Tolonen
Tolonen - This Life (työnimi)
This Life (työnimi)
Finna-arvio
Tolonen
Lasse Keson ohjaama ja käsikirjoittama Tolonen (2014) on dokumenttielokuva kitaristi Jukka Tolosesta, joka 1970-luvulla nousi maailmanmaineeseen. Elokuvassa seurataan Tolosen vaiheita vuodesta 2006, jolloin hän huumehöyryisen keikan jälkeen puukotti naisystäväänsä. Vankilassa hän tuli uskoon, onnistui jättämän huumeet ja ryhtyi gospelmuusikoksi. Vuonna 2012 Tolonen kohtaa tämän päivän huippukitaristeja, jotka levyttävät tribuuttialbumia hänen sävellyksistään.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
7 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Esiintyjät
Kreditoimattomat esiintyjät
Muut esiintyjät
Pori Jazz 1972<br />kitara: Jukka Tolonen<br />basso: Heikki ”Häkä” Virtanen<br />rummut: Reiska Laine<br />saksofoni: Pekka Pöyry<br /><br />JTB (1977–83)<br />kitara: Jukka Tolonen, Coste Apetrea<br />basso: Ilkka ”Ilu” Hanski<br />rummut: Bill Carson<br /><br />Tasavallan Presidentti (1968–2006)<br />kitara: Jukka Tolonen<br />rummut: Vesa Aaltonen<br />basso: Heikki ”Häkä” Virtanen, Måns Groundstroem<br />laulu: Frank Robson, Eero Raittinen<br />saksofonit: Juhani Aaltonen, Pekka Pöyry<br /><br />Juudan Leijona (2010–)<br />piano: Jukka Tolonen<br />laulu: Johanna Tolonen<br />rummut: Dimitri Tolonen<br />kitara: Marzi Nyman<br />basso: Juho Kokko<br />kantele: Minna Raskinen<br />saksofoni: Juhani Aaltonen
Pori Jazz 1972<br />kitara: Jukka Tolonen<br />basso: Heikki ”Häkä” Virtanen<br />rummut: Reiska Laine<br />saksofoni: Pekka Pöyry<br /><br />JTB (1977–83)<br />kitara: Jukka Tolonen, Coste Apetrea<br />basso: Ilkka ”Ilu” Hanski<br />rummut: Bill Carson<br /><br />Tasavallan Presidentti (1968–2006)<br />kitara: Jukka Tolonen<br />rummut: Vesa Aaltonen<br />basso: Heikki ”Häkä” Virtanen, Måns Groundstroem<br />laulu: Frank Robson, Eero Raittinen<br />saksofonit: Juhani Aaltonen, Pekka Pöyry<br /><br />Juudan Leijona (2010–)<br />piano: Jukka Tolonen<br />laulu: Johanna Tolonen<br />rummut: Dimitri Tolonen<br />kitara: Marzi Nyman<br />basso: Juho Kokko<br />kantele: Minna Raskinen<br />saksofoni: Juhani AaltonenHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Valokuvat:<br />Ilpo Musto<br />Petter Martiskainen<br />Leena Pohjolan arkisto<br />Vesa Aaltosen arkisto<br />Tanja Savolaisen arkisto<br />Dimitri Tolosen arkisto<br />Liisa Pohjolan arkisto
Valokuvat:<br />Ilpo Musto<br />Petter Martiskainen<br />Leena Pohjolan arkisto<br />Vesa Aaltosen arkisto<br />Tanja Savolaisen arkisto<br />Dimitri Tolosen arkisto<br />Liisa Pohjolan arkistoHae aiheista |
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
noin 2007-2014 |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
”Lasse Keson ohjaama Tolonen on vuosina 2006–2012 kuvattu musiikkidokumentti, joka palvelee parhaiten aihetta jo ennestään tuntevaa katsojaa”, Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 2.5.2014) arvioi. ”Tolosen omia levytyksiä tai konserttiesityksiä siinä kuullaan vain niukasti. Hänen uransa ja elämänsä vaiheet kerrataan ylimalkaisesti eikä hänen merkitystään muusikkona juurikaan avata. Elokuvassa Tolonen vierailee studiossa, jossa nuoret muusikot levyttävät hänen sävellyksistään koottua tribuuttilevyä. Tilanne on koskettava, mutta elokuva viipyy siinä aivan liian pitkään. Jos Tolonen musiikkidokumenttina ja henkilökuvana jättääkin toivomisen varaa, niin huumeiden vastaisena kommenttina se on pysäyttävä. Välähdykset Tolosesta pahimman huumekierteen aikana kertovat aiheesta enemmän kuin sata hyvää tarkoittavaa valistusluentoa.” ”Täydessä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä syntyneen Tolonen-elokuvan ote on kaikkineen kunnioittavan hienotunteinen, vaikka silti peittelemättömän kaunistelematon – ilman osoittelevaa tai varoituksellista sormenheristelyä”, luonnehti musiikkikriitikko Harri Uusitorppa (Helsingin Sanomat Nyt-liite 18/2014), joka hänkin koki Tolosen uran käsittelyn suppeaksi. ”Mutta tarinan kova ydin kesästä 2006 kesään 2012 on silti kaiken vaivan arvoinen ja olisi todennäköisesti kantanut ilman suurempia vanhoja tai tuoreita musiikillisia pohjustuksia. Lähipiirin avoimet haastattelut auttavat myös ymmärtämään Tolosen vaiheita. [- -] Dokumentin todellisia tähtihetkiä ovat kuitenkin arkisimmat otokset ystävällisistä silmistä, joista loistaa jälleen valo.” Myös Kari Salminen (Turun Sanomat 1.5.2014) olisi kaivannut enemmän tarinaa menneistä ajoista. ”Tolonen on taiteilijaa kunnioittava dokumentti mutta ei sittenkään aivan teatterikierroksen arvoinen. Tv-työn leima on ilmeinen. Vanhaa materiaalia olisi saanut olla lisää, ja varsinkin olisi kaivattu ruotsalaisia ja englantilaisia haastateltavia, jotka olisivat voineet avata yhtä merkittävää tosiasiaa: Jukka Tolonen oli maailman huippukitaristeja.” ”Tolonen on varsin vaikuttava kokonaisuus. Se koskettaa, järkyttää ja näyttää rehellisesti, miten amfetamiini riuduttaa ja tuhoaa ihmisen”, Olli-Matti Oinonen (Savon Sanomat 1.5.2014) totesi. ”Tolonen-elokuva on sirpaleinen kuin päähenkilönsä elämä. Ehkä olisin kaivannut enemmän soittajakollegoiden kommentteja, ehkä lisää Tolosen musisointia parhaiden päivien ajalta. Baddingin Paratiisin soolosta ei ole mainintaa ja painotukset eivät ole aivan balanssissa. Silti kun katselen elämän nöyryyttämää, mutta silti onnellista Jukka Tolosta, voin olla iloinen, että hän on hengissä. Keson elokuva on hieno kunnianosoitus mestarikitaristille ja tämän uralle. Olo on varsin pakahduttava katsomiskokemuksen jälkeen.” Jussi Virratvuoren (Karjalainen 20.5.2014) mukaan ”Keso taltioi ihailemaansa Tolosta sopivan välimatkan päästä. Tämä päähenkilöä kunnioittava lähestymistapa sopii kohteeseensa – ujoon ja hauraaseen muusikkoon. Välimatkan sekä muutamien hyvin valittujen muistelijoiden kautta katsojalle muodostuu käsitys Tolosen elämän draamankaaresta. [- -] Lopputulos on miellyttävän seesteinen katsoa, kuulla ja kokea. Selväpäinen Tolonen on hyväntuulisen sympaattinen. Käy ilmi, että elämä on opettanut isolla kädellä nöyrtymistä. Se, että Tolonen pääsi kuiville uskon avulla, ei ole keltään meiltä pois. On kerrassaan miellyttävää nähdä, kuinka kuuden vuoden aikana ihmisen elämässä voi tapahtua mullistava muutos. Huumeet ja henkinen paha olo ovat Jukka Tolosen elämässä nyt poissa. Mies on hengissä ja vaikuttaa tasapainoisen onnelliselta.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Ohjaaja, käsikirjoittaja, leikkaaja, kuvaaja, äänittäjä ja muusikko Lasse Keso (s. 1955) on valmistunut Taideteollisen korkeakoulun Elokuva- ja televisiolinjalta. Hän on ohjannut kaksiosaisen pitkän dokumenttielokuvan Elävä ääni (1989), joka käsittelee kotimaisen elokuvan musiikkia ja ääni-ilmaisua ja sisältää useiden tekijöiden haastatteluja. Keson ohjaamiin elokuviin kuuluvat mm. puolipitkä, teatterilevityksen saanut draamaelokuva Skorpionin tanssi (1986), lyhyt draama Mies pimeässä (1989) sekä musiikkiaiheiset dokumenttielokuvat Jatsit (2000) ja Goony (2004). Suomen lisäksi Keso on tehnyt televisio- ja elokuvatöitä Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Seuraavaksi Lase Keso ohjasi, tuotti, käsikirjoitti, leikkasi ja osin myös kuvasi pitkän seurantadokumenttielokuvan Tolonen (2014). Hänen innostuksensa Toloseen ja kitaransoittoon oli syttynyt vuonna 1972 saatuaan tämän edellisenä vuonna ilmestyneen soololevyn. Jukka Tolonen (s. 1952) tuli jo nuorena tunnetuksi lahjakkaana kitaristina mm. legendaarisessa rock/jazzfuusiobändissä Tasavallan Presidentti. Ensimmäinen soololevy Tolonen! (1971) nosti hänet maailmanmaineeseen yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana kitaristina. Aamupostin 25.5.2014 haastattelun mukaan Keso oli jo opiskeluvaiheessa pohtinut, että jos hän jostakin aiheesta kokopitkän dokumentin tekee, niin kohde olisi nimenomaan Jukka Tolonen. Joulukuussa 2006 Tolonen päätyi lööppeihin naisystävänsä puukotuksen ja huumeidenkäytön takia. ”Dokkari lähti liikkeelle luettuani järkyttävän uutisen ’tunnetun muusikon’ tekemästä puukotuksesta. Ehdotus dokumentista meni läpi harkinnan jälkeen, vaikka Tolonen arveli näyttävänsä siinä karikatyyriltä kuten tv-sarjan Ozzy Osbourne. ”Sanoin Jukalle, etten tekisi kiiltokuvaa ja se oli hänestä ok”, ohjaaja kertoi Suomen Kuvalehdessä 18/2014. Lasse Keson sähköpostikirjeen 27.3.2020 mukaan elokuvalla oli työnimenä ”This Life”, mutta kristillisyyteen tuolloin kääntymässä oleva Tolonen koki sen liippaavan liian läheltä jälleensyntymisoppia. Nimi Tolonen viittasi suoremmin hänen ensimmäiseen levyynsä, joka oli tuttu fanipiireistä. Keso itse kuvasi ensimmäiseksi vuoden 2007 oikeudenkäyntiä ja sitten harjoituskämpillä, jolloin amfetamiinia ja alkoholia vielä käyttävä muusikko oli langanlaiha ja käyttäytyi välillä hyvin aggressiivisesti. ”Alussa en tietenkään tiennyt, mitä dokumentista loppujen lopuksi tulisi. Aloin vain kerätä materiaalia omalla riskillä, ilman mitään rahoitusta mistään”, Keso muistelee Film-o-holic -verkkolehden haastattelussa 2.5.2014. Kun Tolonen kuuli vankilaan, että hänestä tehdään dokumenttielokuvaa, hän oli kauhuissaan. ”Minua hävetti niin ne puukotukset ja kaikki, että halusin vain piileskellä lopun elämääni, ettei kukaan vain näkisi minua. Sitten ajattelin että minun pitää tulla esiin ja näyttää se koko karmeus. Olla tavallaan varoittavana esimerkkinä siitä, mitä huumeet ja päihteet voivat saada aikaan. Ja toisaalta toivoa antavana, että niistä voi päästä irti”, Tolonen pohti Kansan Uutisissa 30.4.2014. Dokumenttia hän luonnehti ’rankaksi mutta totuudenmukaiseksi’. ”En halunnut tässä dokumentissa hirveästi korostaa sitä uskoontuloa. Yhtä lailla kuin uskosta tässä on kysymys musiikin voimasta ja soittamisen intohimosta. Jukka Tolosella on ollut valtavan suuri vaikutus nuoriin soittajiin. Toivon, että tämän elokuvan myötä yhä useampi kiinnostuisi hänen musiikistaan”, Keso totesi Film-o-holic -verkkolehden haastattelussa 2.5.2014. Suomen Kuvalehdessä 18/2014 ohjaaja-käsikirjoittaja kiteytti vielä dokumentin teeman olevan ”luovuttaminen mutta myös uuden löytäminen.” Keso sai houkuteltua Tolonen-dokumenttiaan varten huippukitaristit Timo Kämäräisen, Risto Toppolan ja Teemu Viinikaisen sekä saksofonisti Manuel Dunkelin ja pianisti Aleksi Tuomarilan tulkitsemaan maestron sävellyksiä. Tolonen käväisi kuuntelemassa uusia tulkintoja ja suhtautui niihin myötämielisesti. Keson tuotantoyhtiön Gateway Filmsin julkaisema tribuuttialbumi Kämäräinen, Toppola, Viinikainen Play Tolonen (2014) syntyi dokumenttielokuvan sivutuotteena. Cd-albumi äänitettiin Mediagents Oy:n Ogelin studiossa elokuussa 2012. Elokuvassa seurataan myös Tolosen omaa levytysprosessia. Vapauduttuaan vankilasta Tolonen ryhtyi työstämään virsilevyä poikansa Dimitrin ja tämän Johanna-vaimon kanssa. Marzi Nymanin tuottamalla, Aikamedian helmikuussa 2011 julkaistulla Juudan leijona -cd-albumilla Tolonen soittaa pianoa ja laulaa. Dokumenttihanke sai sittemmin ennakkotukea Suomen elokuvasäätiöltä ja Yleisradiostakin luvattiin rahaa, mutta tuotanto hidastui vuonna 2011 YLE:n organisaatiouudistuksen takia. Keso hyödynsi dokumentissaan Yleisradion vanhoja tallenteita. Sähköpostikirjeessään 27.3.2020 hän kertoo ostaneensa materiaalia myös Koda Production Oy:ltä, jonka tuottaja Jarmo Korhonen oli kuvannut vuonna 2006 Tasavallan Presidentin tekemän kiertueen. Keson sähköpostikirjeen 27.3.2020 ja puhelinhaastattelun 1.4.2020 mukaan dokumenttia kuvattiin noin seitsemän vuoden ajan mm. Helsingissä, Keravalla, Nummelassa, Joensuussa ja Tukholmassa. Frank Robsonia haastateltiin Herttoniemessä ravintolassa, mutta osuudet leikattiin pois lopullisesta elokuvasta. Keson tallentamaa materiaalia kertyi dokumenttia tehtäessä toistasataa tuntia. Kuvauspäiviä oli yhteensä noin 25. Joskus kuvattiin kahdellakin kameralla, ohjaaja mainitsi Yle Helsingin radiohaastattelussa 2.5.2014. Pitkän aikavälin sisällä kamerateknologia ehti muuttua niin paljon, että ensimmäiset Keson kuvaamat materiaalit ovat DV:tä, sitten HDV:tä ja lopuksi HD:tä, ohjaaja kertoi sähköpostikirjeessään 27.3.2020. Elokuvan graafisesta ilmeestä vastasi Lasse Keson puoliso, Virma Oy:n graafinen suunnittelija Minna Laatikainen (vuodesta 2014 Keso), joka teki myös elokuvan trailerin. Tolosen ensi-iltakierros elokuvateattereissa alkoi 2.5.2014. Elokuva sai 15 000 euroa laatutukea. Tolosen (2014) jälkeen Lasse Keso piti sapattivuoden filmitöistä, mikä mahdollisti mm. paneutumisen kitaran soittoon ja musiikin opiskelun jatkamisen ylipäätään. Hän on järjestänyt lukuisia jamitilaisuuksia mm. Kerava Jazzissa ja Helsingin ravintoloissa. Lasse Keso suunnittelee puhelinhaastattelunsa 1.4.2020 mukaan pitkää näytelmäelokuvaa "Pete" narsistisesta, naisia hyväksikäyttävästä miehestä. Vaimonsa Minna Keson kanssa hänellä on työn alla puolipitkä dokumenttielokuva "Polkuja" syrjäytyneistä naisista. Lisäksi hänellä on tekeillä lasten seikkailuromaani "Kultainen solki". Teksti: Juha Seitajärvi ja Sisko Rytkönen / Suomen kansallisfilmografia 2020 |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Ramblin’ Sävellys Jukka Tolonen YLE-taltio Deep Thinker Sävellys Jukka Tolonen EMI Finland Weather Brightly Sävellys Frank Robson EMI Finland Last Mohican Sävellys Jukka Tolonen Vasco da Gama Wanderland Sävellys Jukka Tolonen Carnival Sävellys Jukka Tolonen YLE-taltio Tanja Sävellys Jukka Tolonen sovitus Risto Toppola Tears Sävellys Jukka Tolonen Indians of Justice Last Night Sävellys Jukka Tolonen sovitus Risto Toppola Tanja Sävellys Jukka Tolonen Love Records Just a Little Love Song Sävellys Jukka Tolonen Sovitus Risto Toppola, Teemu Viinikainen Virsi 287 (Oi Herra kuinka jouduinkaan näin kauas poluiltasi) ja Virsi 349 (Oi Kristus, edessäsi) Trad. Sovitus Jukka Tolonen Virsi 375 (Kun Herra hoitaa, paimentaa) Trad. Sovitus Jukka Tolonen Virsi 48 (Tänään jälleen Herran kansan kiitosvirsi viritköön) Trad. Sovitus Jukka Tolonen, Marzi Nyman Prisma-musiikki 2011 Dancing Bear Sävellys Jukka Tolonen Sovitus Teemu Viinikainen Virsi 270 (Enkö Herraa Jumalaani riemuvirsin kiittäisi!) Trad. Sovitus Jukka Tolonen, Marzi Nyman Thinking of You in the Moonshine Sävellys Jukka Tolonen Sovitus Timo Kämäräinen Tribuuttilevy Kämäräinen, Toppola, Viinikainen play Tolonen(GWFC001 Gateway Films Oy) äänitettiin Mediagents Oy:n Ogelin studiossa elokuussa 2012. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Jukka Tolonen<br /><br />Vesa Aaltonen, Deniz Bedretdin, Heikki ”Häkä” Virtanen, Tanja Savolainen, Liisa Tolonen perheineen, Dimitri, Johanna ja Liina Tolonen, Matti Prepula, Frank Robson, Isä Mikko Sidoroff, Ilkka Rantamäki, Heikki Silvennoinen, Leena Pohjola, Jouko Aaltonen, Riitta Granath, Antero Arjatsalo, Heikki Ahola, Riitta Poikselkä, Kössi Väntänen, Heli Vainio, Juha Lottonen, Jukka Nykänen, Leena Kemppi, Karri Koivukoski, Pirkko Virtanen, Uncle Beat -yhtye, Heikki Hursti ja Siion Seurakunta ja yhtye, Helsingin Ortodoksinen seurakunta / Jarmo Lehto, Yliopiston kirjasto / Antti Riikonen, Keravan vankila / Timo Koivuniemi ja Salme Larvala, YLE – Harri Hakanen, Avainmedia lähetysjärjestö ry / Harri Helenius, EMI Finland / Markku Takkunen, Fere Oy / Erkan Fere, Hilton / Stockholm Slussen |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Valokuvat Ilpo Musto Petter Martiskainen Leena Pohjolan arkisto Vesa Aaltosen arkisto Tanja Savolaisen arkisto Dimitri Tolosen arkisto Liisa Vanhalan arkisto Arkistomateriaali YLE Pori Jazz 1972 / YLE Eikan pumppu / YLE Keskiviikko-katsaus / YLE Iltatähti / Reading Rock Festival / YLE Tolonen Från Finland. Tolonen Suomesta / YLE Puistotuubi. Tuubi 37 / YLE Itsenäisyyspäivän vastaanotto 2006 / YLE Arkistomateriaali 2006 Tasavallan Presidentti -yhtyeen kiertue Jarmo Korhonen / KoDa Productions |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|