Kohtaamisia
Hjärtlinje (ruotsinkielinen nimi)
Möten (ruotsinkielinen nimi)
Heartbeats (englanninkielinen nimi)
Tuokioita (työnimi)
ハートビーツ (japaninkielinen nimi)
Sept destins (ranskankielinen nimi)
Finna-arvio
Kohtaamisia
Saara Cantellin ohjaama ja käsikirjoittama draama Kohtaamisia (2010) on episodielokuva, jossa seitsemän naisen rinnakkain kulkevat elämäntarinat risteävät hetkittäin toistensa kanssa arkisissa tilanteissa. Tarinat käsittelevät toivoa ja luopumista, päihderiippuvuutta ja uskottomuutta, mutta myös ystävyyttä ja luottamusta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K7 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
1. - 23.4., kesä 2009 (yhteensä 16 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
”Kohtaamisia on syvästi koskettava ja paikoin hersyvän hauska elokuva ihmiselämän pienistä suurista hetkistä. Se on kirkkaasti paras kotimainen elokuva tänä vuonna – ja mahdollisesti koko 2000-luvulla”, summasi arvionsa Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 5.3.2010), jonka mielestä Saara Cantell ”on kirjoittanut eloisaa ja henkilöittensä suuhun tavattoman hyvin istuvaa dialogia, joka ei alleviivaa asioita, vaan jättää tilaa katsojan oivalluksille. Tuntuu, kuin jokaisen repliikin alle olisi piilotettu toisia, lausumatta jääviä sanoja, jotka katsoja voi tulkita henkilöiden pienistä eleistä ja ilmeistä. Anneli Sauli tekee elämän valot ja varjot näkevänä isoäitinä pitkän elokuvauransa koskettavimman roolityön. Elokuvan suurin yllättäjä on silti Jenni Banerjee, joka naulaa nuoren narkomaaniäidin roolin pienintä elettä ja äänenpainoa myöten.” Myös kuvaus sai kiitoksensa. ”Marita Hällfors on kuvannut kunkin elokuvan seitsemästä kohtaamisesta käsivaralta ja yhtenä ottona – ilman leikkauksia. Teknisesti erittäin vaativa toteutustapa on onnistunut upeasti. Pitkät, liikkuvat otokset antavat myös näyttelijöille poikkeuksellisen paljon liikkumatilaa, jonka he käyttävät täysimääräisesti hyväkseen.” ”Harva elokuva saa katsojansa jo ensimmäisen kohtauksen aikana nieleskelemään palaa kurkustaan”, tunnusti Kati Valjus (Kaleva 5.3.2010). ”Se, että päähenkilöt ovat nimenomaan naisia, antaa elokuvalle aivan erityistä särmää. [- -] Kohtaamisia sivuaa hahmojensa arkipäivässä nimenomaan naisille tyypillisiä suhteita ja tukiverkostoja: läheistä työtoveruutta, äitiyttä, äidittömyyttä, äidin ja tyttären ristiriitoja, petetyn vaimon ja toisen naisen raskaita rooleja.” Pitkien yhtenäisten kohtausten käyttö ”näkyy rauhallisena rytminä, joka ei kuitenkaan tunnu venytetyltä, sillä kerronta ei ehdi pysähtyä. Suomalaisessa elokuvassa on viime aikoina totuttu karun dramaattisiin käänteisiin, katsojan ravisteluun. Cantellin draama syntyy huomattavasti hienovireisemmin. Ratkaisevat hetket ovatkin niitä ihan arkipäiväisen oloisia tapahtumia, joiden käänteentekevyyden tajuaa usein vasta jälkeenpäin.” ”Elokuvan hetkittäin risteävät tarinat ja naiskohtalot ovat kiinni tässä päivässä. Henkilöissä ja tilanteissa on arkista uskottavuutta”, totesi Päivi Valotie (Turun Sanomat 5.3.2010). ”Liikuttavuudestaan huolimatta Kohtaamisia ei tunnu teennäisen imelältä, ja elokuvan naisista inhimillisine heikkouksineen ja vahvuuksineen on helppo kiinnostua. He eivät ole välttämättä ollenkaan miellyttäviä ihmisiä saati varsinkaan täydellisiä naisia, mutta ovatpahan vain harvinaisen mietitysti kirjoitettuja tarinahahmoja.” Epätavallinen kuvaustapakin ”toimii Kohtaamisissa oikein hyvin ja luo osaltaan jopa kamarinäytelmä-tyyppiseen draamaan intensiteettiä ja imua.” ”Kohtaamisiin sisältyy joitain voimakkaimpia kohtauksia suomalaisessa elokuvassa sitten Kahdeksan surmanluodin (1972), mutta niistä ei rakennu osiensa summaa, alusta loppuun kantavaa kokonaisuutta”, harmitteli osaltaan Jukka Kangasjärvi (Aamulehti 5.3.2010). ”Luontevuus on elokuvan suurin voimavara. Näyttelijät ovat väkevästi läsnä. Erityisesti nousevat esiin Jenni Banerjee, Johanna af Schultén ja tuoreen valovoimaiset kasvot Elena Spirina ja Maryan Guuled. Turhan osoittelevaksi venyy monikulttuurisen pinnan alle kätkeytyvä poliittisesti korrekti jako kanta- ja uussuomalaisten erilaisiin tapoihin elää eteenpäin ongelmiensa keskellä. Cantellilla onkin vaikeuksia perustella, miksi juuri näiden seitsemän naisen arjet sivuavat toisiaan. Epäjohdonmukaisuus paljastuu luvattoman laiskassa lopetuksessa. Kohtaamisia on kuin arkirealismin karaiseva hyökyaalto, joka syöksyy rohkeasti päin näköä, mutta aivan silmien alla lässäyttääkin kasvoille vain leudon loiskahduksen lämmintä uimavettä.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Ohjaaja-käsikirjoittaja Saara Cantell (s. 1968) valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksen ohjaajalinjalta vuonna 1996. Cantellin lyhytelokuviin kuuluvat mm. Todellinen magia (1993), Sirpalesatu (1995), Peilikirkas päivä (1997), Hetki jolloin (2001), Potretti (2003) ja Mahdollisuus (2005). Hän on lisäksi kirjoittanut ja ohjannut televisiosarjoja kuten Mustan kissan kuja (2000), Vasikantanssi (2003) ja Rajametsän tarinoita (2004) sekä ohjannut televisiolle Tove Janssonin novelliin pohjautuvan puolituntisen televisioelokuvan Den stora resan / Suuri matka (2005). Hän on käsikirjoittanut ja ohjannut myös useita radiokuunnelmia. Ensimmäisenä pitkänä näytelmäelokuvanaan Cantell ohjasi mielikuvitusseikkailun, esihistoriaan kivikaudelle sijoittuvan lastenelokuvan Unna & Nuuk (2006). Cantellin seuraavan pitkän näytelmäelokuvan Kohtaamisia (2010) toisiinsa kietoutuvissa episodimaisissa lyhyissä tarinoissa on useita päähenkilöitä: huolehtiva isoäiti ja narkomaani lapsenlapsi, teinityttö, avioliittoonsa pettynyt lääkäri ja maahanmuuttajataustaisia hoitajia erilaisissa tilanteissa, rakkaudessa ja kaipauksessa. Esillä ovat niin avoin rasismi, kuin myös peitellympi, loukkaava syrjiminen. Aamulehden 4.3.2010 haastattelun mukaan Saara Cantellia kiinnosti kysymys valinnan mahdollisuudesta elämässä. Elokuva kertoo seitsemän eri-ikäisen naisen elämästä valintojen edessä. Tarinassa seurataan yhtä naisille ratkaisevaa hetkeä, jolloin on mahdollisuus muuttua itse tai muuttaa elämänsä suuntaa. Cantell halusi kertoa myös elämän arvohetkistä, hetkessä elämisen tärkeydestä. Kuvaaja Marita Hällforsin (11.5.2023) ja apulaisohjaaja Jolle Onnismaan (10.5.2023) haastattelujen mukaan elokuvaa kuvattiin 15 kuvauspäivän ajan keväällä 2009 Helsingissä ja Espoossa. Pienellä ryhmällä oli lisäksi kesällä yksi kuvauspäivä Turkin Alanyassa. Kamerakalustona oli RED-digikamera. Linsseinä olivat käytössä Zeissin high speed MKII prime - linssit 25mm ja 35mm. Elokuvan työnimenä oli vielä kuvausten aikaan ”Tuokioita”. Elokuvan säveltäjänä oli saksalaissyntyinen, vuonna 1994 Suomeen muuttanut Sid Hille. Hänen Cantellin elokuviin säveltämäänsä jazz-tyylistä musiikkia on julkaistu cd-kokoelmalla In The Picture (SatnaMusic, 2014). Levyllä on musiikkia myös elokuvista Tähtitaivaan alla (2012) ja Ainoat oikeat (2013). Muusikko Sami Vettenrannan puhelinhaastattelun 10.5.2023 mukaan Marjo Leinonen & Viranomaiset-yhtye äänitti elokuvaa varten Erik Lindströmin kappaleen Liian vähän aikaa ("On aina liian vähän aikaa") Mitja Tuuralan sovittamana versiona. Sitä käytettiin elokuvan tunnussävelenä. Yhtyeen nimi on elokuvan lopputeksteissä virheellisessä muodossa Virkavalta. Lindströmin alun perin elokuvaan Iskelmäketju (1959) säveltämä laulu Liian vähän aikaa toistuu episodista toiseen joko levyltä kuultuna, hyräiltynä tai kännykän soittoäänenä. Kotimaassa elokuvalla oli teatterikierroksellaan 29 381 katsojaa. Se sai valtiolta laatutukea 50 000 euroa, ohjaaja Cantellille ja kuvaaja Marita Hällforsille myönnettiin lisäksi 15 000 euron suuruinen elokuvataiteen valtionpalkinto. Sampo Sarkola palkittiin parhaasta miessivuosasta Jussi-palkinnolla. Elokuva sai Saksan Nordische Filmtage Lübeck -elokuvafestivaalilla Lyypekissä parhaan elokuvan Baltic Film Prize -palkinnon. Portugalin Setúbalin Festróia - Tróia International Film Festivalilla elokuvalle myönnettiin tuomariston erikoispalkinto Hopeinen Delfiini (Silver Dolphin). Elokuvan dvd-julkaisu sisältää lisämateriaaleina making of –koosteen ja trailerin. Cantell väitteli taiteen tohtoriksi Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta toukokuussa 2011 aiheenaan lyhytelokuvan kerrontakeinot. Väitöstutkimuksessaan Timantiksi tiivistetty – kerronnalliset strategiat fiktiivisessä lyhytelokuvassa hän esittelee uudenlaisen tavan ajatella alle viidentoista minuutin mittaista elokuvaa. Seuraavaksi Cantell ohjasi sukupolvia käsittelevän näytelmäelokuvan Tähtitaivas talon yllä (2012). Teksti: Juha Seitajärvi 2019 ja 2023 / Suomen kansallisfilmografia |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
”Music for Kohtaamisia” Säv. Sid Hille Levytys: cd-kokoelmalla In The Picture (SatnaMusic, 2014). Liian vähän aikaa ("On aina liian vähän aikaa") elokuvasta Iskelmäketju (1959) Säv. Erik Lindström Sanat Hillevi Sovitus Mitja Tuurala Äänitys ja Miksaus Janne Haavisto Esittää Marjo Leinonen ja Viranomaiset Laulu Marjo Leinonen Muusikot Mitja Tuurala, Sami Nieminen, Sami Vettenranta, Miikka Paatelainen Toim. Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2023 |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Anneli Pallas<br /><br />Peik, Miro, Robin & Birk Johansson, Markku & Oskari Flink, Emmy Huxman, Sirkka Rousu<br /><br />Sükrü Cimrin ja Minna Rautiainen-Cimrin, Pohjois-Suomen TYK yrittäjäporukka 2007-2008, Kaija Leipälä ja Arto Karppinen, Tipi Taskinen, Johanna & Hannes Förster, Tuula Jääskeläinen, Leena Virtanen, Kirsi Pokka, Isku / Sari Koivumäki, Luhta, Your Face, Blend, Artturi Mutanen, Juha Kinnunen, UFF, Uudenmaan sairaalapesula Oy / Koskelan sairaala, Mandalinan henkilökunta, Aki Hakala |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|