kun Pyhälä kertoo nähneensä Ilta-Sanomien lööpin, jossa hysterisoitiin aidsin tuloa Suomeen. Heikki Vuennon ensimmäinen käsikirjoitusversio nimeltä "Kirotut" syntyi samana vuonna ja samalla lähti ensimmäinen tukihakemus Suomen elokuvasäätiöön. Vuennon ja Pyhälän yhteistyönä Armon ajasta syntyi vuosina 1984-96 toistakymmentä käsikirjoitusversiota, ja elokuvasäätiöön lähti lähes 30 tukihakemusta - hanke saikin käsikirjoitustukea 1984-85 ja ennakkovalmistelutukea 1990. 1980-luvulla hanketta kehiteltiin tuotantoyhtiö Filminor Oy:n kautta, 1990-luvun alussa mukana oli myös Fantasiafilmi Oy, joka kuitenkin vetäytyi hankkeesta. Vuonna 1994 säätiö myönsi elokuvan ennakkovalmisteluun 25 000 markkaa ja 1995 Armon aika sai vihdoin 3,7 miljoonan markan tuotantotuen. "Käsikirjoituksen idea tuli ikäänkuin ilmasta", Vuento kertoi elokuvan lehdistöesitteessä. "Lehtijuttu Seilin saaresta - paikasta, jonne outoon, parantumattomaan tautiin sairastuneet ja mielisairaat eristettiin - alkoi kiinnostaa ja siitä alkoi helvetillinen historiallisen materiaalin kerääminen. Tuollainen saarihan on kuin laboratorio, jossa tietynlaiset olosuhteet vallitsevat, ihmisistä ja heidän luonteenpiirteistään riippuen. Kiinnostavaa on, mitä tapahtuu kun olosuhteisiin tulee muutos - elokuvan muuttuja on päähenkilö Anton Antoninpoika, joka joutuu vahingossa saarelle ja muuttaa tapahtumien kulkua. Elokuvan tapahtumilla on paljon yhtäläisyyksiä nykypäivään. Yhden vallan murskaantuminen, tauti, jota ei pystytä pysäyttämään ja Suomen asema tärkeänä raja-alueena ovat aiheita, jotka ovat ajankohtaisia tänäänkin." Pyhälän mukaan käsikirjoitus paisui eri versioiden myötä ja materiaalia tuli enemmän: "Suuria suunnanmuutoksia ei ollut. Paitsi se että pääpariskunta jäi henkiin. Ja ajoin läpi voice-overin (kertojan äänen). Heikki Vuento oli tätä vastaan, mutta minusta juttu vaati sitä. Teimme käsikirjoitusta vähän niin kuin vuorotellen, toinen teki muutoksia. Emme tehneet erillisiä säätiöversioita. Samat muutokset olisi tehty viimeistään kuvauksissa. Ensimmäinen vedos oli 40 liuskaa, viimeinen 122 liuskaa. Paul Schrader sanoi, että käsikirjoituksessa pitää olla 122 liuskaa." (Filmihullu 2/2000). Armon aika kuvattiin mustavalkoiselle materiaalille anamorfisena laajakangaselokuvana. Kuvauspaikaksi löytyi Viron Napesaari, neuvostoarmeijalle kuulunut saari, jonne rakennettiin kokonainen 1700-luvun saaristolaiskylä. Kuvauksiin päästiin elo-lokakuussa 1996 ja ne kestivät 45 kuvauspäivää. Heinäkuussa 1997 Armon aika oli parhaillaan jälkituotantovaiheessa, kun tuotantoyhtiö Filminor Oy haettiin konkurssiin. Asiaan liittyvä juridiikka keskeytti jälkityöt, kunnes Blind Spot Pictures Oy otti ne tehtäväkseen konkurssipesän laskuun. Elokuva valmistui ja sai kantaesityksensä Mannheimin festivaalilla Saksassa lokakuussa 1998. Suomessa levittäjät eivät uskoneet elokuvan mahdollisuuksiin eikä se päässyt kotimaiseen ensi-iltaan ennen kuin elokuussa 1999, yhden kopion turvin ja vaatimattomalla menestyksellä. Näyttelijöistä Niklas Åkerfelt ja Minna Kokkonen olivat pitkän elokuvan ensikertalaisia. Åkerfelt oli valmistunut Teatterikorkeakoulusta 1995 ja näytellyt lähinnä ruotsinkielisissä teattereissa - sittemmin hänet on nähty Åke Lindmanin sotaelokuvassa Framom främsta linjen - Etulinjan edessä (2004). Minna Kokkonen oli niin ikään valmistunut Teatterikorkeakoulusta 1995, sen tanssilinjalta, ja tanssijana hän on luonut uraansa mm. kuuluen Tanssimaisterit ry:n sekä KokoTeatterin perustajajäseniin. Anneli Sauli oli 1950- ja 1960-lukujen elokuvauransa jälkeen ollut kiinnitettynä Joensuun kaupunginteatteriin 1971-96 eikä hän ollut juuri esiintynyt elokuvissa. Armon ajan jälkeen hänet on mm. nähty Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002). Frosteruksen roolin kaavailtiin aluksi Olavi Ahosta, Mylläriksi Vesa-Matti Loiria, Pictoriukseksi Asko Sarkolaa ja Antonin isäksi Esko Nikkaria. "Kesti 12 vuotta saada elokuvan rahoitus kuntoon", ohjaaja Pyhälä tilitti Armon ajan kokemustaan lehdistöesitteessä. "Tein siinä odotellessa muutaman elokuvan, pari teatteriesitystä, tv-sarjan ja muuta pientä. Opetin Taideteollisessa korkeakoulussa ja jankutin, että tekijän tulee olla uskollinen elokuvalleen. Niin että yhdessä asiassa olen elänyt kuten opetin. Tein elokuvan siksi, että se halusi tulla tehdyksi. Siitä taisi sittenkin tulla allegoria, mutta se ei ole elokuvan vika, vaan nykymaailman menon." Armon aika on lopputeksteissä "omistettu Leenalle" - kyseessä oli Pyhälän tuolloinen avovaimo Leena Puhakka. Elokuva oli Olli Huhtasen lopputyö Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen osaston äänityslinjalta. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. "Meriteema" Säv. ja sov. Olli Koskelin 1) Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 1' 00". 2) Studio-orkesteri (off), 2' 05". 2. Virsi 612 ("Etkös ole, ihmisparka aivan arka - -") Säv. ja san. trad. hollantilainen, suom. san. Juhana Cajanus 1) Es. Eeva-Liisa Haimelin ja Rauha Puntti, hyräily (100 %), 0' 15". 2) Es. Lasse Karkjärvi, hyräily (100 %), 0' 10". 3) Es. Lasse Karkjärvi, "fraktofoni" (playback / Kari Kriikku, bassoklarinetti), 0' 30". 4) Es. Minna Kokkonen, hyräily (100 %), 0' 10". 5) Es. "kirkkokansa", laulu, ja Pauli Poranen, triangeli (100 %), ja Lasse Karkjärvi, "fraktofoni" (playback / Kari Kriikku, klarinetti), 1' 15". 6) Heljä Räty, alttohuilu (off), 0' 50". 3. Virsi 146 ("Rauhan saivat pyhät Herran - -") Säv. toisinto Savosta - Armas Maasalo, san. Lauri Kalliala Es. Eeva-Liisa Haimelin, hyräily (100 %), yht. 0' 15". 4. Dies irae / Virsi 158 ("Vihan päivä kauhistava! - -") Säv. trad. keskiajalta, san. Tuomas Celanolainen, suom. san. Hemminki Maskulainen, August Ahlqvist 1) Es. Lasse Karkjärvi, "fraktofoni" (playback / Kari Kriikku, bassoklarinetti), 0' 50". 2) Es. "kirkkokansa", laulu (100 %), ja Lasse Karkjärvi, "fraktofoni" (playback / Kari Kriikku, klarinetti), 0' 40". 5. "Loppumusiikki" Säv. ja sov. Olli Koskelin Kari Kriikku, laulu ja klarinetti, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 2' 10". Huomautuksia: Olli Koskelinin taustamusiikin osat ovat: "Alttohuilusoolo" (seitsemän kertaa, yht. 6' 09"), "Venäläiset" (0' 05"), "Torilta pako" (1' 33"), "... sota" (0' 14"), "Anton ja lintu" (0' 40"), "Normanin tupa" (kaksi kertaa, yht. 5' 13"), "Mylläri kantaa ruumista" (1' 11"), "Kirkonkellon ryöstö" (0' 58"), "Bäärin lähtö" (1' 26"), "Arkku veneeseen" (0' 51"), "Arkku mereen" (1' 05"), "Mylläri tonkii luita" (0' 48"), "Venäläisooppera" (4' 34"), "Norman hakee Antonin" (2' 05"), "Mylläri katsoo veneen rakentamista" (0' 30"), "Mylläri siirtää veneen" (1' 49"), "Anton jalkapuussa" (1' 28"), "Myllärin tappo" (1' 19"), "Kylän polttaminen" (3' 40"), "Alttaritaulu" (2' 50") ja "Viimeinen ranta" (2' 35"). Olli Koskelin muokkasi orkesterimusiikistaan orkesterisarjan. Taustamusiikin aiheina toistuvat Virsi 612 ja Dies irae. Leena Puhakka, Olli Koskelin ja Jaakko Pyhälä suunnittelivat "fraktofoniksi" nimeämänsä soittimen, joka valmistettiin varta vasten Suomen kansallisoopperassa. Lasse Karkjärvi soittaa "fraktofonilla" (playback / Kari Kriikku, klarinetti) "Ominainen soittaa" -teemoja (säv. Olli Koskelin), neljä kertaa, yht. 3' 20". Virsi 612 on vuoden 1701 virsikirjassa Virsi 278, Virsi 158 puolestaan Virsi 405. Virsi 146 on sen sijaan otettu käyttöön vasta vuoden 1938 virsikirjaan. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Antti Hytti, Tuikku Hämäläinen, Taisto Jalamo, Per-Åke Johansson, Jyrki Kajoranta, Teemu Kalliala, Sami Konkonen, Hilkka-Liisa Koskela-Ahonius, Pekka Koponen, Pietari Koskinen, Dirk Kühn, Janne Laine, Birgitta Leppänen, Gunnar Sundström, Heikki Suuronen, Hannu Talvio, Epa Tamminen, Liisa & Tauno Tarna, Leo Tikkanen, Sari Volanen<br />Borgå Svenska Marthadistrikt r.f., Keilan Palokunta, Porvoon kaupunki/Håkan Gröndahl, Porvoon tuomiokirkko, Ravintola Hanna Maria, Tallink, Woodwinds Oy, Ålands Museum/Sol-Britt Kärkkäinen, Östra Nylands Allmogebåtsförening r.f. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|