Back to the USSR - Takaisin Ryssiin
Viitta ja vallankumous! (työnimi)
Takaisin ryssiin (televisioesityksessä käytetty nimi (YleTeema))
Finna-arvio
Back to the USSR - Takaisin Ryssiin
Jari Halosen ohjaama ja Jorma Tommilan kanssa käsikirjoittama tragikomedia Back to the USSR – Takaisin Ryssiin (1992) perustuu osittain Jarkko Laineen romaaniin Vampyyri eli Miten Wilhelm Kojac kuoli kovat kaulassa. Reima Elo (Jorma Tommila) päätyy yrittämään itsemurhaa, kun on vaimonsa Mollan (Ulla Koivuranta) hylkäämä ja kommunisminsa takia kylän naurun aihe. Kriittisellä hetkellä Leninin näköinen mies Venäjältä nimeltä Vladimir (Taisto Reimaluoto) pelastaa hirttäytyvän ja muuttaa tämän luokse vuokralaiseksi. Reima esittelee Vladimirille kyläänsä ja vihaamansa apteekkarinrouva Matsonskan (Rose-Marie Precht).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
s. ikä 14 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: V.I. Lenin (ääni) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: V.I. Lenin (ääni)Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
2.5. - 7.6., marraskuu 1991 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Turkkaistuneen Halosen kieltämättä persoonallinen tekele edustaa hirvittävän lapsellista, uhittelevaa kokeilua, joka menee lahjakkaasti metsään", kirjoitti Olli Manninen (Iltalehti 3.4.1992) ristiriitaisen vastaanoton saaneesta elokuvasta. "[- -] Kommunistisen aatemaailman kuolinkamppailua tragikoomisesti kuvaileva, ihmisyyden puolesta huutavan kylähullun sodanjulistus on täynnä vastenmielisesti kuvattuja vastenmielisiä henkilöitä, eivätkä perskarvat, oksennukset ja naurettavat rivoudet ainakaan paranna asiaa. Takaisin Ryssiin on kuin muutaman sketsin vitsi, jonka venyttäminen pitkäksi elokuvaksi osoittaa pöyristyttävää katsojan aliarvioimista." Helena Yläsen (Helsingin Sanomat 28.3.1992) mielestä Back to the USSR oli "ällistyttävä suomalainen elokuva. Vaikka farssin rajoille kiristyvä mesoaminen herkeää vain hetkittäin, elokuva käsittelee suuria ja vakavia asioita eläytyneesti ja sydämellisesti. [- -] Pienissä teatteritiloissa on opittu, että yleisö on joukko ihmisiä, joihin pitää saada kontakti. Tätä oppia hyödynnetään kameran kylmästä silmästä huolimatta. Reima Elo on ihminen valkokankaalla, eikä vain kuva ihmisestä." "Liksom Turkka satsar Halonen allt på uttrycket", vertaili Staffan v. Martens (Hufvudstadsbladet 28.3.1992). "Hans huvudperson Reima [- -] är ETT med världens själsliga plågor. Ilskan, desperationen, förnedringen, alla känslor rinner ut honom i en enda lång utdragen explosion. Och det är med kroppen han ger uttryck för denna orgiastiska laddning. Fysisk teater i högsta potens. Vid sidan av Reima blir omvärlden blek, ävenom Halonen gör några halvdana försök att färglägga den." Matti Apusen (Aamulehti 12.9.1992) silmissä elokuva oli kolme ensimmäistä varttiaan "suorastaan ilmestyksenomainen: 'miksei elokuvaa ole ennen tehty tällä tavalla?'. Kolmen seuraavan vartin aikana kasvaa toive, ettei taas aivan pian tehtäisikään. Henkinen mutapaini ei ole viime kädessä sen kiehtovampaa kuin fyysinenkään, varsinkaan suurina annoksina." "Back to the USSR on turha elokuva", totesi Hannu Massinen (Etelä-Suomen Sanomat 24.1.1993). "Sillä ei ole juuri muuta merkitystä kuin toimia tekijöiden erilaisten kokeilujen ja päähänpistojen temmellyskenttänä. Teos on täyttä soopaa, mikä saattaa koitua sille onneksi ns. roskafilmien palvojien otollisena kohteena." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Teatterikoululaiset Jari Halonen (s. 1963) ja Jorma Tommila (s. 1959) kuuluivat siihen Jumalan Teatteri -ryhmään, joka heittelemällä ulosteita yleisön päälle sai aikaan skandaalin Oulussa tammikuussa 1987. Heidät erotettiin Teatterikorkeakoulusta, mutta he jatkoivat erilaisten teatteriprojektien parissa, kunnes teatteri ei enää riittänyt heille. "Kuulun ensimmäiseen liikkuvan kuvan kanssa kasvaneeseen tv-sukupolveen", Halonen perusteli siirtymistään elokuvaan. "Kaikki teatterijuttuni olen tehnyt elokuvamaiselta pohjalta. Vahvin puoleni on ollut juuri se, että minulla ei ollut mitään traditiota puhtaasti teatterin puolelta. Minulla ei koskaan ole ollut paineita siitä, että jutun pitäisi näyttää teatterilta. Olen uskonut koko ajan leikkaukseen, ja siksi olen dramaturgisesti valmiiksi lähellä elokuvaa." (Aamulehti 18.1.1992). "Elokuva on vastaus tähän aikaan. Teatteri ei enää kykene tavoittamaan, se on ajautunut elitismiksi. Teatterin pari tuhatta vuotta vanha perinne on ohi, se on siirtynyt televisioon ja elokuviin. Muualla maailmassa teatteri on vielä selvemmin lukkiutunut eliitti- ja toisaalta vaihtoehtoteatteriksi." (Optio 12.3.1992). Nimellä "Viitta ja vallankumous!" käynnistyneen elokuvan innoittajana vaikutti Jarkko Laineen romaani Vampyyri eli Miten Wilhelm Kojac kuoli kovat kaulassa (1971), joka lähinnä tarjosi idean vampyyrielokuvasta. Halosen ja Tommilan käsikirjoitus alkoi kuitenkin muotoutua vasta kun vampyyriteema kytkettiin sosialismin romahduksen "suureen teemaan" - elokuvan vampyyrihahmo kulki käsikirjoitusversioissa vielä pitkään nimellä Vittorio. Kuvausvaiheessa Halonen luonnehti elokuvaansa "aikuisten saduksi, joka kertoo sosialismin romahduksesta", "pohjattoman hauskaksi tarinaksi, joka sisältää suuren tragedian": "En pilkkaa, vaan olen nostanut ihmisen tragediaa. Suurten elokuvien tekijöiden tavoin olen halunnut kääntää mahdollisimman ison tragedian komediaksi ja kauneudeksi. Mistä voi sen enempää repiä huumoria kuin jostain stalinistista? Päähenkilö on täydellinen pelle ja samalla elävä ihminen." (Uusi Suomi 16.6.1991). Kuvaukset tapahtuivat kahdessa jaksossa: touko-kesäkuussa 1991 käytettiin 20 kuvauspäivää ja saman vuoden marraskuussa tarvittiin viisi päivää lisäkuvauksiin, joihin sisältyivät vampyyrilinna-jakso, teloituskohtaus, vallankumousjuhlinta asemalla sekä vappujuhlijoiden kohtaus. Back to the USSR - Takaisin Ryssiin valmistui noin 900 000 markan budjetilla, johon tuottajina toimineet Halonen, Tommila ja Heikki Ahonius sijoittivat omia varojaan noin 250 000 markkaa. Suomen elokuvasäätiön tuki jäi 68 000 markkaan ja loppurahoitus kertyi tv-oikeuksien myynnistä sekä yksityisiltä sponsoreilta. Kaikki näyttelijät luovuttivat palkkionsa projektin hyväksi ja tuotantoyhtiö Filminor antoi Haloselle materiaalista tukea, lähinnä kalustoa ja henkilökuntaa. Jorma Tommilalle kuten myös toista miespääosaa esittäneelle Taisto Reimaluodolle (s. 1961) kysymys oli ensimmäisestä merkittävästä elokuvaroolista - alun perin Tommilan oli määrä esittää vampyyriä ja Reimaluodon Reima Eloa. Reimaluoto oli käynyt Teatterikorkeakoulun 1984-1988, hän oli esiintynyt pienessä sivuosassa Kari Kyrönsepän elokuvassa V. Y. Vihdoinkin yhdessä (1986) sekä Timon roolissa Jouko Turkan tv-sarjassa Seitsemän veljestä (1989). Veteraaninäyttelijä Kauko Helovirralle (1924-1997) suojeluskuntapäällikön pieni rooli jäi hänen viimeiseksi elokuvatyökseen. Back to the USSR - Takaisin Ryssiin tarkastettiin ensimmäisen kerran helmikuussa 1992 3205 metrin eli 117 minuutin mittaisena. Maaliskuussa, päivää ennen ensi-iltaa, elokuva tarkastettiin uudelleen 250 metrillä eli noin seitsemällä minuutilla lyhennettynä: "taiteellisista syistä" Halonen oli leikannut pois mm. loppupuolen kohtauksia Matsonin huvilalla sekä hissikohtausta seuranneen kahvilakohtauksen, jossa Milka Ahlroth esitti tarjoilijaa. Myöhemmin elokuvasta leikattiin vieläkin parikymmentä minuuttia lyhyempi "kansainvälinen versio", joka on myös televisiossa esitetty versio. Levitysvaiheessa tuotantoyhtiön nimeksi tuli Mondo Furioso Film Productions Oy. Halosen seuraava elokuva oli science fiction -tarina Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma (1995). - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Eero Pekkonen 1) Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 1' 40". 2) Es. Langry, syntetisaattorit (playback / Safka Pekkonen, syntetisaattorit), 2' 40". 2. Sahamusiikki Säv. ja sov. Eero Pekkonen Es. Langry, saha (playback / Timo Lehtovaara, saha, ja Jukka Kampman, basso) ja "baarin asiakkaat", tömistys (100 %), 1' 10". 3. L'Internationale / Kansainvälinen / Internatsional Säv. Pierre Degeyter, san. Eugène Pottier, suom. san. Otto Ville Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki, ven. san. A.Y. Kots, sov. Kaj Chydenius 1) KOM-teatterin kuoro (off), 0' 40". 2) Es. "vappujuhlijat", laulu (100 %), ja studio-orkesteri (off), 1' 25". 3) Es. "väkijoukko rautatieasemalla", laulu venäjäksi (100 %), 0' 15". Levytys: KOM-teatterin kuoro; Love Records LRLP 62, 1972. 4. La Marseillaise / Rabotšaja Marseljeza Säv. ja san. Claude-Joseph Rouget de Lisle, ven. san. P. L. Lavrov 1) Puna-armeijan kuoro ja orkesteri (off, levysoitin), 3' 50". 2) Puna-armeijan kuoro ja orkesteri (off, lopputekstit), 1' 35". Levytys: Puna-armeijan kuoro ja orkesteri; Melodija C 00103. 5. Cancion de Grimau / Julian Grimau Säv. ja san. trad. espanjal., suom. san. Pentti Saaritsa, sov. Kaj Chydenius Kristiina Halkola, laulu, ja yhtye (off, autoradio), 1' 05". Levytys: Kristiina Halkola; albumilla Täytyy uskaltaa Love Recors LRLP 37, 1971. 6. Lob des Lernens / Oppimisen ylistys Säv. ja sov. Eero Ojanen, san. Bertolt Brecht, suom. san. Hannu Lappalainen Kristiina Halkola, laulu, ja yhtye (off, autoradio), 0' 55". Levytys: Kristiina Halkola; albumilla Täytyy uskaltaa Love Records LRLP 37, 1971. 7. Jos rakastat Säv. ja sov. Kaj Chydenius, san. Matti Rossi Kristiina Halkola, laulu, ja yhtye (off, autoradio), 1' 10". Levytys: Kristiina Halkola; albumilla Täytyy uskaltaa Love Records LRLP 37, 1971. 8. Laulu 20 perheestä Säv. ja sov. Kaj Chydenius, san. Petri Repo Kristiina Halkola, laulu, ja yhtye (off, autoradio), 1' 05". Levytys: Kristiina Halkola; albumilla Lautanen Guatemalan verta Love Records LRLP 8, 1969. 9. Pikku midinetti Säv. ja sov. Erik Lindström, san. Hillevi - Erik Lindström Helena Siltala, laulu, ja Erik Lindströmin yhtye (off), 3' 35". Levytys: Helena Siltala ja Erik Lindströmin yhtye; Blue Master BLU 530, 1958. 10. Gimn Sovetskogo Sojuza / Neuvostoliiton hymni (Neuvostoliiton kansallislaulu) Säv. A.V. Aleksandrov, san. Sergei Mihalkov - G. El-Registan, suom. san. Elvi Sinervo 1) Neuvostoliiton puolustusministeriön torvisoittokunta (off, levysoitin), 3' 05". 2) Studio-orkesteri (off), 2' 55". 3) Neuvostoliiton puolustusministeriön torvisoittokunta (off, lopputekstit), 2' 15". Levytys: Neuvostoliiton puolustusministeriön torvisoittokunta; Melodija C 01655-6. 11. Orient Express / Meksikon pikajuna Säv. Gerhard Mohr, san. Erich Plessow, suom. san. Reino Helismaa Es. Jorma Tommila, laulu ja kitara (100 %), kaksi kertaa, yht. 1' 25". 12. Itsy Bitsy Teenie Weenie Yellow Polka-dot Bikini / Itsy Bitsy Teenie Weenie Honolulu-Strand-Bikini Säv. ja san. Paul J. Vance - Lee Pockriss, saks. san. Günter Loose Caterina Valente, laulu saksaksi, ja Club Honolulu -orkesteri (off, radio), 0' 30". Levytys: Caterina Valente ja Club Honolulu; Telefunken 6.24133, 1979 (alkuperäisäänitys 1960). 13. Kenen joukoissa seisot Säv. Kaj Chydenius, san. Aulikki Oksanen 1) Es. Jorma Tommila, laulu (100 %), 0' 40". 2) Aulikki Oksanen, laulu, ja yhtye (off, levysoitin), 0' 50". Levytys: Aulikki Oksanen; albumilla Kenen joukoissa seisot Love Records LRLP 13 ja Eteenpäin ETLP 313, 1970. Huomautuksia: Elokuvan alkumusiikin teema toistuu myös taustamusiikin pääteemana. Jorma Tommila laulaa musiikkinumeron 3 alussa. Taisto Reimaluoto hyräilee laulua Podmoskovnyje vetšera / Unohtumaton ilta (säv. Vasili Solovjov-Sedoi) ja laulahtaa Neuvostoliiton hymniä. Oppen Möller laulelee Amor / Amor, amor, amor (säv. Gabriel Ruiz, san. Ricardo Lopez Mendez, suom. san. Kerttu Mustonen) (100 %), 0' 45". Kansainvälisestä ja muista työväenlauluista kuullaan sitaatteja elokuvan taustamusiikissa. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) pohjalta. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Filminor Oy/Heikki Takkinen, Rauni Mollberg, Elokuvataiteen laitos, Teatterikorkeakoulu/Seppo Muona, Kari Sohlberg, Pekka Kyrö, FantasiaFilmi Oy, Elovalkia Oy, HU-Video Oy, Sakari Rimminen/Heikki Partanen, Villealfa Filmproductions Oy, Kellokoski/Ruukin alue: Timo Meltti, Professional Beauty Center/Riitta Vaara, Ay Suomen maisemarakentaja, Suomen Rakennevahvistus Oy/Timo Siilola, Apollon Herkku/Eila Karkulahti-Grönroos<br />Friherrsin Auto, Työväenaatteen museo, Lenin-museo, Postimuseo, Tikkurilan posti, Lauttasaaren posti, PostiTele/sisäiset palvelut, Suomen radioamatööriliitto ry, Kahvila Herkkuhepo, Töölön apteekki, VR, Kone Oy, Kellokosken VPK, Järvenpään nuorisotoimisto, Oy Hartwall Ab, Oy Rettig Ab, Suomen Tupakka Oy, Valio, Helsingin kaupungin elintarviketukkukaupan keskuksen teurastamo, Sotamuseo/Simonkari, Helsingin elokuvapaja ry, Rakkautta ja anarkiaa -filmifestivaali, Tehtaankadun ala-asteen 5B, Vanhan tekniikka: Mooses, Pasi, Lennu, Kari; Raaseporin linna: Holger Vikström, Brita Portman; Jouko Blomberg, Ulla Blomberg, Riitta Röpelinen, Ville Hurskainen, Janne Björklöv, Mikko Oja, Seppo Pirhonen, Olli Railo, Olavi Karkulahti, Niko Kinnarinen, Pauli Nevalainen, Riku Lehtonen, Kimmo Tolvanen, Hannu Junni, Mikko Pentikäinen, Tage Mansnär, Marko Leppänen, Mikko Kukkonen, Riikka Poulsen, Jani ja Tuija, Hannu Naamanen, Kimmo Karjunen, Matti Kettunen, Juha-Matti Reinikka, Mika Viitaniemi, Rolf Granqvist, Heikki Hilamaa, Jalmar Uotila, Knut Löfgren, Kaj-Erik Löfgren |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|