Tavarataivas
My Stuff (englanninkielinen nimi)
Prylar ut, kärlek in (ruotsinkielinen televisioesitysnimi Ruotsissa)
Alles auf Anfang (saksankielinen festivaalinimi)
Moje veci (slovakinkielinen festivaalinimi)
Vuoden tyhjyys (työnimi)
Year Nothing (englanninkielinen työnimi)
Finna-arvio
Tavarataivas
Petri Luukkaisen debyyttiohjaus Tavarataivas (2013) on dokumenttielokuva omaperäisestä kokeesta. Luukkainen päättää luopua tavarantäyteisestä elämästä ja varastoi kaiken omistamansa tavaran varastoon. Uuden elämän sääntöihin kuuluu, että hän saa hakea yhden esineen päivässä takaisin – vuoden ajan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Marraskuu 2010 (takaumat), 1.1. - joulukuu 2011 |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Kaikki olivat yhtä mieltä Tavarataivaan idean erinomaisuudesta, mutta lopputulos jakoi mielipiteitä. ”Luukkaisen ihmiskoe on kiinnostava ja elokuvan tekninen toteutus sujuva. Sen sisältö jää kuitenkin tyngäksi”, arvioi Anna Möttölä (Helsingin Sanomat Nyt-liite 5/2013). ”Tavarataivaan fokus on tiukasti ohjaajassa itsessään, hänen tunteissaan ja toimissaan; tämä on sekä elokuvan vahvuus että sen heikkous. Luukkainen päästää kameran arkailematta lähelle. Hän vaikuttaa sympaattiselta kaverilta, mutta kerronnan minäkeskeisyys alkaa ärsyttää. [- -] Kameran tallentamissa pohdiskeluissa on niin nasevia viisauksia kuin itsestäänselvyyksiäkin. Tavara ei tee onnelliseksi, se käy ilmi, mutta olisin toivonut ohjaajan peilaavan omaa tavarasuhdettaan myös laajempaa yhteiskunnallista ja kulttuurista taustaa vasten.” Taneli Topelius (Ilta-Sanomat 1.2.2013) piti Tavarataivasta kouriintuntuvan havainnollisena ja riemastuttavana elokuvana. ”Avausjakso, jossa 26-vuotias ohjaaja juoksee ilkosillaan keskellä yötä varastolle, paljastaa seikkailun hengen: kyllä, tämä on dokumentti kunnianhimoisesta projektista – ja samalla Napapiirin sankareita (2010) muistuttavaa herkullista tilannekomediaa nuoren miehen hullusta päähänpistosta. [- -] Yhtä paljon Tavarataivas on kuitenkin Avan Iholla-sarjan kaltainen katsaus kriittisen nuoren aikuisen päivittäiseen elämään, jossa ilot, surut ja tylsät hetket vuorottelevat merkityksellisesti. Jesse Jokisen kuvaamat, huolella mietityt otokset sekä Timo Lassyn säveltämä jazz kohottavat dokumentin täyteläiseksi elämykseksi.” ”Mieleen tulee John Websterin Katastrofin aineksia, jossa espoolaisisä kokeili perheineen öljyperäisistä tuotteista luopumista”, Tero Toivanen (Metro Weekend 1.2.2013) totesi. ”Siitä poiketen Luukkaisella ei ole yhteiskunnallista päämäärää, vaan henkilökohtaiset syyt asketismiinsa. Touhu vaikuttaa pitkään vain ’mitä ottaisit autiolle saarelle’ -leikiltä Petrin pohtiessa päivät pitkät mitä eniten tarvitsisi takaisin. [- -] Aitous ja omakohtaisuus korvaavat puutteet. Erityisesti Petrin ja hänen viisaan isoäitinsä tapaamisissa on lämpöä. Mummo sen sanoo: tavara on vain rekvisiittaa.” Jarmo Valkolalle (Keskisuomalainen 15.2.2013) Tavarataivaan ”asetelmat ovat hetkittäin tehokkaalla tavalla pelkistettyjä ja oivaltavia. Kokemus on intiimi ja myötäelävä ulottuvuuksiltaan. Suoraan kameralle puhutut näkökulmat ovat tehokkaita ja synnyttävät kerronnallista vuorovaikutusta. Pyyteetön idealismi etsii vastakaikuaan. Luukkaisen kerronnalliset ja tyylilliset ratkaisut ovat kaiken aikaa varsin toimivia, hyvin omaperäisiä ja paikoin jopa herkullisia. Mies ajautuu luonnollisesti erikoisiin tilanteisiin näiden valintojensa johdosta. Luukkaisen näkökulmassa on paikoin kepeitä ja hauskoja piirteitä, yhdenlaista arjessa selviytymisen komiikkaa. Keskustelutuokiot mummon kanssa kuuluvat olennaisena tarinalliseen kehykseen. Timo Lassyn vahvasti tulkitsemat saksofonijuoksutukset kuuluvat ääniraidan helmiin ja rytmittävät kerronnan erillisiä jaksoja. Muutenkin jazz-pohjainen musiikki toimii energisesti kuvien kanssa.” ”Elokuva tarjoaa vahvan ajatuksen jokaiselle pohdittavaksi: mitä ilman voisin elää?”, koki Olli-Matti Oinonen (Savon Sanomat 12.4.2013), jonka mielestä ”Luukkaisen videopäiväkirjaelokuva on kiintoisa lähtökohdiltaan ja ajatukseltaan. Valitettavasti käsikirjoitus ei aivan pysy jyvässään, ja käsikirjoitus lähtee harhailemaan enemmänkin miehen yleiseen elämään. [- -] Jos Tavarataivas olisi pysynyt tarkemmin määrittelemällään polulla – miksi minä tarvitsen tämän tavaran tänään, miksi en voi elää ilman sitä – lopputulos olisi huomattavasti antoisampi. Nyt tästä tulee haastavan lähtökohdan liudentuma, tutkielma nuoren miehen elämästä ja rakkauden löytymisestä. Asuntokin täyttyy entiseen malliin. Jäiköhän mitään varastoon?” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja-leikkaaja Petri Luukkainen (s. 1984) on aloittanut uransa tekemällä videoita internetiin. Hän on tehnyt myös mainoselokuvia tv:hen ja internetiin ja dokumentaarisia televisiosarjoja kuten Aikuiseksi terapiassa (2009) ja Tunne minut (2013) Ylen Teema-kanavalle. Hän on opiskellut audiovisuaalisen alan perustutkinnon Heltech-ammattikoulussa. Luukkainen on perustanut vuonna 2005 oman tuotantoyhtiön Unifilm Oy:n. Hän on käyttänyt aputoiminimeä Unikinoa dokumenttien tekemiseen. Ensimmäisenä pitkänä dokumenttielokuvanaan Luukkainen ohjasi elokuvan Tavarataivas (2013). Elokuvan tarinassa ohjaaja-kertoja-päähenkilö, 26-vuotias Petri Luukkainen on kulutushysterian riivaama ja parisuhteensa romuttaneena hän tyhjentää koko kotinsa varastoon. Iltalehden 29.1.2013 mukaan elokuvan tarkoituksena on herättää peruskysymys siitä, mitä me oikeasti tarvitsemme elämässä. Luukkainen oli havainnut olleensa tavarapaljouden keskellä onnettomana. Petri makasi vuoden 2011 ensimmäisenä yönä alasti tyhjän kerrostaloasuntonsa lattialla. Hän oli vienyt koko omaisuutensa, kaikki tavarat, varastoon. Hän aloitti vuoden kestävän ihmiskokeen, johon hän laati itselleen tarkat säännöt. Varastosta voisi hakea takaisin yhden tavaran päivässä. Ruuan lisäksi mitään uutta ei saanut ostaa. Pari kaveria suostui mukaan kuvaajaksi. Suomen Kuvalehdessä 3/2013 Luukkainen kertoi: ”Hypoteesi oli, että jos tavarat ovat mun elämäni, ja mä haen ne paremmuusjärjestyksessä takaisin, niin mun elämästä tulee jotenkin parempaa.” Luukkaisen tuttavat toistelivat roinan ahdistavan heitäkin. Vaikeinta oli puhelimesta luopuminen. Ihmiskoe muutti Petri Luukkaisen suhteen tavaroihin. Tavaroiden väheneminen kotona sai aikaan myös sen, että Luukkainen vietti enemmän aikaansa ihmisten ilmoilla mm. kahviloissa ja elokuvateattereissa ystäviään tapaamassa. Luukkainen kertoi muutoksesta Aamupostissa 27.1.2013: ”Kun makaat kaksi viikkoa alasti kotona ilman virikkeitä, alkaa mieleen tulla oikeita asioita. Jos ajatellaan uskontoja, niin tavarasta luopumiseenhan nekin perustuvat.” Hän jatkoi: ”Kun on vähemmän tavaraa, niin jokaiseen muodostaa vahvemman tunnesiteen.” Tavaroilla rakennetaan myös identiteettiä. Petri Luukkaisen haastattelun 12.6.2018 mukaan Tavarataivaan kuvaukset aloitettiin marraskuussa 2010 takaumajaksoilla. Varsinaista ihmiskoejaksoa kuvattiin vuoden ajan tammikuusta joulukuuhun 2011 Helsingissä ja Kouvolassa. Kuvauskalustona oli Canon 60D-järjestelmäkamera. Kuvauspäiviä oli yhteensä noin 60-70. Niistä noin 30 päivää tehtiin päähenkilön ja kuvaajan kesken, isommalla kuvausryhmällä tehtiin noin 30 päivää. Täydellä ryhmällä kuvattuja, rakennettuja kohtauksia tehtiin noin viiden päivän ajan. Voima-lehden 1/2013 haastattelussa Luukkainen kertoi, että vuoden 2011 aikana kuvamateriaalia syntyi 300 tuntia. Elokuvan rahoitus varmistui vasta siinä vaiheessa, kun projekti oli puolessavälissä. Tavarataivaasta tuli filmillinen päiväkirja. Musiikin sävelsi ensimmäisenä elokuvasävellyksenään jazzvirtuoosina tunnettu Timo Lassy. Helsingin Sanomissa 13.2.2015 uutisoitiin, miten Tavarataivaan pohjalta oli Tanskassa tehty televisiosarja Klaedt af, mutta ilman sen alkuperäiselokuvan keksijän ja ohjaajan lupaa. Tanskan Yleisradion kolmoskanavan reality-sarjassa neljä alle kolmikymppistä kaupunkilaista oli samanlaisessa tavarasuhdetta pohtivassa ihmiskokeessa kuin Petrikin Tavarataivaassa. Suomen Sub-tv-kanavalla alkoi puolestaan maaliskuussa 2017 suomalainen reality-sarja Riisutut. Se puolestaan perustui moniin maihin myytyyn formaattiin Life Stripped Bare, joka oli kehitetty Tavarataivaan pohjalta. Kierrätyksen ja poisheittämisen ilosanomaa on julistettu myös esimerkiksi Facebookin KonMari-ryhmässä. Petri Luukkaisen haastattelun 12.6.2018 mukaan Tavarataivaan 52-minuuttista versiota on esitetty mm. ulkomaisilla tv-kanavilla. Pitkän version elokuvateatterilevitys on saatu noin 15 maahan, näitä ovat mm. Ruotsi, Iso-Britannia, Saksa, Espanja, Japani, Chile, Kroatia ja ex-Jugoslavian maat. Tavarataivas kierteli ulkomaisia festivaaleja. Se palkittiin Serbian Belgradissa Magnificent7-festivaalin BELMEDIC-Award -palkinnolla. Elokuvan dvd:llä on lisämateriaaleina Minidokumentti Timo Lassyn elokuvamusiikista ja Poistettuja kohtauksia. Luukkainen on tehnyt Ison-Britannian BBC3-tv-kanavalle dokumenttisarjan Just Boys (2018). Luukkainen on valmistellut vuodesta 2015 lähtien kansainvälistä, eurodanceilmiöstä kertovaa dokumenttielokuvaa Never-ending Dream. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2018 |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Allotria, Café Lasipalatsi, Café Talo, HKL / Vallilan varikko, Huoltoliike Berhäll, Hannu Juntunen / HSY, Salli Kankaanpää / Suomen Kielitoimisto, Kouvolan Terveysasema, Kuudes Linja, Antto Kärkkäinen / KAVA Elävän kuvan museo, Lainalaatikko, Mbar, Pelican Vallila, Ramirent, Leo Stranius / Luontoliitto, Suomen jääkiekon A-maajoukkue, Töölon Sairaala, Yläkerho, We Jazz<br /><br />Jose Azeredo Lima, Erkki Astala, Claas Danielsen, Riikka Hiltunen, Elina Kivihalme, Timo Korhonen, Jukka Nykänen, Jari Pollari, Andrea Prenghyová, Harri Sipilä, Mirjami Sjögren, Pietu Takala, Johanna Valasti, Iikka Vehkalahti, Cilla Werning |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|