Valkoinen raivo
Vitt raseri (ruotsinkielinen nimi)
White Rage (englanninkielinen nimi)
Fra offer til gjerningsmann (norjankielinen televisioesitysnimi)
Weiße Wut - Psychogramm eines Amokläufers (saksankielinen televisioesitysnimi)
Finna-arvio
Valkoinen raivo
Arto Halosen draamadokumentti Valkoinen raivo (2015) pureutuu joukkomurhailmiöön yksilötarinan kautta. Elokuva käy läpi keski-ikäisen suomalaismiehen autenttisen elämänkulun hänen itsensä kertomana: kuinka aikuiseksi asti kestänyt koulukiusaaminen voi pikkuhiljaa muokata ihmisen mielen tunteettoman, mutta selväjärkisen vihan valtaan ja saada suunnittelemaan massiivisia väkivallantekoja. Dramatisoitujen jaksojen lisäksi elokuvassa on uutiskuvia mm. kouluampumisista.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
12 |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Avustajat
Ala-asteen opiskelijat: Hilla Eloranta, Emma Näreaho, Ella Korkeamäki, Ada Ahlroos, Samu Kaasinen, Nuutti Köppä, Elina Tononen, Ida Lehtonen, Konsta Kenttä, Mona Kuutamo, Tia Monola, Saara Teräsvirta, Helmi Eloranta, Rebecca Carlsson, Saara Lehtonen, Minea Puolakanaho, Taika Rajapuro, Helmi Töyri, Lene Duncker, Aada Nwajei, Aura Heikkinen, Sointu Määttä, Venla Väänänen, Anni Katila, Artur Orenius Toss, Juulia Kujala, Armi Mastomäki, Marika Rantanen<br /><br />Yläasteen opiskelijat: Milla Silander, Aleksi Naumov, Simona Thaci, Valtteri Araviita, Noora Ingström, Johanna Koivunen<br /><br />Yliopiston opiskelijat: Netta Hirvenkivi, Emilia Hyytiäinen, Marjut Moilanen, Iida Liukkonen, Ville Koskinen, Senja Rajalin, Henri Pienimaa, Miia-Maria Koivisto, Janne Salomaa, Heikki Leino, Vilja Keskimäki, Sandra Enkvist, Luisa Zabel, Johanna Itkonen, Juho Nurminen<br /><br />Lentopallon pelaajat: Arto Koponen, Valtteri Välkky, Ville Kattelus, Jyri Nikkinen, Jere Nikkinen, Miikka Putkonen, Nuutti Niinivaara, Joel Mentula, Olli Nurmes, Vili Topio<br /><br />Ostoskeskuksen yleisö: Krista Kaskikari, Sakari Messam, Vera Idrizi, Satu Idrizi, Aaron Idrizi, Emmi Parhiala, Hanna Salminen, Nancy Salminen, Leevi Kärkkäinen, Riikka Kärkkäinen ,
Ala-asteen opiskelijat: Hilla Eloranta, Emma Näreaho, Ella Korkeamäki, Ada Ahlroos, Samu Kaasinen, Nuutti Köppä, Elina Tononen, Ida Lehtonen, Konsta Kenttä, Mona Kuutamo, Tia Monola, Saara Teräsvirta, Helmi Eloranta, Rebecca Carlsson, Saara Lehtonen, Minea Puolakanaho, Taika Rajapuro, Helmi Töyri, Lene Duncker, Aada Nwajei, Aura Heikkinen, Sointu Määttä, Venla Väänänen, Anni Katila, Artur Orenius Toss, Juulia Kujala, Armi Mastomäki, Marika Rantanen<br /><br />Yläasteen opiskelijat: Milla Silander, Aleksi Naumov, Simona Thaci, Valtteri Araviita, Noora Ingström, Johanna Koivunen<br /><br />Yliopiston opiskelijat: Netta Hirvenkivi, Emilia Hyytiäinen, Marjut Moilanen, Iida Liukkonen, Ville Koskinen, Senja Rajalin, Henri Pienimaa, Miia-Maria Koivisto, Janne Salomaa, Heikki Leino, Vilja Keskimäki, Sandra Enkvist, Luisa Zabel, Johanna Itkonen, Juho Nurminen<br /><br />Lentopallon pelaajat: Arto Koponen, Valtteri Välkky, Ville Kattelus, Jyri Nikkinen, Jere Nikkinen, Miikka Putkonen, Nuutti Niinivaara, Joel Mentula, Olli Nurmes, Vili Topio<br /><br />Ostoskeskuksen yleisö: Krista Kaskikari, Sakari Messam, Vera Idrizi, Satu Idrizi, Aaron Idrizi, Emmi Parhiala, Hanna Salminen, Nancy Salminen, Leevi Kärkkäinen, Riikka KärkkäinenHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Ennakkotuotanto ja –kehittely Art Films Productionin kanssa: Igor A. Nola / MP Film Production<br /><br />Leikkauspalaute: Iikka Vehkalahti / Rough Cut Service, Olli Soinio, Katri Merikallio, Kirsikka Saari, Igor A. Nola, Jouni K. Kemppainen
Ennakkotuotanto ja –kehittely Art Films Productionin kanssa: Igor A. Nola / MP Film Production<br /><br />Leikkauspalaute: Iikka Vehkalahti / Rough Cut Service, Olli Soinio, Katri Merikallio, Kirsikka Saari, Igor A. Nola, Jouni K. KemppainenHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
Helmikuu, 21.5. - 5.6.2015 |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
”Dokumenttielokuva Valkoinen raivo kertoo hirvittävän hienosti sen, mitä kiusaaminen aiheuttaa kiusatun mielelle”, vaikuttui viisi tähteä antanut Jussi Virratvuori (Karjalainen 27.11.2015). ”Elokuva käsittelee aihetta tyylikkään rauhallisesti, alleviivaamatta ja suoran toteavasti. Kertojan ääni luo elokuvan katsomiseen erittäin yllättävän tason, josta syntyy syvä empatia ja ymmärrys rikkoutunutta mieltä kohtaan. Katsomiskokemus on mykistävä, sillä jokainen meistä katsoo tätä elokuvaa omien kokemustensa kautta. [- -] Valkoinen raivo on elokuva, joka jää mieleen ja se on tarkoituskin. Kyseessä on erityisesti ihmisyyden näkökulmasta tarkasteltuna vuoden merkittävimmästä elokuvasta. Valkoinen raivo on kuin peili, johon jokaisen meistä tulisi katsoa.” Jussi U. Pellonpää (Forssan Lehti 27.11.2015) piti Valkoista raivoa tärkeänä keskustelun avaajana, joka alleviivasi aikaisen avunannon ja myös avun hakemisen tärkeyttä. ”Näyttelijöiden esittämät, dramatisoidut kohtaukset ovat tyylikkäästi estetisoituja, kansainvälisestikin menestyneiden kuvaajiemme Mika Orasmaan ja Peter Flinckenbergin kädenjälki näkyy varmana ja kokonaisuuteen tuo oman panoksensa myös Kirka Sainion luoma äänimaailma ja musiikki.” ”Dokumenttina Valkoinen raivo on tehty erittäin taitavasti. Se pitää otteessaan alusta loppuun, vaikka valkoisen raivon käsitettä lukuun ottamatta mitään järisyttäviä uusia näkemyksiä ei esitetä”, koki Juuso Määttänen (Iltalehti 27.11.2015), jonka mielestä Halonen hyödynsi uutismateriaalia tehokkaasti. ”Erityisen vaikuttavaa on kuitenkin dokumenttia varten kuvattu materiaali, jossa Lauria esittävä henkilö kävelee Suomessa tapahtuneissa väkivallan teon kohteissa. Tarkoituksena on tuoda esille se, että toisessa todellisuudessa Lauri olisi voinut olla minkä tahansa näiden iskun tekijä. Sitä hän ei kuitenkaan ole, ja se juuri on oleellisinta Valkoisessa raivossa.” Jokelan ja Kauhajoen koulusurmista itsekin raportoinut Jussi Lehmusvesi (Helsingin Sanomat 27.11.2015) uskoi Valkoisen raivon lisänneen ymmärrystään tapahtumista. ”Pienimuotoisuus toimii. Päähenkilön ääneen keskittymällä katsoja pystyy luomaan tähän suhteen ja jopa ymmärtämään, miten tavallisen oloisesta pojasta kasvaa joukkolahtaamista suunnitteleva murhaaja. Ja miten hänet voidaan taluttaa takaisin ihmisten luo.” ”Halonen on dramatisoinut todellisuuden tapahtumista fiktiiviseltä näyttävän mukaansatempaavan elokuvan, joka kertoo nykypäivän Suomesta ja maailmasta”, luonnehti Antti Selkokari (Aamulehti 25.11.2015), joskin ”Lauri pääsee erittelemään kokemuksiaan kenties liikaakin, koska nyt Laurin tulkinnat itsestään hallitsevat koko elokuvaa.” ”Hur intressant som helst även om det bör sägas att Den vita vreden innehållsmässigt är bra mycket intressantare än vad det berättarmässiga ger vid handen”, Krister Uggeldahl (Hufvudstadsbladet 28.11.2015) puntaroi. ”På den punkten blir det kanske mera monotont än suggestivt, den idémässiga sprängkraften till trots.” ”Arto Halosen elokuva on tyylillisesti yhtenäinen ja teemoiltaan kiinteä”, kiitti puolestaan Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 27.11.2015). ”Halonen osoittaa, miten juuri elokuva voi olla sopiva instrumentti näiden asioiden syvempään pohdintaan, sillä Valkoinen raivo tekee omanlaistaan yhteenvetoa ajankohtaisista polttavista aiheista.” |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja-leikkaaja Arto Halonen (s. 1964) on tehnyt mm. pitkät dokumenttielokuvat Karmapa – Jumaluuden kaksi tietä (1998), Taivasta vasten (2000), Kuuban valloittajat (2004) ja Pavlovin koirat (2005). Elokuva Pyhän kirjan varjo (2007) käsitteli Turkmenistanin diktatuuria. Halosen ohjaamia henkilödokumentteja ovat mm. aitajuoksija Arto Bryggaresta kertova Valo varjon takana (1991), nyrkkeilijä Tarmo Uusivirrasta kertova Ringside (1992) ja muusikko Pekka Strengistä kertova Magneettimies (2009). Halonen sai kunniapalkinnon merkittävästä työstä dokumenttielokuvataiteen kehittäjänä Thessalonikin dokumenttielokuvafestivaalilla 2008. Halonen oli tehnyt 1990-luvun puolivälissä kaksi pitkää televisiodraamaa: Onnellinen hääpäivä (1993) ja Koti (1996). Hänen ensimmäinen teatterilevityksen saanut näytelmäelokuvaohjauksensa oli lukuisia palkintoja saanut Prinsessa (2010). Halonen sai elokuvan johdosta Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallisen mielenterveyspalkinnon vuonna 2010. Pitkässä dokumenttielokuvassaan Sinivalkoinen valhe (2012) Halonen kävi läpi dopingin historiaa maastohiihdossa 1970-luvun verenvaihdoista nykypäivään. Erityisenä käännekohtana oli Lahden MM-hiihdot 2001, joissa suomalaishiihtäjät kärähtivät dopingista. Halonen teki elokuvalle rinnakkaisteokseksi pitkän näytelmäelokuvan Isänmaallinen mies (2013). Seuraavaksi Arto Halonen tuotti, käsikirjoitti ja ohjasi koulukiusaamisesta pitkän dokumentaarisen näytelmäelokuvan Valkoinen raivo (2015). Elokuvan idea syntyi Suomen Kuvalehden numerossa 40/2008 julkaistun Katri Merikallion artikkelin "Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja — kertomus valkoisesta raivosta" innoittamana. Elokuvan ennakkotuotantoon ja –kehittelyyn osallistui Halosen oman tuotantoyhtiön Art Films Productionin kanssa Igor A. Nola ja MP Film Production. Draamadokumentti Valkoinen raivo kertoo Laurista, joka suunnitteli ja valmistautui tekemään massamurhia. Lauri haki kuitenkin apua eikä toteuttanut aikeitaan. Hänestä on myöhemmin tullut ihmismielen aggression ja väkivaltaisen käyttäytymisen akateeminen tutkija. Tältä pohjalta Lauri on kehittänyt teorian "valkoisesta raivosta". Se kuvaa traumaa, jonka useat ihmiset ovat saaneet koulukiusaamisen kokemuksen seurauksena. Se voi johtaa kouluampumisiin ja muihin väkivaltaisiin tekoihin. Dokumentissa "Lauria" esittää kolme eri-ikäistä henkilöä. Päähenkilön oikea ääni kuullaan muunnettuna kertojanäänenä. Laurin oikea henkilöllisyys haluttiin säilyttää anonyyminä. Elokuvassa häntä esittävät näyttelijät, hekin melkein pelkästään takaa kuvattuina. Koulukiusaamista itsekin kokenut ohjaaja Arto Halonen haluaisi kriminalisoida koulukiusaamisen. Hän peräänkuulutti lakia, jolla kiusaajia rangaistaisiin. Hän jatkoi painokkaasti Iltalehden 2.3.2016 haastattelussa: "Jonkun pitäisi aina sanoa asia julki ja näyttävästi. Lapsille ja nuorille on heti kerrottava, että tämä on väärin." Halosen mielestä aikuisten vastuuta on korostettava, eikä kiusatun kokemusta saa vähätellä. Elokuvassa Lauri erottelee mustan ja valkoisen raivon erosta tahallisen liioitellusti. Halonen kertoi Iltalehdessä: "Laurikaan ei oikeasti yritä väittää, että valkoinen ja musta olisi näin tiukasti rajattu. Mutta suurin ero on siinä, että musta raivo on impulsiivista raivoa ja sen tunnistaa, valkoinen on sisäänpäinkääntynyttä raivoa, eikä ulkopuolinen pysty sitä havaitsemaan." Yhteiskunnassa onkin paljon ihmisiä, joilla on eritasoisena valkoista raivoa. Suomen elokuvasäätiön loppuraportin 2.2.2016 mukaan Valkoisen raivon ns. valmistelevat kuvaukset toteutettiin marraskuussa 2014. Varsinaiset kuvaukset tehtiin kahdessa jaksossa eli helmikuussa 2015 ja 21.5.-5.6.2015. Lisäksi tehtiin joitakin satunnaisia päiviä täydennyskuvauksia vielä kevään ja kesän 2015 aikana. Helmikuun kuvausjaksolla kuvaajana toimi Peter Flinckenberg, mutta Hollywood-työkeikkansa ansiosta Flinckenberg muutti helmikuussa Los Angelesiin ja kuvaaja vaihtui kevään kuvauksiin Mika Orasmaaksi. Kuvaustyön aloittanut Peter Flinckenberg kertoi sähköpostikirjeessään 7.11.2021 kuvanneensa elokuvaa Arri Alexa -digikameralla, käyttäneensä Century Swing & Shift -linssejä ja Zeiss High speed-sarjaa. Mika Orasmaa kuvasi loput elokuvasta Flinckenbergin matkustettua Yhdysvaltoihin. Orasmaa puolestaan kertoi sähköpostikirjeessään 6.9.2021 jatkaneensa kuvauksia Arri Alexa Plus -digikameralla ja käyttäneensä linsseinä Zeiss MkI 18mm, 25mm, 35mm, 50mm ja close Up dioptereja. Joitakin kuvia on kuvattu GoPro Hero 3+ -kameralla ja BlackMagic Production 4K -kameralla, jossa käytettiin linsseinä Canon 70-200mm zoom ja Zeiss CP.2 21mm, 35mm ja 50mm -linssejä. Dronekuvia otettiin DJI Phantom 2 Vision -kameralla. Elokuvan yhteydessä levitysyhtiö VLMedia, tuotantoyhtiö Art Films Production, Suomen Mielenterveysseura ja Koulukino järjestivät koulukiusaamisen varhaisen ja nopean puuttumisen tärkeyttä ja sosiaali- ja mielenterveystyön merkitystä korostavan kiertueen. Suomen Kulttuurirahaston apuraha 2015 myönnettiin elokuvan teemaa käsittelevän koulukampanjan suunnittelemiseen. Ensi-iltakierroksen jälkeen alkaneilla koululaisnäytöksissä elokuvan teemoja käytiin läpi yhdessä mielenterveysammattilaisen kanssa. Myöhemmin elokuvaa on tarjottu ysiluokasta ylöspäin pakettina, johon liitetään Suomen mielenterveysseuran opetusmateriaali. Ilkan haastattelussa 18.11.2015 Halonen on sitä mieltä, että elokuvaa voisi näyttää myös muille yläkoulua käyville, koska kiusaaminen on rankinta juuri senikäisten keskuudessa. Elokuvan esittäminen on ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. Valitettavasti valtio on viime vuosina kohdentanut osan mielenterveystyön määrärahoista muualle. Kiusaamisen ongelmia pitäisi ennalta ehkäistä. Myös kiusaaminen traumatisoi ja sairastuttaa. Halonen muistutti Ilkan haastattelussa: "Kiusaaja voi kysyä itseltään, haluaako hän tosiaan traumatisoida itsensä. Kiusaaminen vääristää mieltä ja syö sisältä. Oma päänuppi voi paremmin, jos jättää kiusaamatta ja fokusoi muihin juttuihin." Elokuvan julisteessa oli esittelylauseena ”Kiusattu, joka voitti joukkomurhaajan mielen”. Elokuva nähtiin Rokumentti-musiikkielokuvafestivaalin avajaiselokuvana Joensuussa 11.11.2015. Varsinainen ensi-iltakierros käynnistyi 27.11.2015. Elokuvalle myönnettiin 20 000 euroa laatutukea. Ulkomailla se sai Puolan Varsovan Millennium Docs Against Gravity Film Festivalilla kunniamaininnan Fiction/Non Fiction-kilpailukategoriassa. Intian Jaipur International Film Festivalilla elokuvalle myönnettiin Green Rose -palkinto. Elokuvan dvd-julkaisu sisältää lisämateriaaleina elokuvan lyhyen, 52-minuuttisen version, paneelikeskustelun, Elokuvan hetki -haastatteluja ja elokuvan trailerin. Seuraavaksi Arto Halonen tuotti, käsikirjoitti ja ohjasi pitkän näytelmäelokuvan The Guardian Angel (2018). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2021 |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Tehtaanpuiston yläaste: Pertti Tossavainen, Mia Nilsson, Milja Utunen<br /> <br />Herttoniemen ja Siilitien ala-asteet: Mari Kuuteri, Jouni Koskela, Annukka Pehkonen, Jorma Levä, Taru Hyökki<br /><br />Tehtaanpuiston yläasteen henkilökunta ja oppilaat, Siilitien koulun henkilökunta ja oppilaat<br /> <br />Villa Råbäck: Pirjo Inna<br /><br />Suomen mielenterveysseura: Eila Ruuskanen-Himma, Marita Ruohonen, Outi Ruishalme, Sami Liukkonen, Kristian Wahlbeck<br /><br />Helsingin Yliopisto, Jokelan koulukeskus, Kauppakeskus Myyrmanni, Keimolan Kaiku, Pasilan Urheiluhalli, Kilterin Koulu, Taidekeskus Kasarmi, P. Mutasen Elokuvakonepaja Oy, Valofirma Cine Light Rental Oy, Also Starring<br /><br />Heidi Hämynen / Kaivokselan Koulu, Virve Indren / MEDIA, Erkki Astala / Yle, Ilkka Saari / Yle, Seija Kallio / Yle, Marianne Näsinlinna / Yle, Ilkka Lehtinen /Yle, Marjo Kovanen / Koulukino, Liisa Tirronen/ Social Wines Oy, Jaana Alanen / Keskusrikospoliisi, Heli Koskelin / Keskusrikospoliisi, Sari Saarijärvi / Keskusrikospoliisi, Esa Virtanen / Keskusrikospoliisi, Markus Haaranen / Keskusrikospoliisi, Tuomo Toivakka / Varusteleka, Tuomo Simojoki / Inttistore, Petri Korhonen / HSTV, Kimmo Norokorpi / HSTV, Kristiina Marttinen / HSTV, Merja Ylä-Anttila / MTV, Kiti Oksanen-Nylund / MTV<br /><br />Martti Rautanen, Vesa Tuukkanen, Tuomo Hutri, Eero Lehtola, Ari Arvola, Janne Asikainen, Heikki Huurinainen, Pasi Viinamäki, Pentti Keskimäki, Maria Parttimaa-Zabel, Harriet Jachec, Marjo ja Jukka Itkonen, Mikko Tenhunen, Raija Weckman, Kevin Frazier, Fredrik Sundell, Anna Hammarén, Jarmo Pöhö, Antti Raike, Susan Heiskanen, Markus Leiman, Nicolas Gaster, Jouni Kortesato, Juha Koistinen, Mauri Marttunen, Nina Lindberg |
||||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||||
HSTV, MTV Uutiset, Lehtikuva, Yle Arkisto, Jefferson County Sheriff Colorado, Keskusrikospoliisi, Department of Emergency Services and Public Protection Connecticut, Journeyman Pictures |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|