Leijonasydän
Lejonhjärtat (ruotsinkielinen nimi)
Heart of a Lion (englanninkielinen nimi)
Coração de Leão (portugalinkielinen nimi)
Serce lwa (puolankielinen nimi)
Lví srdce (tšekinkielinen nimi)
Oroszlánszív (unkarinkielinen nimi)
Сердце льва (venäjänkielinen nimi)
Lõvisüda (vironkielinen nimi)
Leijonakaula (työnimi)
Finna-arvio
Leijonasydän
Dome Karukosken ohjaama ja Aleksi Bardyn käsikirjoittama ja tuottama draamaelokuva Leijonasydän (2013) käsittelee rasismia ja rakkautta, vihaa ja suvaitsevaisuutta. Pikkukaupunkilainen uusnatsi Teppo (Peter Franzén) rakastuu yksinhuoltajaäitiin Sariin (Laura Birn), jolla on edellisestä liitostaan tummaihoinen poika Rhamadhani (Yusufa Sidibeh). Parisuhteen myötä Teppo joutuu konfliktiin arvomaailmansa, uusnatsiryhmänsä ja veljensä Harrin (Jasper Pääkkönen) kanssa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
10.9.-26.10.2012 (34 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
”Dome Karukosken ohjaama Leijonasydän on syksyn kotimainen elokuvatapaus”, julisti Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 18.10.2013), jonka mielestä ”Leijonasydän tarttuu tulenarkaan aiheeseen humaanisti ja kirpeätä huumoria aseenaan käyttäen. Uusnatsismin ideologiaa se ei kovin syvältä kaivele, mutta isänmaallisuuden kaapuun pukeutuvaa arkipäivän rasismia se käsittelee rehellisesti ja uskottavasti. Karukoskella on taito kuvata mitä erilaisimpia ihmisiä empaattisesti ja helppoon karrikointiin sortumatta. [- -] Yllättävintä Leijonasydämessä on sen hersyvä ja lämminhenkinen huumori, joka saa yliotteen tarinan synkistä piirteistä sen uskottavuutta vesittämättä.” Peter Franzénin pääosasuoritusta Poussu piti yhtenä tämän koko uran parhaista. Leijonasydän kosketti monen muun lailla myös Jussi Virratvuorta (Karjalainen 18.10.2013). ”Tarina on taitavasti punottu. Se pysyy alusta loppuun tyylikkään tragikoomisena, tosielämänmakuisena, tehden todelliseksi sen surullisen pienen ja hauraan maailman, mistä pelko ja viha kumpuavat. Leijonasydän välttää saarnaamisen jälkiviisaat karikot ja sen sijaan ottaa salakavalasti, pienin viittauksin kantaa pahoinvointiyhteiskuntaan. [- -] Leijonasydän on kepeän raskas elokuva ja se kokemus taatusti tuntuu. Ansio tästä kuuluu oivallisen ohjauksen lisäksi näyttelijäkaartille. Miespääosissa Yusufa Sidibeh, Peter Franzén ja Jasper Pääkkönen ovat ytimiään myöten läsnä. Erityisesti Pääkkösen esittämä Harri on vihassaan ja nöyryytyksessään vaikuttavan todellinen henkilöhahmo.” Kriittisesti suhtautuneelle Hans Sundströmille (Hufvudstadsbladet 18.10.2013) ”problemet är att porträtteringen från början till slut känns papperstunn. Redan Teppos och Saris amorösa samliv och vardag är mestadels torftig dramaturgi och intresselös filmgestaltning. Mer elektrifierat blir det just inte med storyns neonazistiska aktiviteter som reduceras till ett pojkarnas slagfält utan subtiliteter. I tider av politisk korrekthet kan det verka fräscht och fräckt med öppet rasistiska tillmälen (som trots allt existerar) men här är det mestadels en rasism som syns men inte känns. Det finns knappast en enda scen som verkligen skulle beröra eller bränna. [- -] Leijonasydän nalkas en tematik för vilken det inte finns någon orsak att väja och likt strutsen gömma huvudet i sanden. Resultatet känns ändå anspråkslöst och anemiskt. Och problematiskt. Både som dokumentation och debattinlägg.” ”Elokuvan heikkoutena on sen jokseenkin päättämätön huojunta vakavan draaman ja irvokkaan komedian välimaastossa”, koki puolestaan Tero Vainio (Kaleva 18.10.2013). ”En myöskään välittänyt Aleksi Bardyn käsikirjoituksen väkinäisestä tavasta siirtää Sari kuviosta syrjään, jotta poijjaat saavat temmeltää keskenään. [- -] Elokuvan parhaissa kohtauksissa on rouheaa tunnetta ja mielenkiinto säilyy, mutta yritys olla liian monta asiaa yhtä aikaa estää mahdollisuudet päästä syvemmälle henkilöiden nahkoihin.” ”Leijonasydän on elokuva, joka tarkoittaa kauhean hyvää. Sen ovat tehneet humanistit”, polemisoi Kari Salminen (Turun Sanomat 18.10.2013). ”Karukoski ja Bardy ovat niin hyvällä ja oikealla asialla, että he ovat tehneet yksioikoisen tendenssielokuvan ja ongelmadraaman. Äärioikeiston miehen psykopatologinen profiili on sen verran yleinen, että se tuntuu elokuvassa luontevalta. Kun kaikki todelliset yhteiskunnalliset ja ideologiset tosiasiat jätetään pois, jäljelle jää vain ongelmakimppumies, joka paranee vääristä ajatuksista saatuaan vähän seksiä ja perhe-elämän turvakaiteet ympärilleen. Toki näinkin voi joskus käydä, mutta ajatus on silti kauhean hölmö ja lapsellinen. Oikeassa maailmassa ideat vievät ihmistä vahvasti, eikä kaikkea virallisesta hyvästä ajattelusta poikkeavaa voi pelkistää kieroon kasvamiseksi. Pitäisi jo oppia, että jotkut vain ajattelevat toisin. Yksi pieni elokuva ei tietenkään voi olla koko totuus uusnatseista ja äärioikeistosta, mutta Leijonasydän yrittää kovasti olla. Leijonasydän on helppo katsoa, koska sitä vetävät vahvat ja taitavat näyttelijät. Sen sijaan monet osoittelevat kohtaukset ovat kömpelyydessään sietämättömiä. Rasismin ja äärioikeiston asioista ei ilmeisesti voi tehdä muunlaista draamaa kuin setämäisen opettavaista ja varoittavaa. Ei Suomessa ainakaan eikä juuri nyt. Senkin ymmärtää, mutta yhteiskunnallisen taustan oikeamielisyys ei vielä takaa hyvää elokuvaa.” |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Ohjaaja-tuottaja Thomas ”Dome” Karukoski (s. 1976) valmistui Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen linjalta taiteen maisteriksi vuonna 2005. Hänen ohjauksen lopputyönsä oli ”Tyttö sinä olet tähti” (2005), jolla hän teki myös läpimurtonsa. Karukoski sai ohjauksen Jussi-palkinnon Leena Landerin romaaniin perustuvasta elokuvastaan Tummien perhosten koti (2008). Hän teki lestadiolaisliikkeestä irtautuvista tytöistä elokuvan Kielletty hedelmä (2009), ja seuraavaksi hän ohjasi road movien, komedian Napapiirin sankarit (2010). Karukoski on tehnyt televisiomainoksia mm. Lumenelle, Tikkurilalle, Invalidiliitolle ja Veikkaukselle. Hänen lyhytelokuviaan ovat Käytösrangaistus ja Verenperintö (molemmat vuodelta 2003), Burungo (2010) ja Valtatie 13 (2012). Karukoski on ohjannut myös Pekko Pesosen käsikirjoittaman televisiosarjan Veljet (2008) ja sen jatko-osan Maailmanparantaja (2011). Karukosken seuraava ohjaustyö, pitkä näytelmäelokuva Leijonasydän (2013) kertoo itäsuomalaisesta ääri-isänmaallisen uusnatsiporukan nelikymppisestä johtohahmosta Teposta (Peter Franzén), joka haluaa perustaa perheen yksinhuoltaja-Sarin (Laura Birn) kanssa. Tilanne vaikeutuu, kun paljastuu, että Sarilla on tummaihoinen poika Rhamadhani. Häntä esittää kymmenvuotias, gambialaistaustainen Yusufa Sidibeh. Rhamadhanin isää näytteli Vihreiden kansanedustajana tunnettu näyttelijä Jani Toivola. Räppäri Gracias eli Deogracias Masomi sai roolin nakkikioskin pitäjänä. Elokuvan tuottaja ja käsikirjoittaja Aleksi Bardy sai idean elokuvaansa nähtyään skinivaatteisiin pukeutuneen, leijonatatuoidun miehen katsomassa lasten elokuvaa kahden pellavapäisen ja yhden aasialaispiirteisen pikkupojan kanssa lappeenrantalaisessa elokuvateatterissa. Bardy kertoi Rakkautta & Anarkiaa -lehdessä 2013 halunneensa kirjoittaa kyseisen miehen tarinaa: ”Ytimessä on kertomus siitä, miten rakkaus voittaa vihan. Ennakkoluulojen ja rakkauden kamppailu on kaikkien ihmisten ja ihmisyhteisöjen sisäinen. Elokuvan skinit ovat itse kärsineet muiden ennakkoluuloista, ja heissä on rakkautta ja halua hyvään.” Elokuvan teemoja ovat mm. rasismi, väkivalta, koulukiusaaminen, suvaitsemattomuus, mutta myös välittäminen ja rakkaus. Ennen kuvauksia näyttelijät olivat tavanneet uusnatsiliikkeeseen kuuluneita ja kuulleet heidän tarinoitaan. Monikulttuurisuuteen kasvanut Jasper Pääkkönen kertoi Metro Weekend-lehdessä 18.10.2013: ”En halua sanoa keittiöpsykologina, että tämä olisi mikään absoluuttinen totuus, mutta monien tarinoista tuli ilmi lapsuusajan rakkauden ja välittämisen puute ja siitä syntynyt katkeruus. Vanhemmalla iällä heidän on ollut helppoa löytää läheisyydentunnetta ja yhteenkuuluvuutta ääriliikkeistä.” Pääkkönen sai roolityöstään vihan kalvamana äärioikeistolaisena, aggressiivisena Harrina sivuosa-Jussi-palkinnon. Elokuvassa käsitellään vahvoja ennakkoluuloja, joita ihmisillä on maahanmuuttajista ja uusnatseista. Kyproksella ensimmäiset neljä vuottaan kasvanut Karukoski kertoi Ilta-Sanomissa 10.10.2013, että häntä itseään oli kiusattu koko ala-asteen ajan syntyperästä ja ulkomaisesta nimestä henkisesti ja fyysisesti. Tämä vaikutti myös Leijonasydämen sisältöön: ”Oma koulukiusaamistaustani on tässäkin tarinassa vahvasti läsnä. Yritän parantaa maailmaa sen suhteen.” Väkivallalla mässäilyn sijaan hän pyrki näkemään vihan ja koulukiusaamisen taakse. Hän jatkoi: ”Halusin ymmärtää näitä henkilöhahmoja ja heidän taustojaan, ja nähdä, mistä viha kumpuaa. Usein se tulee jostain ulkopuolisesta uhkasta ja turvattomuuden tunteesta.” Turun Sanomien 19.10.13 mukaan ennen elokuvan kuvaamista näyttelijät harjoittelivat yhdessä neljän viikon ajan. Ryhmä treenasi myös ruumiinkuntoa kahden kuukauden mittaisella kuntokuurilla. Uusnatsien näyttelijät on ajeltu kaljuiksi ja heillä on runsaasti maskeeraajan tekemiä tatuointeja. Järjestäjä Kimi Seppäsen haastattelun 2.4.2019 mukaan elokuvaa kuvattiin digikameralla 34 kuvauspäivän ajan syys-lokakuussa 2012 Kotkassa, Helsingissä, Vantaalla, Espoossa ja Tuusulassa. Elokuvalle annettiin aluksi 12-vuoden ikäraja, mutta valituksen jälkeen Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus katsoi elokuvan uudelleen. Sen katsottiin ”sisältävän useita osittain yksityiskohtaisia ja realistisia väkivaltakohtauksia, samoin voimakasta lapseen ja hänen perheeseensä kohdistuvaa väkivallan uhkaa.” Ikäraja nousi 16 vuoteen. Elokuvan ennakkoensi-ilta oli Toronton kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla syyskuun lopussa 2013. Suomen ensi-ilta oli 18.10.2013. Elokuva sai elokuvateatterikierroksellaan 199 429 katsojaa. Leijonasydämen lopputekstikappaleena soi Jenni Vartiaisen elokuvaa varten levyttämä Sivullinen, kappaleen pohjalta tehtiin myös elokuvan musiikkivideo. Elokuvan alkukuvana esitettiin elokuvateattereissa Dome Karukosken ohjaamaa, Aleksi Bardyn käsikirjoittamaa ja tuottamaa, Tommi Korpelan tähdittämää lyhytelokuvaa Ray Yhteispeli. Leijonasydän sai myös palkintoja. Pääkkösen Jussi-patsaan lisäksi elokuva sai kotimaassa laatutukea 50 000 euroa. Elokuva palkittiin myös ulkomailla. Dome Karukoski sai Yhdysvaltain Palm Springs International Film Festivalilla Directors to Watch -palkinnon. Leijonasydämelle myönnettiin Unkarin Budapestin Titanic International Film Festivalilla opiskelijatuomariston palkinto European Stories -sarjassa. Se palkittiin Portugalin Setúbalin Festróia - Tróia International Film Festivalilla FIPRESCI:n palkinnolla parhaana elokuvana, elokuva sai lisäksi SIGNIS:n palkinnon ja yleisöpalkinnon. Elokuvan dvd-julkaisussa on lisämateriaalina Dome Karukosken ja Aleksi Bardyn kommenttiraita, Poistetut kohtaukset ohjaajan kommentoimana, Ray Yhteispeli -lyhytelokuva ja making of, Elokuvan hetki 1 ja 2, Kameran takana, traileri ja teaseri. Seuraavaksi Dome Karukoski ohjasi elokuvan Mielensäpahoittaja (2014) Tuomas Kyrön kirjoissa esiintyvän suositun henkilöhahmon pohjalta. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2019 |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
Perhonen Säv. Saarniaho San. Valkama Sov. Lehtinen Esit. Paula Koivuniemi © Warner/Chappell Music Finland P) Warner Music Finland Oy Kemiaa Säv., san., sov. Ressu Redford P) Melplay Sounds Finland Oy Itkisitkö onnesta Säv., san. Gösta Sundqvist © Love Kustannus P) KSF Entertainment Group Ltd Hiekkarantaa Säv. Jussi Lehtisalo, Mika Rättö, Kauko Röyhkä San. Jukka-Pekka Välimaa Sov. Jussi Lehtisalo, Mika Rättö, Kauko Röyhkä, Tomi-Mikko Leppänen Esit. Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo P) Ektro Records 2009 Minä suojelen sinua kaikelta Säv. Kerkko Koskinen San. Anni Sinnemäki Szeki csardas Esit: Sandor Csoori, trad. © Universal Publishing Production Music Sivullinen Säv. Jenni Vartiainen, Jukka Immonen San. Jenni Vartiainen Esit. Jenni Vartiainen © Sony ATV Scandinavia P) 2013 Warner Music Finland Oy NCB Sid’s Tune Säv. Gordon Franks Licensed from Universal Publishing Production Music Looney Toons Säv. Cy Samuels, Will Palmer Upright Music / Zone Licensed from Upright Music Scandinavia Betty Boop Säv. Gabriele Ducros Upright Music /Primrose Music Licensed from Upright Music Scandinavia |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Joonas Laaksoharju, Erik Lintunen, Jani Paakala, Antti Halinen, Teemu Villikka, Binah Gurovitsch, Keny Muesa Martin, Sonja Laurila, Sirkka Mouhu, Pekka Sunila, Siiri Koponen, Mikko Sievänen , Mikko Päivikkö <br /><br />A. Ahlström Osakeyhtiö, Cursor Oy, Dressman, Ekami / Leipuri- ja kondiittoriopiskelijat, Erkan Kebab, Helsinki Porche Center / Oscar Bernard, Sami Huusela, Olli Saarela, Hyvinvointikeskus Huuma, Illumitech Oy, Itä-Suomen Pinnoitetekniikka Oy / Esa Vedenpää, Jakomäen Kiinteistöt Oy, Jyrkilä Oy, Korelan Varastomyynti Oy / Jussi Paavola, Kotkan Autohalli, Kotkan kaupunki, Kotkan Vuokravarastot Notaris Oy, Martinlaakson koulu/ Ville Alanen, NHF Ruukki Oy, Ravintola Keisarinsatama, Santalomat Oy, Vantaan kaupunki Tilakeskus<br /><br />Ohjaajan erityiskiitokset: Kimmo Tähtivirta, Petri Hyvärinen, Petteri ”Petsku” Räsänen, Kultaankosket ja henkilökunta, Laajakosken kylätupa ja henkilökunta, Karhulan Hovi ja henkilökunta, Gr8 ja henkilökunta |
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|