Aikuisten poika
Pojken upp och ner (ruotsinkielinen nimi)
Boy Upside Down (englanninkielinen nimi)
Oliver (työnimi)
Kerran elämässä (työnimi)
6 sentin katastrofi (työnimi)
Finna-arvio
Aikuisten poika
Juha Lehtolan ohjaama ja käsikirjoittama Aikuisten poika (2014) kertoo 11-vuotiaasta Oliverista (Esa Nikkilä), jonka vanhemmat menehtyvät auto-onnettomuudessa. Suremisen sijaan Oliver ryhtyy selvittämään, mitä oikein tapahtui, ja tutustuu uusiin aikuisiin ihmisiin, joista tulee hänelle tärkeitä. Vakavaa aihetta käsitellään ilmavasti ja humoristisinkin keinoin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
25.6.-8.8.2013 (33 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Juha Lehtolan pitkä esikoisohjaus sai osakseen ymmärrystä joskin myös kritiikkiä. ”Aikuisten poika on kypsä teos”, kehui Leena Virtanen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 35/2014). ”Lehtolan dramaturginen ajattelu on aina ollut omaperäistä, eikä se ole taipunut televisioonkaan muitta mutkitta. Myös Aikuisten pojassa näkyy Lehtolan halu eksyä ja unohtua sivupoluille. Se ei ehkä ole oppien mukaista, mutta onneksi kaiken ei aina tarvitsekaan olla. [- -] Elokuva tasapainoilee kevyen ja äärimmäisen tragiikan välillä, ja se myös onnistuu siinä. Se on sekä aidosti hauska että aidosti itkettävä. Suuri merkitys on taitavalla roolituksella, ja myös sillä, että tutut näyttelijät [Kari] Hietalahdesta alkaen saavat näyttää uusia puolia itsestään. Elokuvan sydän on kuitenkin päänäyttelijä Esa Nikkilä. Lehtola on saanut hänet ymmärtämään, mitä merkitsee suru Oliverin oudon käytöksen taustalla.” ”Aikuisten pojalla on traagiset lähtökohdat, mutta se on virkistävällä tavalla elämänmyönteinen ja toiveikas selviytymistarina”, Kati Valjus (Kaleva 29.8.2014) totesi. ”Elokuvan voima kumpuaa vaiheikkaasta käsikirjoituksesta ja hienovaraisesta näyttelijäntyöstä. Hietalahti, Maria Heiskanen ja Tommi Korpela tekevät taitavat roolit kolmiodraaman osapuolina. Myös nuori Nikkilä on harvinaisen luonteva lapsinäyttelijä, vaikkei pojalla ole aiempaa näyttelijänkokemusta. [- -] Käsikirjoitus avaa satunnaisten sattumusten kautta käänteen toisensa jälkeen. Lapsen kohtaama menetys ja yhtäkkinen yksinäisyys rinnastuvat luontevasti aikuisten maailmaan. Vakavia aiheita käsitellään luontevasti huumorin kautta. Aikuisten pojassa on vetoavaa visuaalisuutta, joka tulee esiin poikkeavina kuvakulmina ja yksityiskohtien runsautena.” Rane Aunimo (Demokraatti 29.8.2014) näki Lehtolan töissä yhtäläisyyttä Matti Ijäksen elokuviin. ”Henkilöissä on tunnistettavaa kovakalloisuutta, nahjusmaisuutta, marginaalisuutta ja yksinäisyyttä mutta tavattoman inhimillisesti. Heitä ei hylätä virheistään tai luonteen puutteistaan. [- -] Lehtola, kunnollisten käsikirjoitusten ammattimies, paljastuu valkokangasdebytanttina yllättävän sujuvaksi kuvantekijäksi, vaikka ajatus nimenomaan ison ruudun sommitteluista jääkin puolitiehen. Sangen kerrontapainotteisessa elokuvassa tärkeä rytmitys kuitenkin pelaa erinomaisesti.” Aunimo tosin uumoili Aikuisten pojan olevan vaikeasti markkinoitava elokuva. ”Näin positiivinen ja seikkailullinen näkökulma näin raskaaseen aiheeseen on toki yllättävä ratkaisu”, koki Jarno Lindemark (Savon Sanomat 29.8.2014). ”Eri asia sitten on, kuinka kiinnostavaa se on katsojan kannalta, ja miten pojan kokemukseen voisi päästä sisään, kun poika itse pakenee omaa kokemustaan.” Lindemarkin mielestä aikuisten uuvuttava kolmiodraama haukkasi elokuvassa kaiken huomion. ”Tarina harottaa moneen suuntaan ja lähinnä aikuisten ongelmiin, joiden yhtymäkohdat Oliverin elämään ja seikkailuihin jäävät kovin etäisiksi. Näkökulma voisi olla selkeämpikin.” Kalle Kinnunen (Suomen Kuvalehti 35/2014) piti Aikuisten poikaa ohjelmallisen elämänmyönteisenä ja pitkäveteisenä. ”Vaikka päähenkilö on lapsi, elokuva on tehty aikuisille. Vai onko? Elämänmyönteisyys on mukavaa, mutta Lehtola tuputtaa sitä opettavaisella otteella. Tekijän tavoitteiden aitoutta ei voi kyseenalaistaa, mutta vilpittömyys on enemmän lapsellista kuin lapsenmielistä. Oliveria näyttelevä, kuvausten aikaan itsekin vasta 11-vuotias Esa Nikkilä on todellinen löytö. Hän on sisäistänyt roolinsa, eikä koskaan esitä, vaan on. Samaa ei voi sanoa elokuvasta.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Lehtola (s. 1966 Tampereella) tunnetaan monipuolisena teatterin ja televisiodraaman ammattilaisena. Hän valmistui Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalta vuonna 1994. Hän on toiminut pitkään Teatterikorkeakoulun opettajana. Lehtolan teatteriohjauksiin kuuluvat mm. näytelmät Kuka kukin on (Suomen kansallisteatteri 2009) ja Punahukka (Kom-teatteri 2005). Edellisen Lehtola kirjoitti Kari Hotakaisen kanssa, jälkimmäisen Hotakainen kirjoitti yksin. Lehtola ohjasi vuonna 2003 pitkän televisiodraaman Nainen kedolla ja kolmiosaisen Harjunpää-aiheiseen televisiosarjan Rakkauden nälkä (2007). Hän on toiminut myös Pirkko Saision käsikirjoittaman televisiosarjan Tehdas (2012) yhtenä ohjaajana. Lehtola on ollut mm. Matti Ijäksen televisioelokuvien käsikirjoittajana. Hän on saanut mm. Venla-palkintoja, Prix Italia -palkinnon ja Kritiikin kannukset. Ensimmäisenä teatterilevityksen saaneena pitkänä näytelmäelokuvanaan Lehtola ohjasi ja käsikirjoitti tragikomediaa muistuttavan draaman Aikuisten poika (2014). Elokuva kertoo 11-vuotiaasta Oliverista, jonka vanhemmat kuolevat autokolarissa. Hän ei suostu suremaan äkillistä menetystä, vaan alkaa tutkia, mikä johti onnettomuuteen. Oliver (Esa Nikkilä) kasvattaa siteen firmansa menettäneeseen, yrittäjänä epäonnistuneeseen sähköasentajaan Joonakseen (Kari Hietalahti). Elokuvassa aikuiset ovat vähintään yhtä hukassa kuin lapsetkin. Aamulehden 4.7.2013 haastattelussa Juha Lehtola kertoi omasta perhetragediastaan. Hän oli vajaa kolmekymmentä, kun hänen omat vanhempansa menehtyivät auto-onnettomuudessa vuonna 1995. Hän oli töissä Tampereen Teatterissa uutisen kuullessaan. Hänen isänsä Erkka Lehtola oli tamperelainen Aamulehden kulttuuriosaston toimittajalegenda, joka toimi mm. elokuvakriitikkona. Leffassa Oliver yrittää uutisen kuultuaan elää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lehtolan havainto on, ettei kuolema ole pelkkää surua. Se tuottaa myös iloa ja energiaa, yhdistää ihmisiä. Oliverkin löytää uusia ystäviä, joita ei olisi muuten tavannut. Lehtola oli käsitellyt vanhempien kuolemaa jo näytelmässään Tulkaa tytöt takaisin, joka esitettiin KOM-teatterissa 1990-luvun lopulla. Iltalehdessä 6.6.2014 Lehtola kertoi elokuvan käsikirjoitusprosessista: ”Tarinassa on kuolema keskiössä, oli vaikea löytää tasapainoa. Välillä tuli liian pateettinen, välillä liian iloinen; välillä liian pinnallinen, välillä liian byääh. Tekemisessä kesti kauan, projekti piti välillä hylätä vuosiksi.” Kirkko ja Kaupunki -lehdessä 20.8.2014 hän kertoi tehneensä ensimmäisen käsikirjoitusversion jo kymmenen vuotta aiemmin. Elokuvan työniminä olivat "Kerran elämässä", "Oliver" ja "6 sentin katastrofi". Kirkko & kaupunki –lehden haastattelun mukaan Lehtolan elokuva sai alkunsa siitä, että hän halusi kirjoittaa erilaisista romahduksista, nuoren pojan ja aikuisten miesten. Lehtola analysoi elokuvansa tematiikkaa: ”Pikkupoika avaa näkökulman aikuisten maailmaan. Halusin käsitellä sitä, miten poika selviää näin vaikeasta tilanteesta. Katsoja voi samalla pohtia, ovatko aikuisten ongelmat aina niin mahdottoman tärkeitä.” Hän päätti myös tutkia voi kuolemasta tehdä elokuvaa, jossa ei itketä koko ajan ja jossa on myös huumoria. ”Ihmisiltä odotetaan kuoleman sattuessa tiettyä käytöstä. Esimerkiksi hautajaiset ovat usein kankeita ja pompöösejä tilaisuuksia, joissa käyttäydytään hysteerisesti. Nauru tai vitsailu on niissä yleensä kiellettyä.” Turun Sanomissa 28.8.2014 Lehtola jatkoi vielä elokuvansa tematiikasta. Häntä kiinnostivat surun moninaiset lonkerot ja muodot. Hän halusi tehdä vakavasta aiheesta leikkisän elokuvan. Hän kertoi käsikirjoitusprosessistaan: ”Ensimmäinen versio käsikirjoituksesta oli tavattoman pateettinen ja toinen liian leikkisä. Välillä ajattelin, ettei elokuvaa tule ikinä. Myöhemmin otin aiheen vielä tarkasteluun ja ajattelin, että käsikirjoituksessa on yksi asia, josta tykkään: se, ettei poika ruikuta. Olin onnistunut siinä, että suru näyttäytyy toimintana.” Ketään ei voi pakottaa suremaan juuri tietyllä tavalla. Lehtola jatkoi: ”Minulla on tunne, että usein ihmisillä on syyllisyys omasta surusta: ’En ole surrut äitiäni tarpeeksi.’ Haluan aina vastata, että olethan.” Pääosan Oliverin esittäjää ei tahtonut löytyä. Ilta-Sanomissa 11.8.2014 Lehtola kertoi, kuinka 11-vuotias Nokian Siurolta kotoisen oleva Esa Nikkilä löytyi kolme viikkoa ennen kuvausten alkua. Äiti oli pakottanut poikansa koekuvauksiin, hänet valittiin 150 halukkaan joukosta. Elokuvassa Lehtola esittää myös yhteiskuntakritiikkiä Joonaksen hahmon kautta. Lehtola oli tuntenut Joonasta näyttelevän Kari Hietalahden jo 1990-luvun Kom-teatterista. Aamulehdessä 4.7.2013 Lehtola kertoi: ”En voi kehua että tuntisin työväestön kuin omat taskuni. Mutta väitän, että ympärillämme on hirveä määrä ihmisiä, joiden koko pohja on romahtanut, ja he tekevät kaikkensa peittääkseen sen. Monet mun ikäiset leikkivät varakkaampaa kuin ovat. Elokuvassa tätä edustaa Joonaksen hahmo, ihminen, joka on pudonnut, muttei suostu myöntämään sitä.” Tuotantokoordinaattori Patrik Sigmundtin sähköpostikirjeen 24.1.2020 ja puhelinhaastattelun 29.1.2020 mukaan elokuva kuvattiin 33 kuvauspäivässä kesäkuun lopusta elokuun alkuun 2013 Tampereella, Riihimäellä, Helsingissä ja Espoossa. Keskeisiin kuvauspaikkoihin kuului mm. vuonna 1917 rakennettu Riihimäen Kino Sampo. Kamerana oli Arri Alexa –digikamera. Elokuvan oheistuotteena kuvattiin Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin musiikkivideo Lisätään lämpöä (2014), jossa simuloitiin Aikuisten pojan kuvauspaikkoja yhtyeen soittaessa katolla Vallilassa ja katsoessa elokuvaa elokuvateatteri Maximissa. Sen lisäksi siinä käytettiin kuvamateriaalina Aikuisten pojan eri kohtauksia. Elokuvan kronologisessa kerronnassa on virhe: onnettomuustutkinnan asiapapereissa mainitaan Oliverin vanhempien onnettomuuden päivämääräksi 28.5.2013, sen sijaan myöhemmin Oliverin 12-vuotissyntymäpäiväilmoituksen päivämäärä on 1.7.2014. Kuitenkin tarinassa tapahtumien väli on runsas kuukausi eikä runsas vuosi. Annina Mannilan etunimi on elokuvan lopputeksteissä virheellisessä muodossa Anniina. Alun perin elokuvan musiikkikappaleisiin piti kuulua Markku Aron levytys Hyvännäköinen, mutta sitä ei ole lopullisessa elokuvaversiossa. Säveltäjä Timo Hietala sai vuonna 2016 Saksan Berliinissä European Composer and Songwriter Alliance (ECSA) –yhdistyksen myöntämän Grand Scores -palkinnon parhaasta elektroakustisesta musiikista Aikuisten poikaan säveltämästään musiikista. Elokuvan dvd:llä on lisäaineistona elokuvan traileri ja Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin musiikkivideo Lisätään lämpöä. Seuraavana pitkänä näytelmäelokuvanaan Lehtola ohjasi ja käsikirjoitti vuonna 2018 filmatisoinnin Kari Hotakaisen romaanista Ihmisen osa. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2020 |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Suomen kulttuurirahasto, tapahtumajohtaja Perttu Pesä / Tampereen kaupungin tapahtumatoimisto, Antti Niininen / Tampereen kaupunki, vastaava tuottaja Saara Saarteinen / Tampereen kaupungin tapahtumatoimisto, tuottaja Nina Kulo / Tampereen kaupungin tapahtumatoimisto, projektipäällikkö Markus Joonas / Tampereen kaupungin tapahtumatoimisto, Satu Eskelinen / Technopolis Yliopistonrinne, Mika Sivonen / Sampola, Marja Viik / Technopolis Yliopistonrinne, Elise Laitinen / Sampola, Aki Käyhkö / Scandic Hotels, Marke Hurme / Scandic Hotels, J-P Salonen / Kino Sampo, Elina Vainionpää / Technopolis Yliopistonrinne, Pekka Paavola / Tampereen liikuntapalvelut, Reijo Kurkela / Kino Sampo, Eeva Penttilä / Tampereen palvelualan ammattiopisto, Jouko Typpi / Kino Sampo, Pasi Aittokumpu / Tampereen media-avustajat, Niina Heiskanen / Tampereen palvelualan ammattiopisto, Kalle Parkkari / Liikennevakuutuskeskus, Minna Varheenmaa /Tampereen teknillinen yliopisto, Hely Sopukki / VVO-kotikeskus, Juha Nuutinen/ Liikennevakuutuskeskus, Sari Nieminen / Ravintola Aleksis, Pekka Korpela / Mustalahden satama, Inari Rummukainen / VR-yhtymä Oy, Ravintola Frenckellin henkilökunta, Lauri Tykkyläinen / KAVA, Tuula Ruuskanen / HKR, Molly Rintanen/ Riihimäen nuorisoteatteri, Joensuun Tiedepuisto, Oasis Game Studio , Juha Sinkkonen / Helsingin poliisi, Aki Tiihonen / Mega Elektroniikka, Hämeen rakennuskone Oy, Anna Hurme / Kaisaniemen ala-aste, Robert Bosch Oy, Tampereen teknillinen yliopisto / Materiaaliopin laitos, Iittala, Hartwall, Belizia, Lymed Oy, Vision Group Ltd, Spey Clave , Helsingin sähkötuonti, Espoon kulttuurikeskus , Rintajouppi Tampere, Siivous Tuija Karlsson Oy, Anna-Kaisa Ikonen, Jyrki Mänttäri, Kaisa Jaatinen, Jan Forsström , Marika Heiskanen, Atte Nikkilä, Miia Väre, Eeva Kontu , Anne Syrjä, Aamu Kontu, Marjaana Mykkänen, Iekku Pylkkä , Anna Sirèn, Jukka Nykänen, Tove Idström, Anna- Elina Lyytikäinen, Leena Kemppi, Eija Palosaari, Petri Hyryläinen, Toni Kamula, Kari Hotakainen, Jukka Asikainen, Lija Fischer, Matti Ijäs, Saara Saarela, Kimmo Taavila , Markku Nenonen, Akira Seppänen, Marika Sampo-Utriainen, Anne Nieminen, Tiina Lymi, Tommi Rytinki, Oula Ikonen, Rami Kuusikko, Susa Hakamäki, Lilli Laine, Tiina-Liisa Vehkalahti, Liina Siimes, Heikki Päätalo, Markku Vuorela, Hannu Boman, Kristiina Saha, Janne Siren, Lauri Lindholm, Anne Karinen, Veli Autti, Petri Reunanen, Miikka Nenonen, Risto Lindholm, Anton Kanerva, Jari Hakala, Annica Tervonen, Janne Mäkelä, Kari Nieminen, Jan-Eric Nyström, Antti Niininen, Mark Lwoff, Pekka Kuusela, Seppo Leinikka, Marita Louhela, Ravintola Sipuli, Taito Seppälä, Riitta Salonen, Reino Bragge, Jaakko Pohjola, SKJ-palvelut Oy, Jalavapuiston koulu, Vesa Kanerva, Markku Kämppi, Petteri Pasanen, Virpi Pohjola, Santeri Pilli, Markus Torkkeli, Markus Mäkinen, Tuija Salin, Hannu Kurkinen, Maiwand Qasim, Patrik Ääripää, Mikko Möttönen, Sami Lamminmäki, Milla Salakka, Kalervo Mattila, Ari Savonjousi, Taru Kivinen, Toni Yksjärvi |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Uden en trævl (Palladium A/S) |
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|