Natalia Maljukova kertoo lapsuutensa kylästä ja läheisestä järvestä, jossa saattoi uida ja kalastaa: "Kylän vierellä oli kollektiivi, nikkelikombinaatti. [- -] Kylä hävisi vähitellen. Kalat katosivat, järvi muuttui suoksi. Puut muuttuivat mustiksi kannoiksi. Maa oli tummaa. Ihmiset muuttivat kaupunkiin."

Natalian tytär Katja ja tämän ystävätär Tanja leikkivät metsikössä, jossa hyttyset ja muut ötökät vaivaavat heitä. He sanovat hyönteisten suuren koon johtuvan mutaatioista, joita nikkelikombinaatti Montšegorskissa aiheuttaa.

"Olin elänyt vuosia tyttäreni Katjan kanssa, kun Igor tuli pohjoiseen", Natalia jatkaa. "Me aloitimme yhdessä uuden elämän. Hän sai työtä kombinaatista osastolta 8. Vain terveimmät ja voimakkaimmat miehet hyväksyttiin sinne. [- -] Sanovat että siellä on vaarallista, ihmiset voivat kuolla."

Igor kokeilee kombinaatin pukuhuoneessa kaasunaamaria. "Kombinaattia suunniteltaessa tutkittiin tuulen suuntia, jotta mahdollisimman vähän laskeumasta tulisi kaupunkiin", Natalia muistelee. "Kun tuuli puhaltaa kombinaatin suunnasta, se tuo mukanaan valkoista sumua. Silloin ikkunat on suljettava."

Maljukovit nauttivat aamiaista. Kombinaatissa valkoinen savu nousee taivaalle. Joen rannan puut ovat kuolleet. Katja auttaa äitiään ruoanlaitossa ja kertoo keräävänsä tarroja kilpailuun, jonka palkintona on matka EuroDisneylandiin. Asuintalon autiolla pihalla Katja ja Tanja hyppäävät ruutua. Isä lähtee töihin ja Katja jää tekemään läksyjään. Maljukovit pohtivat minkä auton hankkisivat.

Igor käy lääkärintarkastuksessa. Natalia sanoo, että Igor haluaisi ostaa etelästä pienen maatilan. Siellä he voisivat viljellä perunoita ja kasvattaa eläimiä. Igor käy uimassa Montšegorskin yleisellä uimarannalla. Natalia haluaisi viedä Katjan etelään, jotta tytär voisi uida ja rentoutua kunnolla. Se tekisi hyvää hänelle itselleenkin, vaikka hänen täytyy sairautensa vuoksi varoa aurinkoa. Natalia sanoo kurkkuunsa koskevan usein. Mutta talvella kaupungissa on kaunista.

Igor ja työtoverit vitsailevat työnsä vaaroista: sanotaan, että kymmenen vuotta vie viriiliyden. Maljukovit ovat piknikillä Plusovin perheen kanssa. Natalia kertoo, että Igor ja Katja ovat sielunveljiä: molemmat peittävät tunteensa. Igor sanoo, että rakkaudesta puhuminen voi tyrehdyttää tunteet. Katja harjaa äitinsä hiuksia, kun tämä kertoo onnettomuudesta, jossa Igor joutui tekemisiin myrkyllisen karbonyylin kanssa.

Natalia tekee rakkaudentunnustuksia Igorille, joka ei pysty vastaamaan sanoilla, mutta pyrkii osoittamaan tunteensa teoillaan. Igor ui terveyskylpylän uima-altaassa. Natalia kertoo,että kombinaatti antaa kaikille työntekijöille perjantaisin pirtua peseytymistä varten. Terveyskylpylän rentoutumishuoneessa Maljukovit kuuntelevat musiikkia ja pohtivat mitä hoitoja tarvitsevat.

"Onnettomuus tuli varoittamatta", Natalia muistelee. "Se tapahtui Tšernobylin voimalaitoksessa yöllä 26. päivänä huhtikuuta. Olin Valko-Venäjällä vanhempieni luona. Odotin Katjaa. Hän syntyi kuukausi onnettomuuden jälkeen. Onneksi hän oli terve. Hän painoi 2,8 kg. Se kesä oli kaunis. Onnettomuudesta huolimatta luonto kukoisti. Aivan kuin säteily olisi nuorentanut sitä. Puutarhassa kasvoi jättimäisiä mansikoita. Ne olivat uskomattoman suuria. Kaikki kasvoi nopeasti. Sitten jäniksemme kuolivat syötyään saastunutta ruohoa. Kaikki linnut katosivat metsästä."

Natalia ja Katja lomailevat Mustanmeren rannalla. Natalia kertoo Katjalle olleensa viimeksi hiekkarannalla opiskeluaikanaan Bulgariassa.

Talvella Maljukoveilla on uusi auto, jota he puhdistavat lumesta asuintalonsa pihalla.

"Rakas Igor, sinulla on ollut kova ja vaikea elämä", Natalia kirjoittaa. "Elämä ei ole kohdellut hyvin minuakaan. Olen ollut niin usein yksin. Se, että löysimme toisimme oli uskoakseni Jumalan tahto. Sinä tulit pohjoiseen ja me aloitimme uuden elämän yhdessä perheenä. Tunnen sen sisimmässäni, että ymmärrän sinua paremmin kuin kukaan muu. Uskoin sinuun. Yhdessä olemme voittaneet vaikeudet ja nauttineet saavutuksistamme. Luulen, että voin tehdä sinut onnelliseksi. Ja sinä, Katja, olet rakas ja hyvä tyttö. Olet itsenäistynyt varhain. Keksit itsellesi tekemistä. Haluan, että elät onnellisena. Haluan että rakastat taidetta ja ymmärrät maailman kauneuden. Joskus pelkään, että sielussasi on varjoja. Piirustuksissasi aurinko ei ole keltainen vaan harmaa. Värität vaarat, taivaan ja meren. Ja sitten sanot, että on tulossa pimeää."

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.