"On aina liian vähän aikaa..." soi radiossa, kun päihderiippuvainen nuori nainen, Emmi, vierailee poikaystävänsä Maken kanssa Martta-mumminsa luona. Mummi nuhtelee Emmiä sekavasta elämästä. Nainen saa raivokohtauksen eikä halua kuulla saarnoja. Make penkoo vaivihkaa Martan kätköjä ja varastaa lääkkeitä. Emmi penää kuolleen äitinsä perintökorua, ”Sigridin solkea”. Martta ei korua anna: edellisetkin korut on pantattu. Vierailu on päättyä ikävissä tunnelmissa, mutta Martta antaa leivonnaisia viemiseksi Eliakselle, Emmin lapselle. Emmi halaa mummia, molemmat nieleskelevät kyyneleitä.

Balettityttö Noora ei halua syödä, vaikka Anu-äiti patistaa pöytään. Isä Petri on paljon pois kotoa, tälläkin kertaa hän ehtii vain pistäytyä kotilieden äärellä ennen ”palaveria”. Petri hyräilee hyväntuulisena, muttei huomioi vaimoaan. Aviotunnelma on hyinen, mutta isän ja tyttären välit ovat lämpimät. Petrin lähdettyä Noora ripittää Anua happamuudesta: ”On tosi vaikee arvata, että mistä johtuu, että kukaan ei viihdy täällä meillä kotona”. Anu heittää ruoat lautasineen säkkiin, hakkaa kaiken pieniksi palasiksi ja purskahtaa itkuun. Tytär lohduttaa murtunutta äitiään. Valkoinen höyhen lennähtää Nooran päälle.

Sairaalassa maahanmuuttajataustainen hoitaja Fardusa ruokkii vanhusta. Viereisellä sängyllä Erkki ei suostu syömään, kiroilee ja solvaa niin Fardusaa kuin kantasuomalaistakin hoitajaa, Leilaa. Erkille on kova paikka joutua ”mutakuonojen armoille”, mutta rauhallinen Fardusa lääkitsee kivuliasta miestä parhaansa mukaan. Venäläinen hoitaja Olga nuhtelee sekä Erkkiä tämän kielenkäytöstä että Fardusaa siitä, että tämä antaa Erkin puhua rumia. Fardusa kutsutaan tauolta apuun: Erkki riehuu. Mies rauhoittuu, kun Fardusa laulaa afrikkalaisen tuutulaulun. Martta vierailee samalla osastolla tapaamassa muistisairasta ystävätärtään, ja tervehtii ystävällisesti Fardusaa.

Emmin poika Elias kyyhöttää rappukäytävässä: hän on menossa mummille, mutta Martta ei ole kotona. Martan naapuri Meri, joka hyvästelee intohimoisesti suutelevan ja töihin kiirehtivän Petrin, kutsuu pojan kotiinsa odottamaan. Poika ei halua soittaa isälleen ja paljastaa äidin laiminlyönnin. Aamiainen kelpaa nälkäiselle pojalle, joka on joutunut olemaan paljon yksin. Pian Emmi ehtii Martan ovelle, raivoaa rappukäytävässä ja syyttää apua tarjoavaa Meriä pedofiilimurhaajaksi. Meri vihjaa, että lastensuojeluilmoitus olisi paikallaan. Elias saa äitinsä rauhoittumaan, ja Emmi pyytää Meriltä anteeksi.

Anu näkee kaupassa myymälävarkaan, Maken, joka myös huomaa tulleensa nähdyksi. Pihalla Anu huomaa unohtaneensa auton avaimet sisälle. Anua vaaninut Make tarjoutuu tiirikoimaan oven auki 50 eurolla. Anu kertoo Maken muistuttavan sulhastaan Jania, joka katosi ruotsinlaivalla polttarireissullaan 21 vuotta sitten. Hän tarjoaa Makelle kyytiä, mutta mies kieltäytyy: tarjous on liian vaarallinen, voi tulla kiusaus varastaa koko auto. Make kehottaa Anua nauramaan useammin, se kaunistaa.

Sairaalassa suomalaishoitajat ovat ynseitä maahanmuuttajanaisille. Vain Meri on ystävällinen Fardusalle ja Olgalle. Meri on tympääntynyt rakastajaansa Petriin, joka soittelee koko ajan perään. Olga kertoo työskentelevänsä paitsi sairaalassa, myös siivoojana. Hän haaveilee hakevansa pienen tyttärensä Natalian Suomeen piakkoin. Fardusan kahvitauko keskeytyy: Erkki kaipaa ”rättipäätä” hoivaamaan.

Noora odottaa sairaalan aulassa lääkäriäitiään, he ovat lähdössä lomamatkalle Turkkiin. Martta poistuu Anun vastaanotolta. Vakava sairaus on edennyt, mutta Martta kieltäytyy hoidosta ja kieltää kertomasta sukulaisille. Martta haluaa antaa perintökorunsa, ”Sigridin soljen”, Fardusalle: ”Korun pitää olla jollakin sellaisella, joka arvostaa sitä, jolle se tuottaa onnea ja jonka päällä se on kaunis katsella – ja mieluiten sellaisella, jonka luona se on turvassa.” Fardusa suostuu ottamaan korun lainaan.

Tuokio seuraa toistaan: Meri heräilee miehen vierestä, Olga siivoaa kauppaa. Make ja Emmi sekoilevat huumeporukoissa, Elias tekee mummon kanssa palapeliä. Fardusa on asettanut korun värikkään juhlamekkonsa somisteeksi; myös Olga saapuu hänen juhliinsa. Hotellissa Noora näkee peilistä itsellään siivet. Anu on rentoutunut ja leikkisä uima-altaalla.

Teksti: Jorma Junttila / Suomen kansallisfilmografia 2015