Russian Libertine – Venäjän vapain mies
Russian Libertine (englanninkielinen nimi)
Venäjän vapain mies (televisioesityksessä käytetty nimi)
Finna-arvio
Russian Libertine – Venäjän vapain mies
Dokumenttielokuva Russian Libertine – Venäjän vapain mies (2012) kertoo venäläisestä kirjailijasta ja toisinajattelijasta Viktor Jerofejevistä, joka kritisoi niin Neuvostoliiton aikaa kuin nyky-Venäjänkin tilaa ja poliittista järjestelmää.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
2009 - 2011 |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
”Vanhaa Neuvostoliittoa ja Stalinin aikaa on elokuvissa kritisoitu usein, vertauskuvallisesti ja melko suoraankin. Nyky-Venäjää ei elokuvissa ole paljoakaan moitittu, ei ainakaan niissä, joita Suomen televisiossa on nähty”, Olli-Matti Oinonen (Savon Sanomat 11.5.2012) pohjusti. ”Tässä valossa katsoja aivan hämmentyy katsoessaan Russian Libertine -elokuvaa. Nyt puhutaan suoraan, että päin helvettiä ovat asiat Venäjän maalla. En usko, että kukaan venäläinen ohjaaja olisi pystynyt tekemään saman kuin Jussi-patsaallakin palkittu ohjaaja Ari Matikainen. Todennäköisesti ohjaaminen olisi estetty tavalla tai toisella.” Oinonen koki dokumentin virityksen aika painajaismaisena. ”Russian Libertine on äärimmäisen kiinnostava dokumentti Venäjän nykytilasta. Mutta pitää myös muistaa, että tämä on yksi näkökulma aiheeseen. Elokuvan yhteenveto on hieman alleviivaava, mutta silti rohkeudesta ja aiheen käsittelytavasta nostan ohjaajalle hattua. Suomalainen dokumenttielokuva voi hyvin edelleen.” ”Russian Libertine on puolittain henkilökuva isänsä uhranneesta miehestä, puolittain poliittinen manifesti”, kuvaili Taneli Topelius (Ilta-Sanomat 11.5.2012). ”Kiintoisista Venäjä-huomioista huolimatta Matikainen ei ole tavoittanut puolten välille tasapainoa. Pitkät lainaukset Jerofejevin kirjoista avaavat hänen ajatteluaan, mutta jättävät paasaavan jälkimaun.” ”On riskialtista suunnata huomio kahtaalle, valtakuntaan ja valtakriitikkoon, mutta Russian Libertinessä kohteet limittyvät vaivatta”, koki sen sijaan Veli-Pekka Leppänen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 19/2012), joka luonnehti dokumenttia hienosti lepattavaksi henkilökuvaksi. ”Ohjaaja Matikainen saa Venäjän ja Jerofejevin kulkemaan luonnikkaasti rinnakkain. Kummankin kohtalossa säihkyy tarpeeksi satua ja sattumaa, kumpaakin juonnetta seuraa jännittäen. Elokuvakeinojen mahtipontisuutta esiintyy onneksi ohimenevästi. [- -] Dokumentti huipentuu kuvakavalkadiin talven jättimielenosoituksista. Se on korea ja lapsekkaan luottavainen loppupysäytys vetävästi rullaavalle elokuvalle.” ”Valitettavasti Ari Matikaisen ohjaama dokumenttifilmi ei ole yhtä kiinnostava kuin päähenkilönsä”, arvioi Tapani Maskula (Turun Sanomat 18.5.2012). ”Eniten siinä mättää aineiston järjestelemättömyys, jossa yksityinen ja yleinen historia ei nivoudu tukemaan hahmoteltua muotokuvaa. Jerofejevin kirjoja lukemattomalle tai Neuvostoliiton vaiheita tuntemattomalle katsojalle elokuvasta jää luu käteen, sillä Matikainen ei vaivaudu taustoittamaan tai analysoimaan ilmoille heittämiään faktoja. Epäilemättä filmi toimii poliittisena pamflettina paljon paremmin Venäjällä kuin Michael Mooren tapaisten populistien pilaamassa lännessä.” Myös Jarno Lindemark (Etelä-Suomen Sanomat 25.5.2012) odotti enemmän. ”Kun ensi-iltaan tulee Venäjän nykytilasta kertova dokumentti, on kohtuullista vaatia, että dokumentti tarjoaisi jotakin uutta, yllättävää näkökulmaa. Tässä mielessä Ari Matikaisen ohjaama Venäjän vapain mies on pettymys. Pintatietämyksellä varustettu katsoja tuskin yllättyy sen tarjoamasta kitkeränsävyisestä, kriittisestä ja silti hellästä analyysistä.” Lindemark ei pitänyt päähenkilöä karismaattisena, mutta tämän näkemyksiä terävinä. ”Satiiri maustaa viihdyttävästi Jerofejevin puhetta. Lapsuutensa ulkomailla viettäneen kirjailijan terävyys on osaksi siinä, että hän on samanaikaisesti kiinni sekä eurooppalaisessa että venäläisessä perinnössä. Hänessä on samaa kiihkotonta kosmopoliittisuutta kuin vaikkapa Jörn Donnerissa. [- -] Matikainen soheltaa kamerallaan liiaksikin ja häiriköi katsojaa turhilla äänitehosteilla. Ehkä hän ei ole osannut päättää, mitä kertoa kuvilla. Tämä on pikemminkin leppoisaa journalismia kuin elokuvataidetta. Sellaisena toki tuiki tärkeää: Venäjässä riittää tutkittavaa.” |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Pohjois-Karjalan Enosta kotoisin oleva ohjaaja-käsikirjoittaja Ari Matikainen (s. 1970) aloitti dokumenttielokuvaohjaajan opinnot Taideteollisessa korkeakoulun Elokuva- ja lavastustaiteen osastolla vuonna 1999. Matikaisen ohjaamiin lyhytelokuviin kuuluvat mm. Hilva (2001) ja Vormelit (2003). Hän ohjasi Yle Teema –televisiokanavalle 12-osaisen dokumenttisarjan 70-luvun sekahaku (2006) sekä 1960-luvun Suomesta kertovan viisiosaisen sarjan Kielletyt käskyt (2006-2007). Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu mm. Millennium Film Oy:lle tehty dokumenttielokuva Zavtra (2004). Matikainen halusi tehdä Taideteollisen korkeakoulun lopputyönään dokumentin suomalaisesta tanssimusiikki- ja lavaelämästä. Elokuvan Yhden yön hotelli (2007) painopisteeksi valikoitui suositun Agents-yhtyeen laulusolistin Jorma Kääriäisen (s. 1961) mielenmaisema ja kiertue-elämä kolmen vuoden ajan. Yhden yön hotelli sai Jussi-palkinnon parhaana dokumenttielokuvana vuonna 2008. Seuraavaksi Matikainen ohjasi elokuvan Russian Libertine - Venäjän vapain mies (2012), jonka keskiössä on Neuvostoliitossa vuonna 1947 syntynyt kirjailija Viktor Jerofejev. Hän on tutkinut 1700-luvulla vaikuttaneen ranskalaiskirjailija markiisi de Saden tuotantoa ja kuulunut Venäjän toisinajattelijoihin 1970-luvulta lähtien. Jerofejev on joutunut liberaalien näkemystensä vuoksi nationalistien hampaisiin. Matikainen innostui hänestä luettuaan suomennetun teoksen Horošij Stalin / Hyvä Stalin (2004, Liken julkaisema suomennos 2007). Elokuva kertoo myös venäläisestä yhteiskunnasta. Elokuvassa on mukana Jerofejevin isän Vladimirin (1920-2011) kuvaamaa kaitafilmimateriaalia 1950-luvulta eli elokuva kertoo myös perheen historiasta. Vladimir oli aikoinaan toiminut mm. Stalinin tulkkina ja suurlähettiläänä Pariisissa. Perhe asui myös useissa Afrikan maissa. Suomen kuvalehden 18/2012 mukaan Matikainen kuvasi elokuvaa pari vuotta vuodesta 2009 alkaen ja se oli tarkoitus saada levitykseen Venäjän presidentinvaalien alla, mutta suunnitelmat muuttuivat kun kymmenet tuhannet ihmiset lähtivät kaduille syksyllä 2011 osoittamaan mieltään Vladimir Putinin valtaa vastaan. Ohjaaja Matikainen nosti kansanliikkeen elokuvan keskiöön. Tämä laajentaa Jerofejevin tarinan kuvaukseksi nyky-Venäjän poliittisesta todellisuudesta. Jerofejev analysoi Venäjän tilannetta Kalevan 10.5.2012 haastattelussa: ”Valtio on edelleen Venäjän suurin ongelma. Se tuottaa korruptiota ja kaksoisstandardeja. Toinen tähän kytkeytyvä ongelma on, että Venäjän väestö ei ole poliittisesti valveutunutta, minkä johdosta se on helposti manipuloitavissa.” Suomen kuvalehden 44/2015 mukaan Russian Libertine -elokuvaa on voitu esittää Venäjällä vain suljetuissa tilaisuuksissa. Elokuvan kuvausten jälkeen opposition vaino on kiristynyt. Elokuvan dvd-julkaisussa ei ole lisämateriaalia. Seuraavaksi Ari Matikainen ohjasi pitkän dokumenttielokuvan Sota ja mielenrauha (2016). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017 |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
Islam Džabbarov: Gr1me Johnny Beat: FreeDoom – The Anemic Version Nikon Žila, Zaslužennij artist Rossii Hor Moskovskogo Sretenskogo monastirja: Vecheri Tvoeja Tajnija Vidjawi Tja visima, Hriste Da molchit vsjaka plot' NCB |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Ian Davis, Donkey Hotel, EURODOC Group 2010, Merja Jokela / Suomi-Venäjä-Seura, Sergej Kanaev / Federacija avtovladel'cev Rossii, Sampo Karpo, Johanna Kinnari, Kimmo Kohtamäki, Asko Matikainen, Seija Matikainen, Larisa Pelle, Emilia Putkinen, Mika Ronkainen, Galina Sapožnikova, Lise Saxtrup, Pentti Stranius, Suomen Moskovan suurlähetystö, Dmitri Suvorov, Hannes Vartiainen / Pohjankonna, Tais Yoochadchawan<br /><br />Vladimir Jerofejev, Katja Jerofejeva, Galina Jerofejeva, Maya, Adam Michnik, Elokuvan IndieGoGo-kampanjaa tukeneet henkilöt |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Valokuvat: Jerofejevin perhearkisto Jevgenii Arkhipov Blue Noses: An Epoch of Clemency. 2005. Color photography. Courtesy artists and Guelman Gallery Otteet kirjasta: Viktor Jerofejev: Hyvä Stalin Viktor Jerofejev: Venäläisen sielun ensyklopedia Kuvamateriaalilähteet: David Abramov Apokrif / Nadja Feodoridi Archeornis Denis Bochkarjov Andrei Filin Jerofejevin perhearkisto Ruben Makarov Mihail Nasarov Jaroslav Nikitenko Poedinok / RIA Russia Today |
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|