Dokumenttielokuva kertoo 1975 kuolleesta laulaja-lauluntekijä Pekka Strengistä. Henkilöhaastattelujen ohella dokumentissa kuullaan hänen musiikkiaan ja otteita hänen kirjeistään.

Suuressa sisarusparvessa kasvanut Pekka harrasti seiväshyppyä ja ylitti 16-vuotiaana 360 cm - tulos on vieläkin Myrskylän Myrskyn ennätys, kertoo Lasse-veli. 1960-luvun puolivälissä Pekka kävi Suomen Nuoriso-opistoa, missä hän näyttämöharrastuksensa ohessa tutustui muusikko Jori Sivoseen sekä Vilho Sääksjärveen. Sinikka Haapanen kertoo Pekan pyrkineen hyvän palautteen innoittamana teatterikouluun. Vilho kertoo Pekan olleen innostunut henkisistä asioista, mm. spiritismistä.

Opettaja Jukka Lindforsin mukaan Takaisin virtaan -kappale kuvaa jälleensyntymistä. Sen vaikutus häneen oli aikoinaan ”vallankumouksellinen”. Strengin musiikki herätti hänen kiinnostuksensa henkisiin asioihin. Teatteriohjaaja Juha Hurmeelle Strengin tuotanto opetti hiljaisuutta. ”Streng on kristallin kirkas, täydellinen antihippi”, hän toteaa, ”kaukana löysästä improvisaatiosta”.

Irmeli Isomäki, ”Murmeli”, ja Pekka tutustuivat junassa vuonna 1960-luvulla; Streng kuvasi tapaamisen päiväkirjassaan. Heidän ystävyytensä kesti Pekan elämän loppuun saakka. Pekkaa inhotti mennä armeijaan ja olla ”täydellisesti samanlainen kuin muut massan jäsenet”. Kirjailija Keijo Siekkinen ja Pekka tutustuivat armeijassa ja kävivät yökaudet keskusteluja. Hänen mukaansa Pekalle oli itsestään selvää, että on olemassa rinnakkainen avaruus. Pekan rohkeus ja voima oli siinä, ettei hän piilotellut herkkyyttään.

Armeijassa Pekan säärestä leikattiin kyhmy, joka paljastui pahanlaatuiseksi kasvaimeksi - sääri aiottiin amputoida. ”Kova pala”, hän kirjoitti kirjeessään Murmelille. Hän sai sädehoitoa, muttei lupausta parantumisesta. ”Minä asun suruperhosen kanssa”, hän lauloi.

Calle Lindholm tapasi Pekan Helsingin Ylioppilasteatterissa; harjoituksista kuvatussa filmissä nähdään Pekka ja Elina Kaistila esittämässä laulua. Calle kertoo Pekan tienneen, että hänellä on vain rajoitetusti aikaa, joten hänen piti tehdä asioita nopeasti. 1969 Streng kirjoitti radiokuunnelman Papiljonttinainen ja esiintyi Risto Jarvan ohjaamassa elokuvassa Ruusujen aika. Calle ja Pekka perustivat Mursun lämmin henkäys -yhtyeen, jolla oli uransa aikana yksi maksettu keikka; Pekka soitti rumpuja, muttei laulanut livenä. Ystävykset olivat välillä ”aika huuruissa”, Calle kertoo, mutta ymmärsivät pian vaihtaa valkoviiniin.

Streng sai puolisonsa Tuulan kanssa Joonia-pojan. Poika on isänsä kanssa Kesämaan takakansikuvassa. Joonia muistaa kuvaustapahtuman Helsingin asematunnelin kahvilassa. Hän on vanhemmiten huomannut, että häntä kiinnostaa samankaltaiset asiat kuin isäänsäkin. 2000-luvun alkupuolella hän kävi läpi isänsä demonauhoja. Jukka Hakoköngäs sovitti Olympia-orkesterinsa kanssa materiaalista Unen maa -levyn, joka julkaistiin 2009.

Love Recordsin Atte Blomille Pekka oli ilmoittanut, että hänellä on syöpä ja hän haluaa tehdä levyn ennen kuolemaansa. Blom järjesti Magneettimiehen kuolema -levylle taustabändiksi Tasavallan Presidentin. Vuonna 1970 julkaistun levyn kansikuvan teki Pekan sisar Sonja Lehto, kuten myös kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneen Kesämaankin.

Toimittaja Tapio Korjus kertoo, ettei Streng ollut kiinnostunut antamaan haastattelua. Hän sai kuitenkin häneltä ainoan haastattelun. Haastattelu jäi tuolloin hyllylle ja se julkaistiin vasta Strengin kuoleman jälkeen. Taiteilija Vesa-Matti Loiri kertoo harmitelleensa, ettei työkiireidensä vuoksi lähtenyt soittamaan huilua Sisältäni portin löysin -kappaleelle. Loirin lailla monet muut taiteilijat ovat sittemmin esittäneet kappaleen, mm. Pekan serkun tytär, laulaja Emma Salokoski.

Ohjaaja Halonen kertoo saaneensa nuoruudessaan voimaa Strengin musiikista. Hän teki nuorena lyhyen amatöörielokuvan Strengin elämästä. Matkalaulu oli Haloselle merkityksellinen. Hän kokee, että Strengin musiikin avulla voi löytää itsensä, uskaltaa olla oma itsensä. Strengin musiikki suuntaa ajatuksia uudella tavalla, kannustaa ja rohkaisee.

Strengin avioliitto päättyi eroon. Hän koki eron rankkana ja syytti siitä itseään, Sonja, Lasse ja Calle kertovat. Hän työskenteli rahtilaivassa messikallena, mutta terveys ei sitä kestänyt. Emmaus-liikkeeseen osallistuminen oli hänen mieleen. Kaarina Valoaalto kertoo Pekan työskennelleen kirpputorilla oman vointinsa mukaan. Hän arvosti kierrätysaatetta, antoi Kaarinalle kirjansa; rahaa hänellä ei ollut lainkaan. Kaarina kertoo Pekan kärsineen loppuvaiheessa kovista kivuista, mutta viimeisen tervehdyksen sairaalassa olleen voitonmerkki.

Koululainen Nanna Varrio kertoo Magneettimiehen musiikin auttaneen häntä käsittelemään tunteitaan. Hänelle on syntynyt vaikutelma, että Streng olisi hyväksynyt oman kuolemansa. Sonja kertoo, että Pekalle vaikeinta oli läheisistä luopumisen. Pekka Streng kuoli Syöpäklinikalla 26-vuotiaana 11.4.1975. Helsingin Tavastia-klubilla järjestettiin Unen maa -levyn julkistamisen jälkeen Pekka Streng -tribuuttikonsertti 4.2.2009.

Teksti: Jorma Junttila / Suomen kansallisfilmografia 2014