Isänmaallinen mies
En Fosterländsk man (ruotsinkielinen nimi)
A Patriotic Man (englanninkielinen nimi)
Domoljub (kroatiankielinen nimi)
Patriota (puolankielinen nimi)
A hazafi (unkarinkielinen nimi)
Isamaaline mees (vironkielinen nimi)
Finna-arvio
Isänmaallinen mies
Arto Halosen ohjaama ja yhdessä Jouni K. Kemppaisen kanssa käsikirjoittama komediallinen draama Isänmaallinen mies (2013) sijoittuu 1980-luvun kilpahiihtoladuille. Latoja Toivo Kaarakainen (Martti Suosalo) jää työttömäksi, mutta pian vahvaverisestä miehestä tulee Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentajan Ilmon (Janne Reinikainen) ja huoltoryhmän kipeästi kaipaama salainen ase ja olympialaisiin valmistautuvan hiihtotähden Ainon (Pamela Tola) läheinen työtoveri.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Avustajat
Aaron Joensuu, Aarre Ritola, Anna-Maria Mende, Ann-Christin Snåre-Abbasi, Ann-Maj Ullner-Korpi, Ari Inkiläinen, Ari Virén, Arkko Lilja, Arto Kuurlunti, Astrid Mannerkoski, Birgitta Vienonen, Cina Vienonen, Cindi Vienonen, Cindy Åkerlund, Daniel Kuurlunti, Eljas Johansson, Elli Kalliosaari, Emmi Riihimäki, Enni Ojutkangas, Eric Comin, Erno Polus, Esa Paukku, Esko Peura, Fiona Jokivuolle, Hanna Halmberg, Hannamaria Ahola, Harri Putkivaara , Heidi Mäkinen, Helmi Österman, Irja Ukkola, Jaakko Kölhi , Janne Niemi, Jonna Daniellson, Jorma Friman, Jorma Karlstedt, Jukka Hakamaa, Jukka Holm, Kari Aho, Kari Parkkinen, Kari Rosas, Karl-Erik Fjäder, Katriina Kivelä, Krista Jännäri, Laura Riissanen, Leea Enbäck, Leena Vanhamäki, Leo Idman, Liisa Niekka, Mahdi Biagioli, Mari Putus, Marika Sampio-Utriainen, Marja-Leena Piensalmi, Marjatta Aarnio, Marjatta Korpelainen, Markku Rantala, Marko Hallanaro, Markus Virtanen, Mauri Nieminen, Mervi Koski, Mia Lindgren, Miika Viiala, Mika Syvänen, Mikael Wirpi, Mirva Karkkinen, Niklas Pelkonen, Oona Kankkunen, Patricia Raita, Pauli Kilpiö, Pekka Kiho, Pihla Auvinen, Pirita Pesu, Pirjo Eerikäinen, Päivi Saala, Päivi Zolas, Reijo Aittola, Risto Suorto, Roland Andersson, Rolle Liljeström, Saara Lillqvist, Saara Liski, Sakari Anttila, Sari Åström, Seija Virén, Taimi Suorto, Teresa Hellgren, Terttu Tirkkonen, Timo Seppälä, Valtteri Varteva ,
Aaron Joensuu, Aarre Ritola, Anna-Maria Mende, Ann-Christin Snåre-Abbasi, Ann-Maj Ullner-Korpi, Ari Inkiläinen, Ari Virén, Arkko Lilja, Arto Kuurlunti, Astrid Mannerkoski, Birgitta Vienonen, Cina Vienonen, Cindi Vienonen, Cindy Åkerlund, Daniel Kuurlunti, Eljas Johansson, Elli Kalliosaari, Emmi Riihimäki, Enni Ojutkangas, Eric Comin, Erno Polus, Esa Paukku, Esko Peura, Fiona Jokivuolle, Hanna Halmberg, Hannamaria Ahola, Harri Putkivaara , Heidi Mäkinen, Helmi Österman, Irja Ukkola, Jaakko Kölhi , Janne Niemi, Jonna Daniellson, Jorma Friman, Jorma Karlstedt, Jukka Hakamaa, Jukka Holm, Kari Aho, Kari Parkkinen, Kari Rosas, Karl-Erik Fjäder, Katriina Kivelä, Krista Jännäri, Laura Riissanen, Leea Enbäck, Leena Vanhamäki, Leo Idman, Liisa Niekka, Mahdi Biagioli, Mari Putus, Marika Sampio-Utriainen, Marja-Leena Piensalmi, Marjatta Aarnio, Marjatta Korpelainen, Markku Rantala, Marko Hallanaro, Markus Virtanen, Mauri Nieminen, Mervi Koski, Mia Lindgren, Miika Viiala, Mika Syvänen, Mikael Wirpi, Mirva Karkkinen, Niklas Pelkonen, Oona Kankkunen, Patricia Raita, Pauli Kilpiö, Pekka Kiho, Pihla Auvinen, Pirita Pesu, Pirjo Eerikäinen, Päivi Saala, Päivi Zolas, Reijo Aittola, Risto Suorto, Roland Andersson, Rolle Liljeström, Saara Lillqvist, Saara Liski, Sakari Anttila, Sari Åström, Seija Virén, Taimi Suorto, Teresa Hellgren, Terttu Tirkkonen, Timo Seppälä, Valtteri VartevaHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kroatia<br />Valo- ja grip-kalusto: Lav-Rasvjeta d.o.o.<br />Grip-kalusto: MB Grip d.o.o., Grip Film <br />Kamerakalusto: Tuna Film – E d.o.o.<br />Äänikalusto: Studio Šljiva d.o.o.
Kroatia<br />Valo- ja grip-kalusto: Lav-Rasvjeta d.o.o.<br />Grip-kalusto: MB Grip d.o.o., Grip Film <br />Kamerakalusto: Tuna Film – E d.o.o.<br />Äänikalusto: Studio Šljiva d.o.o.Hae aiheista |
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
5.-23.2., 1.-12.3., 19.6.2013 (27 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
”Arto Halonen jatkaa suomalaisen maastohiihdon dopinghistorian ruotimista. Erinomainen dokumentti Sinivalkoinen valhe (2012) saa jatkoa fiktiivisestä tragikomediasta, joka käsittelee aihettaan surumielinen pilke silmäkulmassa”, luonnehti Tuomas Riskala (Iltalehti 5.12.2013). ”[Martti] Suosalo on pääosassa napakymppi hyväksikäytettynä ressukkana, joka menettää veren ohella sydämensä Eloveena-neitoa muistuttavalle Ainolle. [- -] Parasta Isänmaallisessa miehessä ovat juuri näyttelijät, jotka ovat kaikki enemmän kuin kohdallaan. Harmi etteivät karikatyyreiksi jäävät hahmot pääse kuitenkin syventymään sen enempää. Halonen on käsikirjoittanut Jouni K. Kemppaisen kanssa vetävän satiirin dopingkähminnän uskomattomista taustakuvioista. Mutta kuten satiirin kohdalla usein käy, jää varsinainen aihe kiinnostavammaksi kuin siitä lypsetty komedia.” ”Siinä missä Sinivalkoinen valhe oli pohjasävyltään traaginen paljastuskertomus, Isänmaallinen mies on mustan huumorin keinoin kerrottu, tarkasti rajattu draama”, Anna Möttölä (Helsingin Sanomat Nyt-liite 49/2013) vertaili. ”Käsikirjoituksessa on epätasaisuutta, eikä sanoman pohdiskelulle aina jää paljon tilaa, mutta napakka tarina pitää otteessaan. Tästä on erityisesti kiittäminen mainiota näyttelijäkaartia. Martti Suosalon Toivo on hienosti hahmoteltu yhdistelmä hissukkaa ja suurta tunnetta. Elokuvan kuitenkin varastaa Janne Reinikainen, jonka kylmänviileä ja ylimielisen liukas Ilmo nousee suoraan suomalaisen elokuvan tähtigalleriaan.” Jussi Virratvuoren (Karjalainen 4.12.2013) mielestä ”Halosen ohjaus on tyylikästä, tarina etenee vaihtuvissa maisemissa soljuvasti ja erinomaisesti roolitettu näyttelijäkaarti tekee takuuvarmaa työtä. Elokuvan trailerin antama mielikuva hieman liian helposta komediasta osoittautuu täysin vääräksi. Kyseessä on moniulotteinen draama, jossa naurun tehtävä on suhteuttaa asioita. Mutta ennen kaikkea elokuva on Martti Suosalon yhden miehen show. Suosalo näyttelee – kuten aina – luontevasti, suoraan ja vaikuttavasti. Juuri siksi päähenkilö Toivo tulee tankattavan veren lisäksi myös eläväksi lihaksi, tunteelliseksi mieheksi, johon tiivistyy ihmiselon itkunsekainen nauru.” ”Kokonaisuutta hieman häiritsee se, että henkilöhahmot ovat hulvattomia karikatyyrejä, kun elokuva on muutoin enemmän draamaa kuin komediaa”, koki Anssi Juntto (Kaleva 6.12.2013). ”Komiikka ja mainiot letkautukset liittyvät yleensä maajoukkueen puuhasteluun. Muutoin palaset ovat kohdillaan. Ajankuva toimii, vaikka henkilöt ja kilpailut eivät aivan oikeita olekaan. Myös kilpajuoksua koko ajan kehittyvän dopingin kanssa kuvataan hyvin ja hauskasti.” ”Elokuva ei oikein pääse irti faktapohjastaan”, kritisoi puolestaan Antti Selkokari (Aamulehti Valo-liite 48/2013). ”Halonen käytti palavimman intonsa ja suomalaisen hiihtoskandaalin pistävimmät piikit viimevuotiseen dokumenttielokuvaansa Sinivalkoinen valhe. Uusi elokuva hakee kaikin voimin esiin koomista huipentumaa, räjähdyspistettä, joka repäisisi verhon viimeisenkin urheilun likaisuutta epäilleen silmiltä. Huumorin kautta elokuva ei sitä saavuta. Isänmaallinen mies tuntuu monin paikoin Halosen dokumenttielokuvan tekemisen yhteydessä käyttämättä jääneiden parhaiden palojen jatkojalostukselta. Haloseen on tarttunut useimpien kotimaisten elokuvien tyyli tehdä tv-draamaa.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja-leikkaaja Arto Halonen (s. 1964) on tehnyt mm. pitkät dokumenttielokuvat Karmapa – Jumaluuden kaksi tietä (1998), Taivasta vasten (2000), Kuuban valloittajat (2004) ja Pavlovin koirat (2005). Elokuva Pyhän kirjan varjo (2007) käsitteli Turkmenistanin diktatuuria. Halosen ohjaamia henkilödokumentteja ovat mm. aitajuoksija Arto Bryggaresta kertova Valo varjon takana (1991), nyrkkeilijä Tarmo Uusivirrasta kertova Ringside (1992) ja muusikko Pekka Strengistä kertova Magneettimies (2009). Halonen sai kunniapalkinnon merkittävästä työstä dokumenttielokuvataiteen kehittäjänä Thessalonikin dokumenttielokuvafestivaalilla 2008. Halonen oli tehnyt 1990-luvun puolivälissä kaksi pitkää televisiodraamaa: Onnellinen hääpäivä (1993) ja Koti (1996). Hänen ensimmäinen teatterilevityksen saanut näytelmäelokuvaohjauksensa oli lukuisia palkintoja saanut Prinsessa (2010). Pitkässä dokumenttielokuvassaan Sinivalkoinen valhe (2012) Halonen kävi läpi dopingin historiaa maastohiihdossa 1970-luvun verenvaihdoista nykypäivään. Erityisenä käännekohtana oli Lahden MM-hiihdot 2001, joissa suomalaishiihtäjät kärähtivät dopingista. Teatterikierroksellaan elokuva ei juurikaan menestynyt, vaikka arvostelut olivat kiittäviä. Sen sijaan Sinivalkoinen valhe oli Suomen Kuvalehden 48/2013 mukaan Ylen Dokumenttiprojektin vuoden 2013 katsotuin televisio-ohjelma. Arto Halonen teki Sinivalkoiselle valheelle rinnakkaisteokseksi pitkän näytelmäelokuvan Isänmaallinen mies (2013). Toisena käsikirjoittajana oli Sinivalkoisessa valheessakin mukana ollut Helsingin Sanomien toimittaja Jouni K. Kemppainen. Käsikirjoittajakaksikko päätti kertoa totuuden fiktion ja parodian keinoin. Elokuvasta löytää täysin tunnistettavia hahmoja huhuista tositarinoihin. Kansan Uutisten Viikkolehdessä 5.12.2013 Halonen myöntää, että elokuvan hahmoihin saatettiin yhdistää useampienkin hiihtäjien piirteitä. Tämä koskee esimerkiksi hiihtokuningatar Aino Turpeisen hahmoa. Fiktiivisten hahmojen esikuvat ovat arvattavissa. Esimerkiksi Janne Reinikaisen esittämän Ilmo Kukkosen hahmon on nähty karrikoivan Immo Kuutsaa. Isänmaallinen mies on 1980-luvun lopulle sijoittuva traagisiakin piirteitä sisältävä draamakomedia intohimoisesta penkkiurheilijasta Toivo Kaarakaisesta (Martti Suosalo), jota pyydetään Suomen hiihtomaajoukkueen taustajoukkoihin poikkeuksellisten vahvojen veriarvojensa takia. Tarinassa hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Ilmo Kukkonen (Janne Reinikainen) haluaa viedä Suomea takaisin hiihdon huipulle. Hiihtourheilun sisäpiiri tarttuu 1980-luvulla dopingin sijaan veritankkaukseen. Toivosta tulee hiihtäjien veripankki; verta pussitetaan varastoon, mutta erityisesti Aino Turpeiselle (Pamela Tola) verta annetaan suoraan suoneen Toivon käsivarresta, jopa kisapaikalla. Nopea toiminta ei olekaan täysin vaaratonta. Elokuvan teemoja ovat mm. voitontavoittelun paineet ja yksilön selkärangan mureneminen kaksinaismoralismin kahleissa. Ilkka-lehden 16.11.2013 haastattelussa Halonen kiistää elokuvan tapahtumilla olevan yhtymäkohtia dokumenttielokuvansa materiaaliin: ”Elokuvassa tapahtuu paljon asioita, jotka olisivat voineet tapahtua todellisuudessa. Tämä on kuitenkin fiktiivinen elokuva. Kaikki on katsojan tulkinnan varassa.” Haastattelun mukaan Halonen aikoi painia moraaliin liittyvien aiheiden parissa jatkossakin: ”Tämänkaltaiset ongelmat eivät koske vain urheilua vaan myös esimerkiksi politiikkaa ja taidetta. Ihmisen mieli on heikko ja vajavainen. Kaksinaismoralismi ja voiton tavoittelu on iskostettu vahvasti tähän yhteiskuntaan. Taiteillaan yksilön vastuun ja epäeettisyyteen kannustavien rakenteiden rajalla. [--] Etiikkaa voi kasvattaa, mutta siihen tarvitaan tietoa.” Cult 24 Magazine Joulukuu 2013 –lehden mukaan sekä ohjaaja Halosella että Suosalolla oli itsellään urheilutaustaa. Halonen oli harrastanut yleisurheilua ja koripalloa, Suosalo puolestaan jalkapalloa. Idea doping-aiheiseen fiktioelokuvaan tuli jo silloin, kun Halonen teki taustatyötä dokumenttielokuvaansa. Halonen määritteli fiktioelokuvan tarpeellisuutta: ”Fiktiossa on kuitenkin se ominaisuus, että sitä kautta pääsemme käsiksi sisäpiiriin, ja sisäpiirin ihmisten kokemuksiin, jolloin voimme paremmin ymmärtää heidän valintojaan ja pohtia, mitä itse tekisimme vastaavassa tilanteessa. Dokumentissa sen sijaan olla aina jotenkin ulkopuolisia tarkkailijoita, ollaan sörkkimässä jotain, joka ei meille kuulu.” Pamela Tola esittää maajoukkueen tähtihiihtäjä Aino Turpeista. Iltalehden 22.10.2013 haastattelussa Tola mainitsi, että hänen oli todella opittava hiihtämään. Koekuvauksetkin järjestettiin hiihtoputkessa. Niissä oli mukana näyttelijöiden hiihtovalmentaja Simo Ojanen. Tolan edellinen hiihtokokemus oli ollut kouluajoilta. Ensimmäiset treenit vedettiin roolituksen jälkeen talvella 2012, jolloin elokuva oli alunperin tarkoitus kuvata. Lähes päivittäin hiihdettiin. Kesällä kuntoa kohennettiin rullaluistelemalla, lisäksi kasvatettiin lihaskuntoa. Oli tehtävä töitä myös hapenottokyvyn eteen. Elokuvassa Tola hiihtää itse lähes kaikissa kohtauksissa. Valmiissa elokuvassa stunt-nainen vilahtaa vain parissa kohtauksessa takaapäin. Elokuvassa huippuhiihtäjä Ristoa näyttelevä Tolan avopuoliso Lauri Tilkanen sen sijaan oli nuorempana hiihtänyt kilpaa. Elokuva valmistui suomalais-kroatialaisena yhteistuotantona. Arto Halosen puhelinhaastattelun 1.7.2019 mukaan sitä kuvattiin Kroatiassa, Sloveniassa ja Suomessa mm. Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Pääkuvaukset tehtiin kahdessa jaksossa helmikuun ja maaliskuun puolenvälin aikana vuonna 2013. Lisäksi käytössä oli yksi kesäkuvauspäivä kesäkuussa 2013. Kuvauspäiviä oli yhteensä 27. Kamerakalustona oli Arri Alexa -digikamera. Entinen pikajuoksija, kanadalainen Ben Johnson ja kotimaisen antidoping-työn keulakuva Timo Seppälä tekivät cameo-roolit Isänmaallisen miehen taksikuskeina. Elokuvan bluray-julkaisussa on lisämateriaaleina elokuvan suomen- ja englanninkieliset teaserit ja trailerit, Finnkinon spotti, Tv-spotti, Pamela Tolan haastattelu, Ben Johnsonin puheenvuoro Doping nykypäivänä, Elokuvan improvisaatiot ja poistetut kohtaukset sekä 5-osainen Elokuvan hetki -sarja elokuvan taustoista ym. Arto Halonen tuotti, käsikirjoitti ja ohjasi seuraavaksi koulukiusaamisesta pitkän dokumentaarisen näytelmäelokuvan Valkoinen raivo (2015). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2019 |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Rivers of Babylon Esittäjä: Boney M. Säv., san. Brent Dowe and Trevor McNaughton, Farian, Reyam Tuottaja: Frank Farian © Sony Music, Frank Farian, Sony/ATV Music Publishing ja Universal Music Publishing AB Diggi-Loo Diggi-Ley Esittäjä: Herrey's Säv., san. Britt Lindeborg ja Torgny Söderberg Tuottajat: Anders Engberg ja Torgny Söderberg © Sony Music Try To Seduce Me Esittäjä Sabrina Hebiri |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Kiitos kaikille Kroatian ja Slovenian avustajille<br /><br />Kiitos<br />Antti Salovaara / Tampereen As Holding Oy, Tampereen Työväen Teatteri / Riku Suokas, Arja Ahrens, Katri Innanmaa, Työhuone Hengari, Glitter Oy, Optikko Paulin / Harry Sundström, Viking footwear, Oy Sultrade Ltd / Tiina Koljonen, Pan Seri Oy, Ylivieskan Urheilu ja Lelu Oy, Antti Pajunen / idegroup, Yle puvusto Helsinki / Pia Björkqvist, Marita Vehkaoja, Elina Lario; Anna-Kaisa Pienimaa, Heli Kondelin / Metropolia AMK, Riitta Tuliniemi / HUS Naistenklinikka, Miraculous, Markku Kuusela / Päivälehden museo, Marja-Liisa Karjalainen-Lindsberg, Raija Weckman, Jaana Aro, Matti Castren, Elina Castren, Matleena Kuusela, Inna Jensen, Jenny Lyjina, Silvano Barco, Eric Barco, Katja Pantzar, Onni Kossi, Konsta Kossi, Alexsandr Jakuhin<br /><br />Ministarstvo financija - Carinarnica Macelj, Adria Airways, Palace Hotel Zagreb, Aerodrom Ljubljana - Letališče Jožeta Pučnika / Ljubljana, Pediatrična klinika Ljubljana, Skijaški savez Primorsko-goranske županije, Trixtr d.o.o., Triglavski Narodni Park, Suomen suurlähetystö, Zagreb, Kroatia; Suomen suurlähetystö, Ljubljana, Slovenia; Danijel Mance, Josipa Jutt Ferlan, Sandra Rimarčuk, Dragana Šarotar, Andrej Brumat, Tina Jordan, Mojca Česnik, Ksenija Kečkeš, Općina Mrkopalj , Grad Karlovac, Tiskara Vjesnik, Pekka Metso, Ann-Marie Nyroos, Teemu Kassila, Christoph Thoke, Jaana Savolainen, Leena Kemppi, Pirjo Toikka, Marjo Valve |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Radion uutismateriaalit: Yle |
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|