Tähtitaivas talon yllä
Stjärnorna över huset (ruotsinkielinen nimi)
Stars Above (englanninkielinen nimi)
Kurjensalo (työnimi)
Finna-arvio
Tähtitaivas talon yllä
Saara Cantellin ohjaama ja käsikirjoittama draamaelokuva Tähtitaivas talon yllä (2012) kertoo saman suvun kolmen eri sukupolven naisen, kyläkoulun opettajatar Saiman (Irina Björklund), hänen tyttärensä, yksinhuoltaja Tuulikin (Meri Nenonen) ja tämän tyttären, väitöskirjaansa valmistelevan Sallan (Elin Petersdóttir) elämästä, valinnoista ja onnen tavoittelusta. Lomittain kulkevat tapahtumat sijoittuvat itäsuomalaiseen maataloon jatkosodan aikaan 1942, unelmien ja ideologioiden täyttämään vuoteen 1978 sekä nykyaikaan 2000-luvulle.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Avustajat
Erkki: Ville Ryynälä<br />Kari: Martti Pohto<br />Hilkka: Tuija Heinonen<br />Juhani: Niko Tuomala<br />Väinö: Akseli Pohto<br />Kaisa: Kaisa Ryynälä<br />Annikki: Anna Pohto<br />Liisa: Roosa Huuskonen<br />Vanha emäntä: Anni Toivonen<br />Posteljooni: Heikki Ryynälä<br />Risto, Villen isä: Ilkka Tanskanen<br />Taksikuski: Aleksi Brander<br />Traktorin kuljettaja: Kari Perttilä<br />Linja-auton kuljettaja: Timo-Pekka Lange ,
Erkki: Ville Ryynälä<br />Kari: Martti Pohto<br />Hilkka: Tuija Heinonen<br />Juhani: Niko Tuomala<br />Väinö: Akseli Pohto<br />Kaisa: Kaisa Ryynälä<br />Annikki: Anna Pohto<br />Liisa: Roosa Huuskonen<br />Vanha emäntä: Anni Toivonen<br />Posteljooni: Heikki Ryynälä<br />Risto, Villen isä: Ilkka Tanskanen<br />Taksikuski: Aleksi Brander<br />Traktorin kuljettaja: Kari Perttilä<br />Linja-auton kuljettaja: Timo-Pekka LangeHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
30.8. - 4.10.2011 (25 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
”Voi taivas, millaisen elokuvan Saara Cantell on taas mennyt tekemään! Jos oli hänen edellinen draamaelokuvansa Kohtaamisia (2010) hieno, niin vieläkin huikaisevammaksi nousee Tähtitaivas talon yllä”, hehkutti Jussi Virratvuori (Karjalainen 2.3.2012). ”Ohjaus hengittää kuin oikeassa elämässä ja tämän lisäksi elokuvassa ovat kaikki muutkin kerronnan elementit kohdallaan. Ajankuvaukset ovat tarkkoja ja kerronta ristileikkautuu taitavasti ajasta toiseen. Marita Hällströmin kameratyö on huikaisevan kaunista, yksityiskohtaista ja tunnelmallista. Kokonaislaadukkaaseen toteutukseen yhdistyy täydellinen roolitus. Kaikki naispääosien esittäjät ovat valkokankaalla valloittavan vakuuttavia. Ennen kaikkea islantilaisen Elin Petersdottirin näyttelijätyö vie katsojan mennessään.” Päivi Valotie (Turun Sanomat 2.3.2012) piti elokuvaa tyylitietoisen ja elokuvallisesti sivistyneen ohjaajan vahvana näyttönä. ”Kohtaamisten karun koskettava arkisuus on vaihtunut Tähtitaivaassa talon yllä pakahduttavan suloiseen maagiseen realismiin, joka vie alkuhämmennyksen jälkeen lopulta mukanaan kuin varkain. [- -] Sen lisäksi, että elokuvan eri juonilinjat ja aikatasot lomittuvat ja rytmittyvät varsin luonnikkaasti, Cantell taitaa myös henkilöohjauksen, mikä on toki näkynyt jo hänen aiemmissakin elokuvissaan. Aivan mainiot näyttelijät pitävät elokuvaa osaltaan pystyssä, ja on valtavan hienoa huomata, miten tarkkaan elokuvassa on kiinnitetty huomiota jopa siihen, kuinka ihmiset puhuvat ja kommunikoivat tarinan eri aikatasoilla.” Myös elokuvan pieteetillä tehty lavastus ja puvustus sekä musiikki saivat Valotieltä kiitosta. Myös Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 2.3.2012) vaikuttui. ”Cantellin ohjaus myötäelää henkilöidensä tilanteet ja kerronnassa on pintaa syvempiä oivalluksia. Leikkauksien taso on olennaisen tärkeä, sillä eri aikajaksot tiivistyvät juuri taitavan leikkaustyön kautta. Cantell hyödyntää toisiinsa sopivia kuvia, joiden myötä kerronnallisen jatkuvuuden luonti saavuttaa ansiokkaan lopputuloksen. Kamera tunkeutuu kuin sattumalta elämän hetkiin ja teos on täynnä hienotunteisesti toteutettuja alasävyjä, jotka valaistuksen ja kuvarajauksen osalta liittyvät elokuvan visuaaliseen hahmotukseen. [- -] Näyttelijätyöt puhuttelevat katsojaa, sillä kuvattujen henkilöiden olemukset, eleet ja sisimmät tunteet ovat läsnä tilanteissa. Tähtitaivas talon yllä on tässä mielessä autenttista ja puhdasta elokuvaa. Se on aistivoimainen ja tunnekylläinen teos, jossa mahdollistuu asioiden ja merkitysten kiertovoima.” ”Tähtitaivas talon yllä on rento ja hyvää tarkoittava elokuva. Tarkoitus vain jää hieman avoimeksi”, koki Kalle Kinnunen (Suomen Kuvalehti 9/2012), jonka mukaan ”Cantellin edellisen ohjauksen Kohtaamisia energiasta on jotain jäljellä, mutta nyt kolmen tarinan taikinaa vaivataan hidastempoisesti ja yllätyksettä. Kaikki pedataan kädestä pitäen. [- -] Cantellilla on taito saada näyttelijät luontevammiksi kuin useimmissa suomalaiselokuvissa. Nyt käy niin, että joka sukupolvessa ollaan niin pidättyväisiä, ettei draama ala vetää. Käänteet ovat arvattavissa, ja niitä odottaa kuin hitaasti rantaan lipuvaa laivaa. Kaikki on paikallaan ja näkökulma jämpti, mutta jälkeä feministisaippua ei jätä.” Leena Virtasen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 9/2012) mielestä ”Kohtaamisia-elokuvan tuoreuden tunnistaa vain nykyaikaan sijoittuvista kohtauksista, jotka ovat parhaimmillaan ihania. Kun siirrytään menneille vuosikymmenille, eksytään myös epookkinäyttelemisen kliseisiin. Kuten niin usein kotimaisissa elokuvissa. [- -] Elokuva pyrkii ilmaisemaan aikanäkemystä, jonka mukaan kaikki, mennyt ja tuleva, on yhtaikaa olemassa jokaisessa hetkessä. Ajatus on kovin ilmeinen ja usein läsnä taiteissa. Siksi sitä ei olisi ollut tarve alleviivata, kuten Cantell tekee. Tyylikkäät leikkausratkaisut olisivat riittäneet.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Ohjaaja-käsikirjoittaja Saara Cantell (s. 1968) valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksen ohjaajalinjalta vuonna 1996. Cantellin lyhytelokuviin kuuluvat mm. Todellinen magia (1993), Sirpalesatu (1995), Peilikirkas päivä (1997), Hetki jolloin (2001), Potretti (2003) ja Mahdollisuus (2005). Hän on lisäksi kirjoittanut ja ohjannut televisiosarjoja kuten Mustan kissan kuja (2000), Vasikantanssi (2003) ja Rajametsän tarinoita (2004) sekä ohjannut televisiolle Tove Janssonin novelliin pohjautuvan puolituntisen televisioelokuvan Den stora resan / Suuri matka (2005). Hän on käsikirjoittanut ja ohjannut myös useita radiokuunnelmia. Cantell väitteli taiteen tohtoriksi Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta toukokuussa 2011 aiheenaan lyhytelokuvan kerrontakeinot. Väitöstutkimuksessaan Timantiksi tiivistetty – kerronnalliset strategiat fiktiivisessä lyhytelokuvassa hän esittelee uudenlaisen tavan ajatella alle viidentoista minuutin mittaista elokuvaa. Ensimmäisenä pitkänä näytelmäelokuvanaan Cantell ohjasi mielikuvitusseikkailun, esihistoriaan kivikaudelle sijoittuvan lastenelokuvan Unna & Nuuk (2006). Hänen pitkän, palkitun näytelmäelokuvansa Kohtaamisia (2010) toisiinsa kietoutuvissa episodimaisissa lyhyissä tarinoissa oli useita päähenkilöitä. Ohjaaja jatkoi samalla linjalla itse käsikirjoittamassaan pitkässä, suomalais-islantilaisena yhteistuotantona valmistuneessa näytelmäelokuvassaan Tähtitaivas talon yllä (2012). Episodielokuvan tarinoiden keskiössä on savolainen sukutila. Sitä asuttaa eri aikakausina saman suvun kolme punatukkaista naista: opettajatar Saima vuonna 1942, yksinhuoltajaäiti Tuulikki 1978 ja tutkija Salla 2010. Elokuvassa tarkastellaan naisen asemaa eri vuosikymmeninä. Tarinoiden naiset tekevät elämänsä tärkeitä valintoja samassa talossa. Kyläkoulun opettaja Saiman (Irina Björklund) mies on jatkosodan aikaan rintamalla ja tilalle muonamieheksi tuleva sodassa kätensä menettänyt sivistynyt Toivo (Leo Honkonen) opettaa Saimalle tähtitaivaan salaisuudet. 1970-luvun episodissa Saiman tytär Tuulikki (Meri Nenonen) kasvattaa yksinhuoltajana Salla-tytärtään ja uskoo ekologiseen omavaraistalouteen mutta menettää sen sijaan uskonsa parisuhteeseen. Nykyajan episodissa Ruotsissa kasvanut, väitöskirjaansa viimeistelevä Tuulikin tytär Salla (Elin Petersdóttir) toipuu päättyneestä suhteesta ja löytää uudelleen maalla olevat juurensa naapurissa asuvan nuoren Villen (Lauri Tanskanen) avulla. Cantell nosti elokuvassaan esiin ajatuksen ajan syklisyydestä ja tuo ilmi jopa kaikkien hetkien samanaikaisen läsnäolon leikittelemällä rinnakkaistodellisuudella. Isoäidin, äidin ja tyttären aikatasot kulkevat elokuvassa rinnan, päällekkäin ja lomittain. Turun Sanomissa 23.2.2012 Cantell kertoi: ”Mua viehättävät ajatusleikit rinnakkaisista todellisuuksista. Ja aikaa on välillä vaikea hahmottaa. Välillä tulee semmoinen tunne, että ajassa lineaarisesti eläminen on harhaa. Ehkä juuri tämmöisillä vanhoilla sukutiloilla aika tuntuu syklisemmältä, ja elämä kulkee niin paljon samalla tavalla.” Etelä-Suomen Sanomien 2.3.2012 haastattelun mukaan Cantell teki taustatyötä lukemalla esimerkiksi vanhoja lehtiä, joista saattoi poimia aineksia repliikkeihin ja tietysti epookin kuvaukseen. Katso-lehdessä 9/2012 Cantell kertoi pyrkineensä kuvaamaan eri aikakausia eri aisteilla: 1940-luvun aisti on kosketus, 1970-luvulla äänet ja nykyajan aisteja ovat hajut ja maut. Episodi-lehden 2/2012 mukaan Leo Honkosen sotavamma toteutettiin digitaalisesti jälkituotannossa. Lehdistötiedotteen mukaan elokuva käsittelee äitien valintojen ja vaiettujen salaisuuksien vaikutusta lapsiin. Kalevan 2.3.2012 haastattelun mukaan Cantell kirjoitti roolit Meri Nenosta ja Elin Petersdóttiria silmällä pitäen. Suomen kieli ja riikinruotsi toivatkin haasteen islantilais-suomalaiselle Petersdóttirille. Elokuvasta kirjoitettiin myös ylistys ystävyydelle. Ihmiset ovat tärkeitä toisilleen, yksin ei kukaan selviä. Länsi-Savon 29.2.2012 mukaan Cantell olisi halunnut kuvata elokuvansa sen kuvitelluilla tapahtumapaikoilla Itä-Suomessa, mutta se kuvattiin kustannussyistä lähellä Helsinkiä, Pornaisissa. Kuvauspaikkana oli vanha, hylätty omakotitalo. Episodi-lehden 2/2012 mukaan tarinan keskeisen pihapiirin muutos tehtiin perinteisesti: ”Kuvasimme ensin nykyajan, siistimme pihaa 70-lukua varten, siistittiin vielä lisää ja kuvattiin 40-luku.” Kuvaukset tehtiin elokuun lopun ja lokakuun alun välisenä aikana 25 kuvauspäivässä syksyllä 2011. Villen esittäjä Lauri Tanskanen oli aiemmin tunnettu lyhytelokuvista kuten Perheyritys (2012) ja suomirock-yhtye Tyyne Raunion laulusolistina. Pääosan esittäjä Irina Björklund tulkitsi elokuvan lopputekstimusiikkina esitetyn Toivo Kärjen tangon Tähdet kertovat. Laulu oli alun perin sävelletty Ville Salmisen elokuvaan Kaks’ tavallista Lahtista (1960); siinä sen lauloi Leif Wager. Elokuvan säveltäjänä oli saksalaissyntyinen, vuonna 1994 Suomeen muuttanut Sid Hille. Hänen Cantellin elokuviin säveltämäänsä jazz-tyylistä musiikkia on julkaistu cd-kokoelmalla In The Picture (SatnaMusic, 2014). Levyllä on musiikkia myös elokuvista Kohtaamisia (2010) ja Ainoat oikeat (2013). Elokuva sai teatterikierroksellaan 18 159 katsojaa. Sille myönnettiin laatutukea 30 000 euroa. Saara Cantell sai 4000 euron suuruisen Anjalankosken elokuvapalkinnon vuonna 2013. Elokuvan dvd:llä on lisämateriaalina traileri ja making of -dokumentti Elokuvan hetki, jossa on tekijöiden haastatteluja. Cantell ohjasi seuraavaksi pitkän elokuvakomedian Ainoat oikeat (2013). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017 |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Yes sir, alkaa polttaa Esittäjä Eini Säv. R. Soja San. F. Dostal Suom. san. I. Milan Sov. K. Halonen © Peermusic Ab 1978 Finnlevy Kuubalainen serenadi Esittäjä Ture Ara Säv. Salamanteri San. Unto Koskela Sov. George de Godzinsky © Warner/Chappell Music Finland Oy 1942 Fazer Rakastan – saavuthan Esittäjä Carola Säv. Mario Penas, Klaus Munro San. Yves Dessca, Klaus Munro Suom. san. Juha Vainio Sov. N. Johansson © Ralf Arnie Musikedition / Radiomusic International / BMG Chrysalis 1972 Finnlevy Kesäreggae Esittäjä Avaruuslintu Säv. Jari Tuukkanen San. Avaruuslintu Love Records 1976 Paha tyttö Esittäjä Muska Säv. W. McGafferty, M. Charlton P. Agnew, A. Sweet Suom. san. Atte Blom © Warner/Chappell Music Scandinavia AB 2008 Poptori Oy O Tebe Esittäjä Viktor Klimenko Säv. Viktor Klimenko San. L. Klarina Sov. Viktor Klimenko © Polar-Art Ky Polar-Art Ky Tähdet kertovat Esittäjä Irina Björklund Säv. Toivo Kärki San. Reino Helismaa © Warner/Chappell Music Finland Oy |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Fazer / Ulrika Romantschuk ja Maija Karilainen, EFFC / Niina Myller, Halkian VPK / Keijo Salento, Play it again Sam / Arja Könönen, Renor Oy / Hanna Nurminen, Yliopiston almanakkatoimisto / Heikki Oja<br /><br />Heikki ja Satu Ryynälä, Pentti ja Anja Niemi, Marja-Liisa ja Pekka Juhola, Anis Ahlberg, Ilse ja Ilkka Cantell, Renja Cantell, Elmi Hällfors, Jussi Järvelin, Jouni Kortesato, Sandra Lindblom, Terhi Lindqvist, Hanna Rauanheimo, Harri Rytioja, Nea Salminen, Anja-Riitta Savolainen, Suvi Soitinaho, Harri Suokas, Juha E. Tetri, Mari Valve<br /><br />Peik, Miro, Robin ja Birk Johansson, Markku ja Oskari Flink, Sirkka Rousu |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Kirjallisuus- ym. otteet elokuvassa: Maailmankaikkeuden arvoitus James Jeans, suomennos Annikki ja E. Sucksdorff Vänrikki Stoolin tarinat Johan Ludvig Runeberg, suomennos Otto Manninen Valtio Platon, suomennos O. E. Tudeer Ikuisia ajatuksia toimittanut Matti Haavio Muumipeikko ja pyrstötähti Tove Jansson, suomennos Laila Järvinen Kotiliesi, nro 21/1942 toimittaja Alli Wiherheimo Aku Ankka Evan häävalokuva Nina Dodd |
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|