Onnelliset
De Lyckliga (ruotsinkielinen nimi)
The Salesmen of Happiness (englanninkielinen nimi)
De Geluksmakelaars (hollanninkielinen nimi)
Lyckojägaren (ruotsinkielinen televisioesitysnimi Ruotsissa)
Onnen ammattilaiset (työnimi)
Näin tulet onnelliseksi (työnimi)
Finna-arvio
Onnelliset
Wille Hyvösen ohjaama ja käsikirjoittama Onnelliset (2015) on dokumenttielokuva onnellisuudesta, sen omakohtaisesta kokemuksesta ja tavoittelusta, elämäntaitovalmennuksesta ja onnellisuusbisneksestä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Toukokuu 2013 - syksy 2014 |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
”Hyvä dokumentti voi olla sekä syvästi henkilökohtainen että universaalisti puhutteleva. Korostunut minäkeskeisyys voi silti latistaa potentiaalisesti kiinnostavankin leffan näköalattomaksi omaan napaan tuijotteluksi. Juuri näin on käynyt Wille Hyvösen ohjaamassa dokumenttielokuvassa Onnelliset”, arvioi Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 13.11.2015), jonka mielestä Hyvönen ei päässyt dokumentissaan käsiksi kokemansa ahdistuksen todellisiin syihin. ”Avaamatta jäävät myös onnellisuutta kauppaavien valmentajien maailmankuva ja heidän asiakkaittensa kokemukset. Keskittyessään itseensä Hyvönen ohittaa elokuvansa kiinnostavimmat aihelmat.” ”Hyvösen omakohtaiset analyysit ovat kyllä teräviä ja järkeviä, mutta isossa kuvassa kaikki on sittenkin kovin ilmeistä”, Anssi Juntto (Kaleva 13.11.2015) totesi. ”Ei varmasti yllätä ketään, että lopulta hän itsekin näkee negatiiviset kokemukset uudessa valossa. Vaikka elokuva tulee kertoneeksi oleellisia asioita tästä ajasta, monet kiinnostavat pointit ja juonteet hukkuvat subjektiiviseen näkökulmaan. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla kokemuksia valmennuksesta myös joltain sellaiselta, joka ei tee aiheesta elokuvaa.” ”Yltiöhenkilökohtainen lähestyminen on toki paras tapa kuvata abstraktia tunnetilaa”, Tero Toivanen (Metro Weekend 13.11.2015) myönsi. ”Hyvös-parka joutuu silti käyttämään paljon omaa kertojanääntään, eikä päiväkirjamainen subjektiivisuus onnistu laajenemaan yleispäteväksi. Katsoja saa päättää saako tästä mitään, mutta ohjaaja ansaitsee kaksi erityismainintaa: toisen rohkeudesta ja toisen vilpittömyydestä.” ”Aidointa on ohjaajan räkä”, otsikoi puolestaan Jussi Lehmusvesi (Helsingin Sanomat 13.11.2015), joka päätyi epäilemään Onnellisia jopa parodiaksi. ”Elokuva virittää kiinnostavia kysymyksiä onnellisuusbisneksen koosta Suomessa. Lopputulos kuitenkin on kertomus Kalliossa asuvan hipsteriohjaajan keskikokoisesta maailmantuskasta, joka purkautuu sopivasti annosteltuina palasina. Toinenkin ongelma dokumentissa on: jostain syystä Hyvöstä ei tee mieli uskoa. Jopa itkukohtauksissa katsoessa tulee samantyyppinen vaivaantunut olo kuin ympäri maailmaa ristiretkeilevän Arman Alizadin epäuskottavimpia vetistelyhetkiä katsoessa.” Lehmusveden mielestä Onnelliset olisi lavennettuna sopinut paremmin tv-dokumenttisarjaksi. Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 13.11.2015) sen sijaan piti Onnellisia ilmaisultaan kiinnostavana ja luonteikkaana ”persoonaelokuvan” edustajana. ”Dokumentti on täynnä positiivista energiaa ja iloa. Tässä mielessä Wille Hyvönen on onnistunut ideassaan, vaikka lähestyy onnellisuutta hyvin subjektiivisesti. Hänen läsnäolonsa dominoi teosta ja kiinnittää dokumentin aikaamme. Tähän liittyy myös eettinen näkökulma, sillä korostamalla tuntemuksiaan Hyvönen luo vision, joka ottaa haltuun kaiken kerronnallisuuden. [- -] Onnelliset ei pyri teeman laaja-alaiseen tiivistykseen, vaan säilyttää pienimuotoisuutensa. Samalla se osoittaa, miten tällainen ’rakkauden manifesti’ sisältää jo sinänsä tyhjentymättömän näkökulman aihepiiriin.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Lahtelaissyntyinen ohjaaja Wille Hyvönen (s. 1987) on suorittanut fiktioelokuvanohjauksen linjan maisterin tutkinnon Aalto-yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän on ohjannut mm. lyhytelokuvia, kuten Viimeinen kierros (2010) ja Putsplank (2012), ja kymmeniä musiikkivideoita mm. Olavi Uusivirralle, Korpiklaanille, Signmarkille ja Cheekille. Ensimmäisenä pitkänä dokumenttielokuvanaan, MA-lopputyönään Hyvönen ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan Kummisetäni thaimorsian (2012). Elokuvan tuotti ensimmäisenä pitkänä dokumenttielokuvanaan vuonna 2009 perustettu Pohjola-Filmi Oy. Ohjaaja lähti keväällä 2011 Thaimaahan kuvaajan ja äänittäjän kanssa tutustumaan kummisetänsä, varkautelaisen Seppo Tossavaisen naisystävään Piniin. Hyvönen seurasi heidän elämäänsä kuukauden ajan ja dokumentoi kokemukset elokuvaksi. Hyvönen on elokuvassaan myös pääosanesittäjä. Hyvönen jatkoi onnen tiimoilta pitkässä dokumenttielokuvassaan Onnelliset (2015). Sen työniminä olivat "Onnen ammattilaiset" ja "Näin tulet onnelliseksi". Elokuva valmistui suomalais-hollantilaisena yhteistuotantona. Pohjola-Filmin Elina Pohjolan kanssa yhteistuottajana oli Niek Koppen tuotantoyhtiöstä Selfmade Films. Hyvönen ohjasi ja käsikirjoitti sekä osittain kuvasi elokuvan. Hän esiintyi jälleen myös pääosassa. Hyvönen halusi tarkastella elokuvassaan erilaisia onnellisuusvalmentajia ja sitä, voiko onnellisuusbisnes tuoda onnen tunteen. Suomessa toimii noin tuhat elämäntaitovalmentajaa. Ennakkotutkimuksissaan Hyvönen tutustui heistä noin 50:een. Elokuvaan heistä valikoitui kolme. Aamulehden 11.11.2015 mukaan ohjaajan oli tarkoitus näyttää, että onnellisuusbisnes on huijausta, että hän voisi päihittää onnellisuusvalmentajat onnellisuudessa. Hyvösellä oli elokuvan teon alkuvaiheessa kaikkea onneen viittaavaa: rakastavat vanhemmat, puoliso, unelmatyö. Kaikki materiaalinen puoli oli kunnossa. Kuitenkin hän yllättäen masentui. Hyvönen kertoi Helsingin Sanomissa 13.11.2015: "Tulin ensimmäistä kertaa tekemisiin oman pimeyteni kanssa. Olin pitänyt sen piilossa tsemppaamalla itseni positiiviseksi, kunnes se ei enää pysynyt taka-alalla. Se oli pelottavaa." Elokuvan teon jälkeen hän on tullut onnen suhteen toisiin ajatuksiin: "Aikaisemmin minulla oli harhainen käsitys siitä, että helpot ja mukavat kokemukset olisivat arvokkaampia kuin ahdistavat ja pimeät." Elokuva tarkkailee Hyvösen elämää 14 kuukauden ajan. Elokuvassa esiintyy lukuisia Hyvösen läheisiä: tyttöystävä, isä ja parhaat ystävät. Masentunut Hyvönen yrittää palauttaa onnellisuutensa valmentajien avulla. Aamulehden 11.11.2015 haastattelussa hän kertoi: "Olin niin rikki, että olisin vastaan mitä vaan jos lupauksena olisi ollut että voisin paremmin. Uskoin aidosti saavani avun valmentajilta, joita olin aluksi pilkannut." Hyvösen mielestä ihmisen on hyvä kohdata synkkyyttään, mutta helpompi on paeta sitä. Hän kommentoi Helsingin Sanomissa 13.11.2015: "Tässä ajassa on siihen kaikki mahdollisuudet. Meille myydään ihan sairaasti tuotteita ja palveluja, ettei tarvitsisi käsitellä omia traumojaan." Hän jatkaa Film-o-holicin verkkohaastattelussa 13.11.2015 onnellisuuden pikahankinnasta: "Aikaamme leimaa laiskuus ja pinnallisuus. Jopa psykologiassa on muodikasta puhua ratkaisukeskeisyydestä. Kelataan, että jos pinta saadaan kivan näköiseksi, niin ne pahoinvointia ja ongelmia aiheuttavat todelliset syyt jotenkin lähtisivät samalla pois." Hyvönen tuhahtaa Film-o-holicin verkkohaastattelussa: "Luvataan käsittämättömän pikaista paranemista. Sanotaan, että 5–10 kerrassa loihditaan taas onni esille." Kuvausten jälkeen hän kuvailee onnellisuusbisnestä suorastaan vaaralliseksi. Pikakurssituksen saaneita onnellisuusvalmentajia ei voi verrata yliopistotason pitkän koulutuksen saaneisiin psykoanalyytikoihin, eikä heihin voi samalla tavalla luottaa. "On ehdottaman väärin, että tuollainen ammattikunta on olemassa. He sörkkivät herkässä tilassa olevien ihmisten mieliä ilman psykologian koulutusta tai minkäänlaista kompetenssia", Hyvönen kommentoi Helsingin Sanomissa 13.11.2015 onnellisuusammattilaisten rahanlypsyä. Tuottaja Elina Pohjolan, ohjaaja Wille Hyvösen ja kuvaaja Jarmo Kiurun sähköpostikirjeiden 12.-13.7.2021 mukaan elokuvaa kuvattiin koko kuvausryhmällä yhteensä 37 päivää: vuonna 2013 kuvattiin 9 päivää ja vuonna 2014 kuvattiin 27 päivää. Lisäksi ohjaaja / päähenkilö kuvasi pienellä videokameralla koko tuotannon ajan päiväkirjamaista materiaalia. Elokuva kuvattiin pääasiassa RED Scarlett-X -digikameralla. Päiväkirjakamerana oli Canon LEGRIA HF G50 -videokamera. Elokuvaa kuvattiin pääasiassa Helsingissä, muutama päivä kuvattiin Lontoossa ja Lahdessa. Yhtä yhtenäistä kuvausjaksoa ei ollut, vaan kuvauspäiviä oli ripoteltu sinne tänne aika tasaisesti: vuonna 2013 kuvattiin ainakin toukokuussa, kesäkuussa, elokuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Vuonna 2014 kuvattiin helmikuussa, maaliskuussa, huhtikuussa, toukokuussa ja syksylläkin hiukan. Hytönen teki päiväkirjamaisia kuvauksiaan melkein 300 kuvauspäivänä. Hyvönen ohjasi, käsikirjoitti ja tuotti seuraavaksi 45-minuuttisen dokumenttielokuvan Tuntematon (2017). Kyseessä oli metateos Aku Louhimiehen ohjaamasta, kolmannesta Tuntematon sotilas -filmatisoinnista. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2021 |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Humee hum brahm hum by Kevin James Carroll Very Cellular Song Words and music by Mike Heron © Warner/Chappell Music Publishing Kax Säv. New/Niko Liinamaa ja Wille Hyvönen Ananda Mandala Sri Krishnaraj www.youtube.com/watch?v=OgFF0jewIiM CC BY https://creativecommons.org/licenses/by/3.0/ |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Ohjaajan erityiskiitos: Seija ja Martti Hyvönen, Anssi Hyvönen, Päivikki Kukkamaa, Simo Hyvönen, Anne ja Mikko Raasakka, Karen Terzano, Tavallinen mieli-sangha, Ossi Koskelainen<br /><br />Kiitos: Anita Kaukokari-Pölkki, Anne Karila / Valmentamo, Anne Karilahti, Anne Saukonoja-Teperi, Annukka Paajanen, Antti Pirinen, Antti Syrjäniemi, Antti Tupola, Anttoni Laukkanen, Anu Karjalainen, Anu Torkkeli, Benjamin Pöntinen, Christopher Knight, Dylan Arnold, Elli Hukka, Elsa Hirvonen, Emma Davie, Emilia Liljeström, Emmi Venna, Hannu Pihlajasalo, Hans Barck, Henriika Maikku, Ilkka Koppelomäki, Ilmari Aho, Ilmari “Mr.Natural” Paananen, Inka Kosonen, Irene Sanasvuori, Jaakko Pallasvuo, Jaana Keho-Kosonen, Jan Pakarinen, Jani Tikkanen, Janne Laine, Jarko Taivasmaa, Jason Nikkinen, Jenni Kauppila, Jenny Belitz-Henriksson, Johanna Tarvainen, Johannes Ekholm, Juuso Lavonen, Kaarina Eno, Kaisa Koskinen, Kapa Koivisto, Kari Grönroos, Kari Kääntä, Katja Forsström, Katja Nykänen, Kirsi Jarkkola, Kirsi Nordström, Laura Kohonen, Laura Martikainen, Lauri Anssi Moilanen, Leena Korpela, Matias Boettge, Maaretta Tukiainen, Mari Auvinen, Maria Ylätupa, Marion Seppälä, Marjo Lamminaho, Markus Klöf, Markus Uku Laitinen, Martti Jalava, Matti Rissanen, Mikael Ostrup, Mikaela Tokola, Mike Pohjola, Mikko Peltonen, Mikko Kuuluvainen, Mili Kaikkonen, Minja Tuominen, Minna Vuolanto, Mirkka Kallio, Nina Juurakko-Vesikko, Nina Päivinen, Nina Sirén, Nuppu Stenros, Pasi Mäkelä, Petra Autinen, Petra Solar, Pulmu Raasakka, Päivi Tonteri, Ranja Koverola, Roosa Marttiini, Sakari Vaelma, Sanna Käsmä, Sanna-Mari Rämö, Santeri Lauramaa, Sari Hämäläinen, Satu Väisänen, Sharon Forbes, Simo Kortesaari, Sini Helander, Sirpa Ärilä, Soile Hilke, Suvi Solanto, Taina Karo, Tarja Ikonen, Taru Hermunen-Kuusela, Teemu Kangas, Teemu Karppinen, Teemu Koivisto, Tiia Sirén, Tiina Huhtala, Tiina Luoto-Mäenpää, Timo Nissi, Tuomas Harttunen, Tuukka Kantola, Veli Sola, Venla Korvenmaa, Ville Kettunen, Adams / Harpo Junttila, Biljardisali Metropooli, Harjulan Setlementti, Helsinki Zen Center, IDEALfit Hakaniemi, Joogakoulu Shanti, NLP-opisto / Eevi Minkkinen, Salmisaaren liikuntakeskus, FunGo Minigolf, Seurasaari, Valmentamo |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|