”Ensin hyvät uutiset. Markku Pölösen Lieksa! on omaperäinen, sydänverellä tehty elokuva, jolle minä ainakaan en löydä suoraa suomalaista vertailukohdetta. Sitten huonot uutiset. Lieksan! katsojamenestys jää vaatimattomaksi. On se sen verran erikoinen ja epäkaupallinen elokuva”, puntaroi Marko Ahonen (Keskisuomalainen 14.9.2007), jonka mukaan Lieksassa! ei ollut niinkään kyse juonesta kuin mielentilasta. ”Suurin syy siihen, että Lieksasta! ei tule hittiä, on juonen puuttuminen. Muuttomatka Lieksaan on vain tekosyy esitellä katsojalle Koppeloita ja heidän elämäänsä. Loppuratkaisusta selviää, että elokuva tietää tämän itsekin. [- -] Tajuan, että Lieksa! ei pyri realismiin. Silti muutamaan kohtaan olisi voinut samalla vaivalla pistää vähän järkeäkin. Kuten esimerkiksi ”lopputaisteluun”, joka päättyy niin nolon epäuskottavasti, että se tuntuu jo katsojan huijaukselta.” Ahonen toivoikin omia polkujaan kulkevan ohjaajan miettivän seuraavalla kerralla myös yleisöään.

”Mitä ihmettä?”, otsikoi Olli Kangassalo (Iltalehti 14.9.2007). ”Pölösen uutta farssia katsoo suu ammollaan, ei ihailusta vaan ihmetyksestä. Burleskille kesäteatteripelleilylle antaa tekosyyn täysin hatusta vedetty tarina Koppeloiden suvusta, joka on jäänyt Venäjän vallankumouksen jälkeen tienpäälle karavaanina kulkemaan. Paljon järvenrannassa huhdotaan, mutta eipä naurata tai liikuta yhtään, kun tarinassa ei ole pointtia. Lopussa mukaan sotketaan vielä kaksi irtonaista laulunumeroa. Tällä käsikirjoituksella ei yksinkertaisesti olisi pitänyt lähteä elokuvaa tekemään.”

”Puskassa ollaan, mutta Pölönen tekee eeposta: Kertoja selittää jo nähtyjä tapahtumia näennäisen runollisesti, dialogi pursuaa paatosta ja kameralle poseerataan”, kuvaili Kalle Kinnunen (Suomen Kuvalehti 38/2007). ”Tyylikeinot eivät tee poukkoilevasta tarinasta kiinnostavampaa. Muutenkin teennäisen elokuvan tappaa se, että kaikki henkilöt ovat karikatyyrejä. Heihin ei tutustuta, heissä ei edes ole piirteitä, jotka houkuttelisivat tietämään enemmän. Ihmisiä tulee, kohkaa ja menee. Motiivien selittely jää kertojalle. Tätä ei voi perustella sillä, että kyseessä on fantasia, tai Pölösen mukaan ”maaginen realismi”. Mistään ei saa otetta ja katsoja jää ulkopuolelle. Viimeksi Pölönen epäonnistui näin Baddingissa, silloinkin lievemmin.”

”Ohjaaja Markku Pölönen se onkin ihmeukko, joka vaihtaa tyylilajia äärestä toiseen”, ilahtui sen sijaan Soila Ojanen (Satakunnan Kansa 14.9.2007) hakien vertailukohtaa Emmauksen tiellä -elokuvasta. ”Pölönen on kirjoittanut rohkeasti roisin ja mukaansa nappaavan sadun aikuisille, jonka esillepanossa ei ole jälkeäkään Emmauksen köyhäilyestetiikasta.” Ojanen kiitti väkevästä draamasta etenkin näyttelijöiden luottokaartia ja komeita naisrooleja. Itse tarina oli absurdi. ”Kaikki on vähän outoa. Mielessä viivähtää pelonhäive, ettei tällainen sekamelska voi pysyä kasassa, mutta kyllä se vain perskele pysyy. Samalla tarina kytkee ajatukset jopa siihen filosofiseen kulmaan, kuten onnistunut elokuva tekee. Loppuratkaisu naurattaa ääneen. Ison ilon antavat visualistit: lavastaja Pete Neuvonen, pukusuunnittelija Tiina Kaukanen, maskeeraaja Riikka Virtanen ja kuvaaja Jan Nyman. Näyttävässä kokonaisuudessa on suloisessa sopusoinnussa mahtimaisemaa ja rujoa asuntovaunua. Puvustus on uskomattoman mehevä”, Ojanen ylisti. ”Pitäisikö lähteä Lieksaan?”

Myös Raimo Turusen (Karjalainen 14.9.2007) arviossa ”Lieksa! on mahtava mielikuvituksen ja luovan hengen osoitus. Se on sepitteellinen vaellustarina, joka kuljettaa mukanaan viitteitä Suomen historiaan ja elokuvataiteen traditioihin. Realistisesti kerrottu, tiukasti paikkaan ja alueeseen sidottu tarina sisältää myös maagisia ulottuvuuksia ja universaalia mytologiaa.” Tosin elokuvan ”vahvasta humoristisuudesta huolimatta naurunjuhlaa ei pääse syntymään. Jos Markku Pölösen aikaisemmissa elokuvissa ilo ja suru vuorottelivat tiuhaan tahtiin, nyt ne ovat läsnä yhtä aikaa. Tuntuu kuin näinä päivinä 50 vuotta täyttävä ohjaaja tekisi jonkinlaista välitilinpäätöstä: teemat tiivistyvät, elämänkatsomus kirkastuu. [- -] Tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike kohti parempaa elämää ja isompaa inhimillisyyttä. Tämän tavoitteen saavuttamisessa ibseniläinen elämänvalhekin on hyväksyttävissä.” Niin näyttelijöitä, puvustusta kuin musiikkiakin kiittäneen Turusen mielestä ”Lieksa! kunnioittaa suomalaisen elokuvan hienointa perinnettä, johon kansainvälisen elokuvan omaehtoisesti sisäistetyt vaikutteet ja ohjaaja-käsikirjoittajan vahva persoonallisuus tuovat oman sisältönsä. Lieksa! on upea avaus Suomen Filmiteollisuus Oy:n uudelle tulemiselle.”