Harjunpää & pahan pappi
Harjunpää ja pahan pappi (rinnakkaisnimi)
Ondskans präst (ruotsinkielinen nimi)
Harjunpää och den onda prästen (ruotsinkielinen nimi)
Priest of Evil (englanninkielinen nimi)
Ondskapens prest (norjankielinen nimi)
Ondskabens præst (tanskankielinen nimi)
A gonosz papja (unkarinkielinen nimi)
Pahan pappi (työnimi)
Finna-arvio
Harjunpää & pahan pappi
Olli Saarelan ohjaama Harjunpää ja pahan pappi (2010) perustuu Matti Yrjänä Joensuun samannimiseen romaaniin. Synkkäsävyisessä rikoselokuvassa ylikonstaapeli Timo Harjunpää (Peter Franzén) hautoo kostoa tyttärensä surmaajalle ja etääntyy vaimostaan Elisasta (Irina Björklund), joka hakee turvaa uskonnosta. Samaan aikaan fanaattinen nuori uskovainen Johannes Heino (Sampo Sarkola) toteuttaa omaa pelastusmissiotaan verisin keinoin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K15 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Näyttelijäkokoonpanot
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
16.3. - 6.5.2010 (36 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
”Sanotaan se heti alkuun. Kirjailija Matti Yrjänä Joensuun romaanista ei ole paljon jäljellä uudessa Harjunpää-elokuvassa. Ja se pistää epäilemään”, aloitti Veli-Pekka Lehtonen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 29.10.2010) arvostelunsa. ”Harjunpää ja pahan pappi on näyttävä ja pitkälle tyylitelty elokuva, mutta ainakin Harjunpään vanhoille faneille tutun poliisinsankarin uudelleenkirjoitus saattaa olla liikaa.” Lehtosen mielestä Harjunpään ja pahan papin tyylitelty ulkonäkö poikkesi suomalaisen elokuvan usein realistisesta kerronnasta. ”Visuaalisuus on Pahan papin pointti, ja yönmusta tyyli on viety kaikkeen: leikkaukseen, kuvakulmiin, musiikkiin ja puvustukseen. Helikopterikuvissa Helsinki vaikuttaa satojen arvoituksien suurkaupungilta, ja nahka-asuiset poliisit uhkuvat samaa ankaruutta kuin moottoripyöräkerholaiset. Elokuvan Suomi on päihteiden, väkivallan ja jätkien hallitsema paha maa, jossa naisen ja lasten paikka on pelätä kotona.” Useiden arvostelijoiden tavoin Tuomas Riskala (Iltalehti 29.10.2010) haki elokuvalle vertailukohtaa Stieg Larsson -filmatisoinneista ja David Fincherin Seitsemästä (Se7en, 1995). ”Harjunpää ja pahan pappi haluaa olla suomalainen vastine Ruotsin menestystrillereille. Valitettavasti pyrkimys näkyy tunkkaisena apinointina, josta puuttuu oma ääni ja tyyli. [- -] Kömpelön tarinankuljetuksen ja henkilökerronnan ohella Saarelan elokuvaa vaivaa muiden teosten perään kuolaava ulkonäkö. Harjunpää ja pahan pappi haluaa näyttää niin epätoivoisesti Seitsemän- ja Stieg Larssonin Millennium-tyyliseltä, kovalta ja kylmissä väreissä kylpevältä urbaanilta trilleriltä, että se tuntuu niiden parodialta. Turruttavaa tekosynkistelyä ruokitaan goottibändin mieleen tuovalla puvustuksella ja itsetarkoituksellista mörinää ja surinaa pursuavalla ääniraidalla.” Myös Jussi U. Pellonpää (Forssan Lehti 29.10.2015) vertasi Saarelan elokuvaa Seitsemään, todeten kuitenkin: ”jos lainataan, mikseipä sitten lainattaisi parhaalta?” Pellonpää koki Harjunpään ja pahan papin tyylikkäänä trillerinä, ”jota kelpaa esitellä kansainvälisilläkin markkinoilla”. ”Meininki on tehokkaan iskevää ja modernia, jonka kruunaa Rauno Ronkaisen iholle tuleva kameratyöskentely, joka pitää fokuksen ihmisissä ja tuo tapahtumat realistisen likelle. Varsinkin lyhyet, mutta sitäkin näyttävämmät ilmakuvat öisestä Helsingistä tuovat tarinaan kansainvälisen leiman ja suuren maailman tuntua. Tuotannollisesti Harjunpää ja pahan pappi onkin hemmetin hyvän näköistä elokuvaa, jossa karun kolkoista lokaatioista otetaan kaikki mahdollinen irti ja luodaan pääkaupungistamme uusi ulottuvuus, Hellsinki. Miesjahdin taustalla kulkee kuitenkin myös vakavan harras perusvire menetyksestä ja surutyöstä, joka tuo henkilöhahmoihin särmää sekä myös haavoittuvaisuutta. Ainoaksi miinukseksi voisi laskea dialogin kliseisyyden, jossa poliisien proseduureja ja uskonnollista symboliikkaa toistetaan välillä monotonisesti oikolukuna.” ”Elokuva tarjoaa pahuudelle kaksi selitystä: sille ei ole selitystä ollenkaan tai se on periytyvää ja tarttuvaa”, tulkitsi Kaisa Hiltunen (Etelä-Suomen Sanomat 29.10.2010). ”Tyttären tappajan motiivit jäävät hämärän peittoon, mutta sarjamurhaajan motiiveja selitellään senkin edestä. Pahuuden ristiriitaisuus on kiinnostava ja totuudenmukainen lähtökohta, mutta idean muuntaminen tapahtumiksi ja henkilöiksi on tuottanut liikaa kliseitä. [- -] Tyylittelyn tarkoitus on näyttää maailma Harjunpään silmin, mutta keinot tuntuvat liian massiivisilta. Jatkuvat takautumat ja kameran heilutukset pirstovat kohtauksia. Mitä pahuuden, anteeksiannon ja koston teemoilla loppujenlopuksi halutaan sanoa, jää epäselväksi. Näyttävä elokuva ei ole sama asia kuin puhutteleva elokuva.” ”Harjunpään maailman raju uudelleenkirjoitus tuntuu voimakkaimmin itse päähenkilössä – ja se on se heikko lenkki koko jutussa”, totesi Veli-Pekka Lehtonen. ”Olli Saarelan ohjaaman elokuvan ylikonstaapeli Timo Harjunpää on pikemminkin liipasinsormi herkässä heiluva angstinen ja kyynistynyt toimintasankari kuin arkisen uskottava ja tavallisen oloinen henkirikostutkija inhimillisine heikkouksineen ja vahvuuksineen”, vertasi Päivi Valotie (Turun Sanomat 29.10.2010) alkuperäisteoksen ja filmatisoinnin päähahmoa. ”Turhankin yksinkertaiseksi miehiseksi rankisteluksi muokatun elokuvan päähenkilö, Peter Franzénin esittämä modernisointimyllyn läpi ajettu Harjunpää nappailee mielialalääkkeitä ahdistukseensa, joka juontaa miehen esikoistyttären väkivaltaiseen kuolemaan. [- -] Sampo Sarkolan esittämä sarjamurhaaja, tarinan pahan pappi, alkaa ennen pitkää vaikuttaa hyytävässä ilmeettömyydessään paljon kiinnostavammalta tarinahahmolta kuin itse hardboiled-Harjunpää.” Tuomas Riskala oli Lehtosen ja Valotien kanssa samoilla linjoilla. ”Joensuun kirjoja on kiitelty psykologisesta tarkkanäköisyydestä. Olli Saarelan elokuvasta sitä ei löydy nimeksikään. Henkilöitä on useita, joista jokainen jää karikatyyriksi tai taustakuvaksi. Jopa yleensä niin hyvä Franzén ylinäyttelee roolinsa. Vain Sampo Sarkolan vakuuttavasti tulkitsema sarjamurhaaja ansaitsee kiitosta.” Teija Varis (Aamuposti 29.10.2010) puolestaan kuvaili Franzénin roolisuoritusta Harjunpäänä ”ilmiömäiseksi”. ”Harjunpään vaimoa ja työtoveria esittämät Irina Björklund ja Jenni Banerjee jäävät pintaraapaisuiksi”, kommentoi Saku Schildt (Episodi 9/2010) elokuvan naispääosia. ”Sampo Sarkolan tulkitsema pahan pappi nousee elokuvan johtotähdeksi. Sarkolan välähtelevä katse ja hymyn taakse piilotettu kylmyys tekevät hahmosta pelottavan mustan enkelin. Myös Harjunpään teini-ikäistä tytärtä esittävä Rosa Salomaa tekee hyvää työtä.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Elokuvaohjaaja Olli Saarela (s. 1965) tunnetaan pitkien näytelmäelokuvien ohjaajana. Hänen ohjaustöihinsä kuuluvat kansalaissotaan liittyvä elokuva Lunastus (1997), sotaelokuva Rukajärven tie (1999), toimintaelokuva Bad Luck Love (2000), satuelokuva Rölli ja metsänhenki (2001) ja Virpi Hämeen-Anttilan romaaniin perustuva, yliopistomaailmaan sijoittuvan rakkauselokuva Suden vuosi (2007). Saarelan lyhytelokuvia ovat mm. Julma maaseutu (1993), Koverhar – lihanleikkaajan kolme päivää (1997) ja Ristin juurella (1997). Hän on tehnyt myös mainoksia HK:lle, Kemiralle, Radiolinjalle ja Oululaiselle. Saarela on toiminut Taideteollisen korkeakoulun elokuvaohjauksen lehtorina ja professorina. Saarelan seuraava pitkä näytelmäelokuva Harjunpää & pahan pappi (2010) pohjautuu Matti Yrjänä Joensuun vuonna 2003 julkaistuun samannimiseen rikosromaaniin, Harjunpää-sarjan kymmenenteen teokseen. Harjunpää-romaaneista on tehty televisiosarjoja ja -elokuvia sekä teatterilevityksen saanut pitkä elokuva Harjunpää ja kiusantekijät (1993) ohjaajana Åke Lindman. Viimeisimpänä ennen Saarelan elokuvaa valmistui Juha Lehtolan ohjaama televisiosarja Rakkauden nälkä (2007). Elokuvassa rikosylikonstaapeli Timo Harjunpään (Peter Franzén) ja hänen vaimonsa Elisan (Irina Björklund) tytär joutuu silmittömän väkivallan uhriksi. Harjunpää ajautuu kostonhimon valtaan ja avioeron partaalle, vaimo saa lohtua uskonnosta. Harjunpää etsii myös sarjamurhaajaa Johannes Heinoa (Sampo Sarkola), joka työntää perhettään kohtaan väkivaltaisesti käyttäytyviä miehiä metron alle. Tuottaja Ilkka Matila hehkutti esimerkiksi Keskisuomalaisen haastattelussa 27.10.2010 elokuvan Harjunpää & pahan pappi olevan ”ensimmäinen suomalainen trilleri” puhdasverisyydellään. Elokuvassa pohditaan voiko läheisen ihmisen väkivaltaisen kuoleman vain unohtaa ja antaa anteeksi. Ohjaaja Saarela painotti Lapin Kansan 12.10.2010 haastattelussa, että elokuvan ilmaisuna on ”kohotettu realismi”: elokuva tulee lähelle katsojaa ja korostaa sen raakoja kohtauksia. Elokuvassa pohditaan oikean ja väärän rajoja sekä tarkastellaan miten pahuus tarttuu. Elokuvan kehittelyä tuki Euroopan unionin Media 2007 -ohjelma. Kuvaaja Rauno Ronkaisen sähköpostikirjeen 21.2.2023 mukaan elokuvaa kuvattiin kahdella RED One 4K -digikameralla, viimeisen viikon toimintakohtauksissa kameroita oli jopa kolme. Kuvasuhde oli 1:2,35. Objektiiveina käytettiin erilaisia Cooke S4 -sarjan ja Canon 300mm:n objektiiveja. Linssit olivat sphericaleja. Elokuvan kuvauksiin käytettiin 36 kuvauspäivää maalis-toukokuussa 2010. Kuvauspaikkakuntina olivat Helsinki, Espoo, Vantaa ja Tuusula. Valmis elokuva Harjunpää & pahan pappi sai teatterikierroksellaan 51 179 katsojaa. Elokuvan dvd-julkaisu sisälsi myös elokuvan trailerin. MRP suunnitteli elokuvan ensi-illan aikoihin filmaavansa Joensuun rikosromaanin Harjunpää ja rautahuone (2010). Saarela puolestaan on suunnitellut dokumenttielokuvaa laulaja Arja Saijonmaasta sekä kansalaissotaan perustuvaa näytelmäelokuvaa Koston kevät. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2015 ja 2023 |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Fireal: The Imperia (Call Me Now) Säv., san. Caleb, sov. Caleb, Tomi Malm, Mikko Raita HMC Music Publishing Warner Music Finland Oy Amorphis: Perkele (The God of Fire) Säv. Etelävuori, san. Joutsen Nuclear Blast Records / Warner Music Finland Oy Perfect Chaos: Wake the Sleeping World Säv. Terho Tikkanen, san. Aki Häkkinen, sov. Perfect Chaos Poison Arrow Records Perfect Chaos: Godmode Säv. Terho Tikkanen, san. Aki Häkkinen, sov. Perfect Chaos CFTN Distribution Oy |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Poliisi, HKL-Metroliikenne, VR<br /> <br />Harri Ahokas, Petri Anttonen, Sirpa Creutz, Anders Engström, Mike Downey, Lauri Hakoniemi, Terhi Heikkilä-Viirret, Klaus Härö, Tapio Hölttä, Tove Idström, Virve Indrén, Matti Yrjänä Joensuu, Hanna Järvinen, Sirpa Kajo, Seija Kallio, Mikko Kaukonen, Maria Kekkonen, Markku Kemppainen, Leena Kemppi, Tuukka Konttinen, Lone Korslund, Uula Korhonen, Pirjo Koskelo, Timo Kropsu, Lasse Laaksonen, Mikko Lyytikäinen, Aku Louhimies, Johanna Manninen, Guy Meredith, Laura Munsterhjelm, Artturi Mutanen, Tomi Mutanen, Auvo Niiniketo, Niko Nordström, Katarina Nyman, Patrick Näsman, Nina Otva, Ville Penttilä, Marko Röhr, Anja Salokannel, Olli Soinio, Evelin Soosaar, Hannu Stark, Sanna Särkkä, Sam Taylor, Janne Tuovinen, Pasi Vainio, Jussi Valtonen, Raimo Viirret, Petri Viljanen, Harri Virtanen, Antti Väisänen, Hanna von Wendt, Kalle Ylönen <br /> <br />Diesel, Elmu ry, Helitech Oy, Hertz, Huonekaluliike Sope Oy, IF-vakuutus, Kinnarps Oy, Kustannusosakeyhtiö Otava, Lee, Liikennevirasto, L'Oréal Professionnel, Move Management Finland Oy, Plantagen Finland Oy, Realia Asuntovuokraus, Renor Oy, Skanska Oy, Tiger of Sweden, Walter Optiikka, Warner Music Finland, Varma |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|