Televisiosarjan materiaalista sukeutunut lastenelokuva viehätti arkisuudellaan. ”Onni von Sopanen on hyväntuulinen ja miellyttävä draamakomedia, jossa ei ole mitään elämää suurempaa, vaan täsmälleen elämän kokoista”, muotoili näkemyksensä Marko Ahonen (Keskisuomalainen 11.8.2006). ”Elokuvan kuvaama arki on jokaiselle lapsiperheelle tuttu. Jauhelihaa syödään, auton kanssa on ongelmia, raha ei kasva puussa eikä koti pysy siistinä itsestään. Onni von Sopanen on sympaattinen pienimuotoinen koko perheen elokuva, jossa on jotain lohduttavaa. ’Ihan niin kuin meilläkin’, tulee todettua monta kertaa.”

Soila Ojasen (Satakunnan Kansa 11.8.2006) mielestä ”Vuoksenmaan toinen pitkä elokuva on kulttuuriteko. Se on toimiva, realistinen ja hauska eikä yhtään katsojaa aliarvioiva lastenelokuva. Sympaattisia samastumiskohteitakin on riittämiin, sillä elokuva kuljettaa matkassaan taidokkaasti pikkujuonia: sinkkutädin tai murkkusiskon romanssirintamia, opettajan perhe-elämää ja luokkakavereiden ystävyyden kehittymistä. On oikeastaan uskomatonta, miten vähillä aineksilla saa aikaan mukaansatempaavaa draamaa. Vaikka Onni von Sopanen on arkinen elokuva, se ei ole tylsä. Tavallisuudesta tulee hauskuutta isolta osalta hiotun, mutta silti toimivan replikoinnin ansiosta. Sen taitavat lapsinäyttelijätkin hallitsevat. Johanna Hartikaisen taitavaa sanallista ilotulitusta saadaan alusta loppuun.”

Antti Selkokari (Aamulehti 11.8.2006) muistutti ohjaajan ja käsikirjoittajan yhteistyöstä jo tv-sarjassa Tahdon asia. ”Siltä ajalta lienee peräisin heidän korvansa osuville vuorosanoille ja rivakalle tyypittelylle. Sekä koomiset että esikuvalliset aikuiset tulevat esiin Onni von Sopasen opettajahahmoista.” Mehevimpänä heistä Selkokari piti Jarkko Pajusen esittämää luokanvalvojaa, jota luonnehti Aamulehden Valo-liitteessä (32/2006) ihastuttavan sarkastiseksi hahmoksi. ”Kerrankin lastenelokuvassa on aikuinen, jota ei pelota puhua lapsille kuin älyllisille ja huumorintajuisille olennoille puhutaan.”

Selkokarista elokuvalle leimallinen arkinen television ilmaisurekisteri ”osoittautuu kaksiteräiseksi seikaksi; ensinnäkin arkisuus tuo elokuvan kuvaaman elämän lähelle ja käsitettäväksi, toiseksi se estää elokuvaa pääsemästä sellaiseen lentoon, mihin elokuvat parhaimmillaan kykenevät.” Televisiomaisuus näkyi paikoitellen myös kuvan laadussa, vaikkakin lopputulos jätti hyvän mielen.

”Harvoin kotimaisissa elokuvissa näkee näin sympaattisia ja luontevan tuntuisia lapsinäyttelijöitä. Ja tällä kertaa heitä on elokuvassa jopa useampia”, kiitti Marko Ahonen nuoria ensikertalaisia. ”Heikkoa lenkkiä ei porukasta löydy. Käsikirjoittaja Johanna Hartikainen selvästi tuntee lasten maailman ja miten he puhuvat. Ärsyttäviä pikkuvanhoja kakaroita ei elokuvasta löydy. Elokuvan hauskin hahmo on kuitenkin Kari Väänäsen sivuroolissa esittämä umpilaiska liikunnanopettaja, joka marisee jatkuvasti kaikesta ja jolle pulla maistuu.”

”Onni von Sopanen pitää katsoa koko perheen voimin”, suositti Soila Ojanen. ”Ja jää jopa tunne, että oivaltamista riittäisi toiseenkin katsomiskertaan. Se on koukuttavan elokuvan merkki.”