Kiljusen herrasväen uudet seikkailut
Familjen Kiljunens nya äventyr (ruotsinkielinen nimi)
The New Adventures of That Kiljunen Family (englanninkielinen nimi)
Kiljuset II (työnimi)
Finna-arvio
Kiljusen herrasväen uudet seikkailut
Matti Kuortin ohjaama komedia Kiljusen herrasväen uudet seikkailut (1990) pohjautuu Jalmari Finnen Kiljus-sarjan henkilöhahmoihin. Isä (Jukka Sipilä) ja äiti (Miitta Sorvali) Kiljunen lähtevät tyttärensä Plätän (Jenni Jokinen) ja Pulla-koiran kanssa etsimään perheen poikia Mököä (Henri Paasivirta) ja Lurua (Gary White), jotka Matalamäen sisäoppilaitos on lähettänyt Tampereelle uudelleenkoulutettaviksi heikon koulumenestyksen takia. Kesän kuluessa kotinsa pantanneet Kiljuset tekevät omintakeiseen tyyliinsä vaikutuksen niin tasavallan presidenttiin (Ismo Kallio) kuin Fruktosian ex-kuningas Gregoriin (Pertti Ylermi Lindgren).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Pippi-koira (Pulla)<br />Xeni-koira (Pippi-koiran sijainen) ,
Pippi-koira (Pulla)<br />Xeni-koira (Pippi-koiran sijainen)Hae aiheistaAvustajat
Puolustusvoimain kunniakomppania (kunniakomppanian sotilaat)<br />Päiväkoti Karkin lapsia (lapset lentokentällä) ,
Puolustusvoimain kunniakomppania (kunniakomppanian sotilaat)<br />Päiväkoti Karkin lapsia (lapset lentokentällä)Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Transvell (kuljetukset)<br />Hotline (matkaviestintä)<br />Suomen Opastetekniikka Oy (teippaukset ja mainostaulut)
Transvell (kuljetukset)<br />Hotline (matkaviestintä)<br />Suomen Opastetekniikka Oy (teippaukset ja mainostaulut)Hae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
23.5.-1.8., 17.10.1990 - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Kiljusen herrasväen uudet seikkailut on onnistuneempi elokuva kuin edeltäjänsä", katsoi Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 21.12.1990). "Se on suhteellisen tiivis ja jäntevä kokonaisuus, jossa vauhtia ja toimintaa pyritään pitämään yllä vailla turhia suvantopaikkoja, tunnelmointia tai syrjähyppyjä. Myös ainekset käytetään tarkoin hyväksi, irrallisia langanpäitä ei jää. Kalustosta otetaan mahdollisimman paljon irti: autoilla, helikopterilla ja pyörällä ajetaan koko rahan edestä. Vain paikoin mesoamiseen tulee tyhjäkäynnin maku, loppuselvittelyt saattavat olla turhan monipolvisia, mutta tarttuva energisyys ja hyväntuulisuus ovat elokuvan päällimmäisiä ominaisuuksia. Sitä paitsi vitsit ovat enimmäkseen hyviä." Pertti Lumirae (Demari 21.12.1990) olisi toivonut enemmän temaattista ryhdikkyyttä ja vähemmän melskaamista mutta myönsi elokuvan vetoavan "tekotaidollisella valmiudellaan, sellaisella muodollisella osaamisella, jota on jo tottunut pitämään Filminorin tavaramerkkinä. Katsojan ei tarvitse tuntea itseään vaivautuneeksi eikä hävetä suomalaisen elokuvan puolesta. [- -] Joka tapauksessa toivoisi, että Kiljusen herrasväen uudet seikkailut saisi raivattua itselleen kyllin elintilaa kaiken maailman mutanttininjakilpikonnien uhkaamassa ja suomalaislasten sieluista kamppailevassa valkokangastodellisuudessa." Osmo Peltosen (Kansan Uutiset 22.12.1990) mielestä elokuva "oikeastaan liittyy kotimaisten farssien sarjaan Spede-elokuvien ja Vääpeli Körmyn jatkoksi. Filminorin tuottama elokuva yrittää olla jonkin verran yhteiskuntatietoisempi, mutta anarkismi pysyy kesynä ja kilttinä. Käsitellyt asiat ansaitsisivat niin paljon ilkeämpiä kommentteja, että Kiljusen herrasväen yritykset jäävät pakostakin harmittomiksi. Koko perheen elokuvaan on näköjään vaikea löytää purevaa koomista terää." Seppo Roth (Aamulehti 22.12.1990) kiitteli näyttelijöitä: "Jukka Sipilä on itseoikeutettu isä-Kiljunen, mutta varsinainen suoritus on Miitta Sorvalin äiti-Kiljunen. [- -] Eero Saarinen ja Lasse Karkjärvi löytävät kuluneeseen tyhmän poliisin tyyppiin vielä vivahteita. Sivurooleista löytyy muutama helmi. Ismo Kallio on Koivisto, mutta en todella uskonut, että karikatyyri voi olla noin osuva. Shown varastaa lopulta takavuosien hurmurisankari Pertti Ylermi Lindgren. Kreivi esiintyy syrjäytettynä Fruktosian kuninkaana. Mikä monimielinen näyttelijävalinta!" - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Matti Kuortin ensimmäisenä pitkänä elokuvanaan ohjaama Kiljusen herrasväki (1981) oli aikoinaan saanut lähes 240 000 katsojaa ja pelastanut tuotantoyhtiönsä Filminorin talouden. Vuonna 1987 Kuortti halusi palata Kiljus-aiheeseen, etenkin kun Suomen elokuvasäätiön hallintoneuvosto oli kirjannut, että "lasten- ja perhe-elokuvan tulisi olla säätiön erityisessä suojeluksessa". Syksyllä 1987 säätiö myönsikin käsikirjoitustukea Kuortille, Heikki Takkiselle ja Jouko Aaltoselle, jotka tekivät uuden Kiljus-elokuvan ensimmäiset käsikirjoitusversiot. Säätiön tuottaja Kari Kyrönseppä ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tuloksiin, ja neuvottelujen jälkeen päädyttiin tilaamaan kokonaan uusi käsikirjoitus näytelmäkirjailija Harri Virtaselta, joka "joutui yhden version työstettyään toteamaan aiheen vieraaksi näkemyksilleen ja tekotavalleen" (Lehtiset 2/1990). Lopulta Kuortti kutsui apuun Olli Soinion, joka muokkasi, virtaviivaisti ja terävöitti Kuortin, Takkisen & Aaltosen käsikirjoituksen säätiölle kelpaavaan ja siten tuotantotukea saaneeseen muotoon. Jukka Sipilä oli tekijöiden mielestä "itseoikeutettu" isä-Kiljusen tulkki, mutta äiti-Kiljunen vaihtui Marja-Sisko Aimosesta Miitta Sorvaliksi. Mökön ja Lurun esittäjiä etsittiin sekä lehti-ilmoituksilla että kiertelemällä eri kouluissa. Kirjeitse ilmoittautui 123 ehdokasta ja kouluissa kuvattiin 470 poikaa, ennen kuin "tiukan seulonnan ja monivaiheisen koekuvauksen" jälkeen rooleihin valittiin 12-vuotiaat helsinkiläiset koululaiset Henri Paasivirta ja Gary White. Koekuvauksen loppusuoralle päässeet muut pojat avustivat "Turun kesäkoulu" -kohtauksessa. Alkuperäinen Kiljusten äiti Marja-Sisko Aimonen nähdään Pyynikin kesäteatterin katsojana. Veteraanimuusikko Asser Fagerström (1912-1990), jonka elokuvaura oli alkanut jo mykkäkaudella, esiintyi puolestaan viimeisen kerran tässä elokuvassa, kevätjuhlan urkuharmonistin roolissa. Kun ensimmäinen Kiljus-elokuva rakentui vielä paljolti Jalmari Finnen romaanien pohjalle, uudessa elokuvassa Finneä olivat enää hänen luomansa Kiljus-hahmot. Kuorttia eivät niinkään viehättäneet tarinat sellaisinaan, vaan "Kiljuskonsepti" kokonaisuutena, "keskeisimpänä positiivisena teemana oikeus olla erilainen. Kiljuset ovat kaikki hurmaavalla tavalla samanoloisia, lapsekkaita ja luonnollisia. Ydinperhe parhaimmillaan. Kiljusten elämä on yhtä hulvatonta karnevaalia. Herrasväen seikkailuja ei missään nimessä tule ankkuroida tarinoiden syntyajankohtaan, 1900-luvun alkuvuosiin, sillä tällainen epookkiajattelu vähintäänkin tylsyttäisi terän Jalmari Finnen yhteiskunnallis-poliittiselta irvailulta." (Lehtiset 2/1990). Samassa yhteydessä Kuortti ilmoitti vierastavansa käsitettä "lastenelokuva", jota hän piti liian karsinoivana, ajattelua kapeuttavana. "Perhe-elokuvan" käsitteen hän katsoi jo paremmaksi, mutta päätyi mieluisimpana vaihtoehtona termiin "elokuva (tai komedia) kaikenikäisille". Noin 40 000 katsojan yleisömäärä oli pettymys tekijöilleen ja merkitsi Filminorille yli miljoonan markan tappiota. "Kiljuset oli perhe-elokuva, jonka puutetta kaikki ovat yhteen ääneen valittaneet", tilitti tuottaja-käsikirjoittaja Heikki Takkinen. "Etukäteinen kiinnostus oli suurta, ja uskoimme todella että sille on paikka olemassa. Me ja levitysyhtiö Finnkino uskoimme vahvasti, että 150 000 katsojaa olisi täysin mahdollisuuksien rajoissa." (Aamulehti 10.2.1991). - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Virsi 571 / Suvivirsi ("Jo joutui armas aika - -") Säv. ja san. trad. ruotsalainen, suom. san. tuntematon, sov. Markku Kopisto Es. "opettajat, oppilaat ja vanhemmat", laulu, ja Asser Fagerström, urkuharmoni (100 %, alkutekstit), 3' 30". 2. "Variaatioita kevätjuhlassa" Säv. ja sov. Markku Kopisto Es. Asser Fagerström, urkuharmoni (100 %), 1' 25". 3. Ja taas mentiin Säv. ja sov. Markku Kopisto Studio-orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 1' 25". Levytys: Markku Kopiston studio-orkesteri; Bluedisc BDLP-6 ja BDMK-6, 1990. 4. "Pojat uuskoulutuksessa" Säv. ja sov. Markku Kopisto Jarmo Savolainen, syntetisaattorit (off), 2' 50". 5. Isä Kiljunen pyöräilee Säv. ja sov. Markku Kopisto Peter Lerche, kitara (off), kahteen kertaan, yht. 1' 45". Levytys: Peter Lerche; Bluedisc BDLP-6 ja BDMK-6, 1990. 6. Paniikki Pyynikillä Säv. ja sov. Markku Kopisto Studio-orkesteri (off), 2' 10". Levytys: Markku Kopiston studio-orkesteri; Bluedisc BDLP-6 ja BDMK-6, 1990. 7. Perhelaulu Säv. ja sov. Markku Kopisto, san. Jukka Virtanen Es. "Kiljuset", laulu (playback/Jussi Raittinen, Miitta Sorvali, Anselmi Hirvonen, Joonas Saartamo ja Silja Sorvali, laulu, ja Markku Kopiston studio-orkesteri), kolme kertaa, yht. 2' 30". Levytys: Jussi Raittinen, Miitta Sorvali, Anselmi Hirvonen, Joonas Saartamo ja Silja Sorvali sekä Markku Kopiston studio-orkesteri; Bluedisc BDLP-6 ja BDMK-6, 1990. 8. Plätän tuutulaulu Säv. Kullervo Kukkasjärvi ja Markku Kopisto, sov. Markku Kopisto Studio-orkesteri (off), 2' 00". Levytys: Miitta Sorvali ja Markku Kopiston studio-orkesteri; Bluedisc BDLP-6 ja BDMK-6, 1990. 9. Fruktoosian samba Säv. ja sov. Markku Kopisto Es. "torvisoittokunta" (playback/Markku Kopiston studio-orkesteri), 2' 10". Levytys: Markku Kopiston studio-orkesteri; Bluedisc BDLP-6 ja BDMK-6, 1990. 10. Perhelaulu - grande finale Säv. ja sov. Markku Kopisto, san. Jukka Virtanen Es. "Kiljuset", laulu (playback/Jussi Raittinen, Miitta Sorvali, Anselmi Hirvonen, Joonas Saartamo ja Silja Sorvali, laulu, ja Markku Kopiston studio-orkesteri; off ja lopputekstit), 5' 30". Levytys: Jussi Raittinen, Miitta Sorvali, Anselmi Hirvonen, Joonas Saartamo ja Silja Sorvali sekä Markku Kopiston studio-orkesteri; Bluedisc BDLP-6 ja BDMK-6, 1990. Huomautuksia: Elokuvan taustamusiikissa kuullaan lisäksi seuraavia Markku Kopiston säveltämiä teemoja: "Huurula" (0' 30"), "Ambulanssi" (0' 20"), "Shekki nuotioon" (0' 20") ja "Pasi ja Tenkanen" (0' 25"). Martti Tschokkinen laulelee P.J. Hannikaisen lastenlaulua Mökin laittaja (100 %), 0' 10". Eino Takalo-Eskola töräyttää tuuballa alkutahdin Jean Sibeliuksen Finlandiasta (playback), 0' 05". Torvisoittokunta esittää Markku Kopiston sovittamaa Fredrik Paciuksen laulua O Hellas barn / Laps' Suomen (0' 05"), Erkki Melartinin laulua Leivo (0' 20") ja Usko Kempin laulua Silmät tummat kuin yö (0' 25"), kaikki playback. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Transvell, Hotline, Siemens, Ewakloy, Kruunu, Diving Center, Helikopteripalvelu Oy, Helsingin lääninvankila, Helsinki-Malmin lentoasema, Hartwall Oy, HTV-tuotanto, Espoon nimismiespiiri, Tampereen poliisilaitos, Airveteran ry, Seppo Saario, Jouni Ikonen, Klemetskogs ungdomsförening, Kaukomarkkinat Oy, Aarre Koivisto, Lindström-yhtiöt/Lainatekstiili, Maritim Oy, Museovirasto, Navara Oy, Päiväkoti Karkki, Suomen Opastetekniikka Oy, Otava, Oy HEP-tuotteet Ab, Pirkanmaan Sinibaretit ry, Puolustusvoimat, Pyynikin kesäteatteri, Juha Rekola, Scan-Auto, Suojalaite Oy, Suunnistajan kauppa, Tampereen VPK, Telko Starckjohann |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|