Käsky
Varghyndan (ruotsinkielinen nimi)
Ordern (ruotsinkielinen nimi)
Varghyndan (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Tears of April (englanninkielinen nimi)
Apriltårer (norjankielinen nimi)
Obéir (ranskankielinen festivaalinimi)
Die Unbeugsame (saksankielinen televisioesitysnimi)
Naarassusi (työnimi)
She-Wolf (englanninkielinen työnimi)
Finna-arvio
Käsky
Aku Louhimiehen ohjaama draamaelokuva Käsky (2008) perustuu Leena Landerin samannimiseen romaaniin. Elokuva kertoo Suomen sisällissodan loppuvaiheiden aikaisista tapahtumista keväällä 1918. Nuori jääkäri Aaro Harjula (Samuli Vauramo) ei suostu teloittamaan vangiksi jäänyttä punakaartilaista Miina Malinia (Pihla Viitala) ilman oikeuden päätöstä. Hän lähtee viemään nuorta naista kenttätuomioistuimen ja tuomari Hallenbergin (Eero Aho) eteen. Jääkärin, punavangin ja tuomarin välille kehittyvissä jännitteissä sivistys ja rakkaudenkaipuu kohtaavat sisällissodan raadollisuuden ja väkivallan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Avustajat
Christer Hongisto (Lähde: Turun Sanomat 25.2.2007)<br />Peetu Lehtonen (punavanki) (Lähde: Turun Sanomat 25.2.2007)<br />Juha Kuneinen (vartija) (Lähde: Turun Sanomat 25.2.2007)<br />Matti Lehtonen (autonkuljettaja) (Lähde: Turun Sanomat 16.5.2007) ,
Christer Hongisto (Lähde: Turun Sanomat 25.2.2007)<br />Peetu Lehtonen (punavanki) (Lähde: Turun Sanomat 25.2.2007)<br />Juha Kuneinen (vartija) (Lähde: Turun Sanomat 25.2.2007)<br />Matti Lehtonen (autonkuljettaja) (Lähde: Turun Sanomat 16.5.2007)Hae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
2007 |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
”Käsky on tarinaltaan yksinkertainen, mutta teemoiltaan rikas ja merkityksiltään moniulotteinen draama kolmesta ihmisestä sodan ja rakkauden riepoteltavina”, luonnehti Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 29.8.2008). ”Elokuvan käsikirjoituksesta vastaava Jari Olavi Rantala on pelkistänyt Landerin romaanin tarinan onnistuneesti kolmen ihmisen draamaksi. Rauno Ronkaisen kuvaus hyödyntää taidokkaasti kevättalven paljaita maisemia ja Pessi Levannon musiikki tukee tarinaa hienostuneesti. Louhimiehen ohjaus on varmaotteista. Hänen kuvalliset ratkaisunsa kantavat hyvin sulatettuja vaikutteita erinäisiltä mestariohjaajilta Alfred Hitchcockista Andrei Tarkovskiin. Näyttelijöistä pisimmän korren vetää ehkä yllättäen Eero Aho, joka piirtää tunteensa kieltäneestä kirjailija-tuomarista kiehtovasti ristiriitaisen sivistyneen hirviön. Pihla Viitala tekee vahvan läpimurron epätoivoisiin ratkaisuihin ajautuvana Miinana. Samuli Vauramo on ajoittain pulassa liiankin viattomaksi idealistiksi kirjoitetun roolihahmonsa kanssa.” “Vaikka historiallisena taustana on vuoden 1918 tapahtumat, ei Käsky ole sotaelokuva, vaan väkevä ihmissuhdedraama”, määritteli myös Soila Ojanen (Satakunnan Kansa 29.8.2008). ”Leena Landerin hienosyisen trillerimäisen teoksen takaumarakenteen on käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala purkanut kronologiaksi. En pidä ratkaisusta. Se paljastaa oitis katsojalleen kirjan kaksi ydinmysteeriä: naisen suhteen poikaan, jonka kuvaa hän kantaa povessaan, sekä Harjulalle ja hänen vangilleen haaksirikossa tapahtuneet asiat. Käsky on kuitenkin komeaa katsottavaa. Hieman viipyilevästi henkilöt kulkevat rosoisissa maisemissa, saaren kallioilla ja kenttäoikeutena toimivan ränsistyneen kartanon pihamailla. Nuoret näyttelijät ovat kauniita ja herkkiä, jopa liiankin. Pihla Viitalaa on vaikea omassa mielessä asettaa aatteestaan taistelevan naissotilaan asevyöhön tai Samuli Vauramoa kokeneen jääkärin mantteliin. Toisaalta ratkaisu nostaa henkilöt entistä enemmän pois sotanäyttämöltä – ehkä se on tarkoitus.” Eero Ahon roolisuoritusta Ojanen piti huikeana, kun taas sivuroolit saivat kritiikkiä, varsinkin ”valkoisten sekava sakki”. ”Yksi sivuhenkilö on kuitenkin ylitse muiden. Eemeli Louhimies näyttelee sydäntä vihlaisevasti sodan jaloissa olevaa pikku-Einoa. Hän saa kunnian kiteyttää ilmeikkäisiin lapsenkasvoihin toivon kipinän.” Lauri Lehtisen (Suomen Kuvalehti 35/2008) mielestä ”Louhimies ei ole ensimmäisessä historiallisessa elokuvassaan tuulettanut visuaalista tyyliään, vaan luottaa edelleen rosoisen käsivarakuvauksen naturalistiseen voimaan. Tuttua on myös hallitseva mielentila, moraalisen yksinäisyyden tunne tylyssä maailmassa. Päähenkilöt yrittävät huolehtia heikommistaan oikeamielisesti, muut ovat holtittomia raakalaisia, humalaisia ja hulluja. Sekä välittämisellä että piittaamattomuudella lienee syynsä, mutta ytimekkäät erittelyt jäävät puolitiehen: merkitysten sijasta elokuva tarjoaa toistuvasti pelkkää satuttamista. Toisaalta hätkähdyttäviä käänteitä riittää niin runsaasti, että Käsky ei missään vaiheessa menetä kiinnostavuuttaan.” ”Käsky on karmivan kolkko ja raaka elokuva, mutta sen suonissa virtaa ripaus toivoa, joka pulpahtaa pintaan elokuvan lopussa”, katsoi Olli Kangassalo (Iltalehti 29.8.2008). ”Mielenkiintoinen karikatyyrinen henkilöhahmo on Eero Ahon esittämä dekadentti sotatuomari, joka on punaviiniä ja konjakkia lipittävä runoilija ja kaappihomo. Mieleen tulee Katariina Lillqvistin kohuttu Uralin perhonen -animaatio. Kuten Mannerheim, tämäkin mahtava mies on pohjimmiltaan yksinäinen ja onneton alistaja.” Kangassalo myös kysyi, miksi valkoiset lahtarit haluttiin esittää viimeaikaisissa elokuvissa homoina, jolloin homoseksuaalisuus näyttäytyi epäilyttävänä ja kielteisenä piirteenä. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Elokuvaohjaaja Aku Louhimies (s. 1968) valmistui Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen osastolta vuonna 2000. Hän opiskeli lisäksi Helsingin yliopistossa mm. historiaa. Louhimies on tunnettu pitkistä näytelmäelokuvistaan Levottomat (2002), Kuutamolla (2000), Paha maa (2005), Riisuttu mies (2006) ja Valkoinen kaupunki (2006). Seuraavan elokuvan Käsky (2008) Louhimies ohjasi Leena Landerin vuonna 2003 ilmestyneen, Finlandia-ehdokkaanakin olleen romaanin pohjalta. Elokuva sijoittuu vuoden 1918 sisällissodan loppuvaiheen ja sen jälkeiseen aikaan. Tarinassa idealistinen jääkärinuorukainen Aaro Harjula (Samuli Vauramo) ei suostu tottelemaan käskyä teloittaa punainen naisvanki ilman oikeudenkäyntiä vaan haluaa toimittaa vangin, Miina Malinin (Pihla Viitala), kenttäoikeuden eteen. Louhimies kertoi Kalevassa 26.8.2008: ”Ajattelin niin, että minun sukupolven ohjaajat pystyvät ensimmäistä kertaa käsittelemään myös sisällissotaan sijoittuvia ilman poliittisia arvolatauksia, joita edellisen sukupolven tekijöillä ehkä vielä on.” Hän jatkoi analysointia elokuvastaan Keskisuomalaisessa 29.8.2008: ”Minusta tässä on kyse uhrauksista, joita rakkauden eteen tarvitsee tehdä. Tarina on universaali ja ihmisten välinen, mutta historiallinen konteksti, sota, mahdollistaa kärjistetyn voimakkaat tunteet ja tapahtumat.” Yhteistyökumppanina oli Pelastakaa lapset ry. Suomen sisällissota jätti jälkeensä lähes 20 000 kokonaan tai ainakin toisen huoltajansa menettänyttä lasta. Pelastakaa lapset ry perustettiin vuonna 1922 hankkimaan kasvatuskoteja sisällissodan orvoiksi jääneille. Käskyllä oli elokuvateatterikierroksellaan 34 376 katsojaa. Rauno Ronkainen sai elokuvan kuvauksesta Jussi-palkinnon. Eero Aho palkittiin parhaana näyttelijänä Marokon Marrakechin kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Elokuva sai lisäksi Espanjan Sevilla Festival de Cine Europeo -festivaalilla Eurimages-palkinnon. Aku Louhimies ohjasi seuraavaksi lyhyt elokuvan Late Fragments (2008) ja pitkän näytelmäelokuvan Vuosaari (2012). |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
Ludwig van Beethoven: Symphonie No. 7 en la majeur, Op. 92 - Allegretto Levytys: Leipzig Gewangenhaus Orchestra, Mazur, Decca/Pentatone (SACD-levytys) Erik Satie: Gnossienne No. 1 Piano: Kirka Sainio Erik Satie: Gymnopedie No. 1 Piano: Kirka Sainio Frédéric Chopin: Nokturno no 20 c (posth.) Sello: Markus Hohti Piano: Pessi Levanto Jean Sibelius: Jääkärimarssi C. Breitkopf & Haertel KQ |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Antero Arjatsalo, Mike Pohjola, Kaj Chydenius, Jouko Aaltonen, Seppo Rustanius, Merja Ylismäki-Nerjanto / Nuhjalan kartano, Tuulikki Wahe-Rochenbach / Korppoon kartano, Sari Aaltonen, Arttu Harkki, Juge Heikkilä, Risto Hämäri, Robert Ingman, Risto Jokela, Tuomas Jäälinoja, Jaakko Kajan, Janina Kokkonen, Mikko Kuitunen, Kata Kärkkäinen, Johanna Vuoksenmaa, Mikko Kujala, Jyrki Lindström, Anneli Mäkipää, Mirko Nieminen, Tomi Nieminen, Marko Palokangas, Minna Panjanen, Riku Rosti, Minna-Stiina Saaristo, Esa Silander, Konsta Sohlberg, Aaro Söderlund, Katariina ja Tapani Vuorisalmi, Jussi Pekka Väätänen, Yrkkö Äkkijyrkkä<br /><br />Marjatta Malmivaara<br />Klaus Härö<br />Kukka, Eemeli, Alma, Aino <br /><br />Coop Ultravioletti Oy, Eko Ego Oy/ Elina Taavitsainen, Helsingin kaupunginteatteri / Sirkku Isomäki, Husön ratsastuskeskus, Ikimetsän Ystävät ry., Ilves-teatteri, Karjalainen näyttämö / Inkeri Heikinheimo, Käpylän klubin nuoret, Land Rover Finland / Ismo Pohjonen, Motorcaravan Oy / Tom Såbom, Natcosmetics Oy, Nightravintolat / Arttu Salmi, Pihateatteri / Arto Myllärinen, Ruotsalainen normaalilyseo, Savoy Teatteri, Sokos Hotels / Hamburger Börs, Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö / Immo Aakkula, TS auto- ja viestintämuseo, Uudenmaan virkistysalueyhdistys ry, Ovidja Gård / Anders af Heurlin<br /><br />Linnateatteri / Mikko Kouki & Arto Valkama, Turun ammattikorkeakoulun taideakatemia/ Risto Hyppönen, Timo Tanskanen & Mette Hyytiäinen |
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|