Ystävät, toverit
Vänner, kamrater (ruotsinkielinen nimi)
Vänner, kamrater (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Friends, Comrades (englanninkielinen nimi)
Amis, camarades (ranskankielinen nimi)
Nickel (ranskankielinen nimi)
Freunde, Kamerade (saksankielinen festivaalinimi)
Vrienden, kamraden (hollanninkielinen festivaalinimi)
Tie taivaaseen (työnimi)
Ystävä, toveri (työnimi)
Finna-arvio
Ystävät, toverit
Rauni Mollbergin ohjaama ja Joni Skiftesvikin kanssa käsikirjoittama Ystävät, toverit (1990) on kansainvälisesti toteutettu elokuva. Pohjois-Suomeen sijoittuvassa draamassa nikkelikaivoksen ja patruunatehtaan omistaja Arno Jurmala (Mikk Mikiver) viettää 1930-luvun lopussa syntymäpäiviään. Häntä kehuvat vuolaasti niin arvovieraat kuin omat työntekijätkin, mutta kohteleeko tuo vaikutusvaltainen mies ihmisiä ja varsinkin vaimoaan Lisaa (Stina Ekblad) niin hyvin kuin juhlapuheet antavat ymmärtää?
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Karjalan Näyttämön näyttelijöitä (ihmisiä työväen juhlassa)<br />Valkeakosken työväenopiston sekakuoro (veisaajat)<br />Oulun varuskuntasoittokunta (soittokunta)<br />Tampereen yliopiston kieltenopettajia (ihmisiä sodanjälkeisessä muistotilaisuudessa)<br />Kaakonkulman elokuva-avustajat ry. (avustajia) ,
Karjalan Näyttämön näyttelijöitä (ihmisiä työväen juhlassa)<br />Valkeakosken työväenopiston sekakuoro (veisaajat)<br />Oulun varuskuntasoittokunta (soittokunta)<br />Tampereen yliopiston kieltenopettajia (ihmisiä sodanjälkeisessä muistotilaisuudessa)<br />Kaakonkulman elokuva-avustajat ry. (avustajia)Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
kesäkuun loppu 1989 - kevättalvi 1990 - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Ystävät, toverit on elokuvana kankea näköispainos kiinnostavista ja jännittävistä asioista ja ilmiöistä, joita Petsamon nikkelin tarinaan sisältyy", tyrmäsi Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 17.11.1990). "Elokuva on suuruudenhullua suomalaista paisuttelua ja pysähtynyttä suomettumista, jolla on museoiva kansatieteellinen merkitys, jos merkitys halutaan löytää. [- -] Ajankuva, lavasteet, puvut ja taustan esinemaailma ovat pikkupiirteitään myöten säntillisesti kunnossa. Sivuosista löytyy hyvää tyypittelyä - Paavo Liski uskollisena palvelija Kaakamona ja Mikko Nousiainen vakoilevana kauppiaana - mutta repliikit ovat kirjoitetun tuntuisia eikä kerronta lähde millään kulkemaan [- -]." "Vertauskuvia ja moraalisia painotuksia ei tarvitse tarinasta tikulla kaivaa", kirjoitti Matti Apunen (Aamulehti 17.11.1990). "Ne tarjoillaan katsojille repliikeiksi puristettuina briketteinä ('Kaikki on kaupan', 'Paha ei kuole koskaan'). Mollbergin intentiot, pyrkimykset ovat useissa kohtauksissa helposti nähtävissä, mutta vaikeasti tavoitettavissa kuin jään alle jäänyt katiska. Mollberg haluaa esittää virallisen liturgian onttouden ja kunnianosoitusten huutavan ristiriidan tekojen moraalittomuuden kanssa. Tuloksena on kuitenkin seremonioiden jono, juhlapäivällisten ja kunniamerkkijakojen ketju. Tarinassa on muutamia vahvoja ideoita (mm. Jurmalan juhliin rakennetut 'pystit' eli ihmismaalitaulut) jotka kuitenkin tylsyvät, kun ne käytetään kahteen kertaan." Seppo Kononen (Savon Sanomat 16.11.1990) tarkasteli näyttelijäsuorituksia: "Mikk Mikiverin rooli tunteettomana sotilaana ja asekauppiaana on suoranuottinen. Periaatteessahan se ei kaipaa kuin yhden ilmeen, ja sen Mikiver säilyttää kautta linjan. Stina Ekbladin osa Jurmalan heikkona vaimona on monitahoisempi ja tavallaan siis myös vaativampi. On ollut Mollen onni, että hän on saanut tehtävään nimenomaan Ekbladin, joka on ennen tätä käynyt jo Bergmanin koulun ja jonka kasvoilla heijastuvat tunteitten pienimmätkin värähtelyt. Vastaavaa herkkyyttä löytynee Pohjoismaista tänään vain norjalaisesta maailmantähdestä Liv Ullmannista." "Usein ei voi välttyä vaikutelmalta, että elokuvassa esitellään kertomuksen langanpäitä, jotka saisivat oikeutuksensa myöhemmin esitettävässä elokuvasta lavennetussa televisiosarjassa", tuumi Raimo Kinisjärvi (Kaleva 16.11.1990). "Jurmalan velipuolen ja vaimon suhde esitellään elokuvassa olennaisena, mutta vain muutamaan repliikkiin jäävänä asiana. Jurmalan ja ulkovaltojen asiamiesten sekä naapurimaiden kaivoksenomistajien vehkeilyt kuvataan varsin yksioikoisesti, kaivoksen työnjohtajan perhedraamakin jää katsojalle hämäräksi." Tapani Maskula (Turun Sanomat 17.11.1990) arvioi vuoden 2001 televisioesityksen yhteydessä, että "teos on suomalaisten mittapuiden mukaan kiistaton suurelokuva. Se tarkastelee kiinnostavasta näkökulmasta ihmisten asemaa kansainvälistä voimatasapainoa säätelevässä valtarakenteessa. [- -] Ystävät, toverit on Citizen Kanen tai Eurekan kaltainen yleistarina kyltymättömän mahdin olemuksesta ja inhimillisyyden kuolemisesta rikastumisen alttarille." - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Timo K. Mukka -filmatisointien (Maa on syntinen laulu, 1973; Milka, 1980), Aapelin Pikku Pietarin pihan uuden sovituksen (Aika hyvä ihmiseksi, 1977) ja Tuntemattoman sotilaan uuden version (1985) jälkeen Rauni Mollberg ryhtyi 1987 valmistelemaan viidettä pitkää elokuvaansa Ystävät, toverit alkuperäiskäsikirjoituksen pohjalta, käsikirjoittajakumppaninaan "pohjoisen kirjailijana" tunnettu Joni Skiftesvik. "Elokuvan tapahtumapaikka on pohjoinen, Jäämeren ranta, geopoliittisesti tärkeä ja tulenarka alue", kuvailtiin Skiftesvikin ja Mollbergin treatmentissä. "Sillä on vuosisatainen yhteinen historia; sen alueella on kuljettu ja kuljetaan yli valtioitten rajojen kenenkään kyselemättä. Esikuvana on ollut Petsamon alue, jonne 30-luvun lopulla syntyi nikkelikaivoksen ympärille pohjoisen villilänsi, missä eri kansallisuudet, nopeaa rikastumista havittelevat ihmiset ja sotaa valmistelevien maiden vakoojat kohtasivat. Elokuvassa on elämän koko kirjo, myös kaikki se, mitä kaivos ympäristölleen ja sen asukkaille aiheuttaa." Molle tilasi Lappiin liittyvän kertomuksen ja se sopi minulle", Skiftesvik kertoi ennen kuvauksia, puolentoista vuoden käsikirjoitusurakan jälkeen. "Olen ajatellut tehdä siitä myös kirjan. Ihmettelen, ettei Petsamoa ole ennen hyödynnetty fiktiivisessä mielessä." (Ilta-Sanomat 21.3.1989). "Petsamo on minulle hyvin läheinen, sillä äitini lähti perheensä mukana sieltä sodan alta Norjan puolelle - ja joutui jälleen miehittäjien armoille. Meillä puhuttiin kotona paljon Petsamosta. Meille se ei ollut satumaa. Se oli kova paikka." (Helsingin Sanomat 21.3.1989). Kuvausvaiheeseen Ystävät, toverit pääsi kesällä 1989 ja ensi-iltaan marraskuussa 1990. Hankkeesta kehkeytyi mittava kansainvälinen tuotanto, jossa käytettiin ruotsalaista kuvauskalustoa ja johon osallistui elokuvan ammattilaisia Suomesta, Ruotsista ja Virosta. Rooleja oli lähes sata ja avustajia yli kolme tuhatta. Kuvaukset toteutettiin suurimmaksi osaksi Norjan Lapissa ja Suomen puolella mm. Ivalossa, Kilpisjärvellä, Kittilässä, Vammalassa ja Mollbergin studiossa Vesilahdella, mutta kuvausmatkoja tehtiin myös Kuolan niemimaalle ja Viroon. Kuvaajana piti olla alunperin Esa Vuorinen, joka aikataulumuutosten vuoksi joutui vetäytymään työstä. Tom Hambergin rinnalla lavastajana toimi Aatto Hongisto, joka ei saanut nimeään lopputeksteihin eikä päässyt osalliseksi elokuvan saamasta lavastus-Jussista. Pääosia esittivät virolainen Mikk Mikiver ja ruotsalaistunut suomalainen Stina Ekblad, pienemmissä rooleissa esiintyi suomalaisten rinnalla monia virolaisia (Ain Lutsepp, Elle Kull, Rein Aren), yksi tšekkiläinen (Oto Sevcik) sekä mm. espanjalaisia, marokkolaisia ja japanilaisia näyttelijöitä. Valmiissa elokuvassa kuullaan yli kymmentä eri kieltä. Naispääosaan Mollberg tavoitteli aluksi Meryl Streepiä. Suurin osa mainosvalokuvista on vedostettu suoraan filmiruuduista. "En ole koskaan elokuvissani osunut niin ajan hermoon kuin nyt", Mollberg koki ensi-illan kynnyksellä: "Asekauppa, ympäristötuho, hyvän ja pahan taistelu..." (Ilta-Sanomat 24.9.1990). "Ennen sodat olivat ongelma, mutta nyt luonnon saastuttaminen ja myrkyttäminen. Hyvinvointijuhla on mennyt överiksi", hän tilitti jo kuvausvaiheessa. (Forssan Lehti 29.7.1989). Ystävät, toverit tuli maksamaan yli 18 miljoonaa markkaa eli enemmän kuin Tuntematon sotilas, mutta se ei menestynyt teattereissa yhtä hyvin kuin Mollbergin edelliset elokuvat. Vastineeksi elokuvan saamalle kritiikille, erityisesti Mikael Fräntin (Helsingin Sanomat 17.11.1990) arvostelulle, Filmi-Molle Oy toimitti Helsingin Sanomiin kaksi maksettua ilmoitusta. Ensimmäisessä (2.12.1990) Jorma Savikko ja Jukka Mannerkorpi puolustivat elokuvaa, ja jälkimmäisessä (23.12.1990) julkaistiin amerikkalaisen Variety-lehden arvio elokuvasta. TV-1:n Värinä-ohjelmassa kummasteltiin 1.1.1991, että Varietyn arvion suomennos oli kiittävämpi kuin alkuperäinen teksti. Mollberg puolustautui (Ilta-Sanomat 2.1.1991) kertomalla, että suomennos perustui arvostelun käsikirjoitukseen eikä Varietyn toimituksen editoimaan julkaistuun versioon. Mollbergin seuraava elokuva Paratiisin lapset valmistui 1994. Ruotsalaisen panoksen nojalla Ystävät, toverit on sisällytetty myös Svensk filmografi -teossarjaan. Elokuvan laboratoriotyöt aloitettiin perinteikkäässä Suomi-Filmi Oy:n laboratoriossa, jonka toiminnan Erkki Karu oli käynnistänyt Helsingin ydinkeskustassa jo 1920-luvun alussa. Taloudellisen laman syveneminen ja tarve elokuvalaboratorioiden ylikapasiteetin purkuun ajoi alan yrittäjät ja rahoitusorganisaatiot yhteistyöneuvotteluihin, joiden seurauksena oli Suomi-Filmin laboratorion alasajo huhtikuussa 1990 ja voimien yhdistäminen Pasilassa sijaitsevan MTV-elokuvalaboratorion kanssa. Uuden yksikön nimeksi tuli Finn-Lab Oy. Kun TV-1:n filmilaboratoriokin lakkautettiin vuosituhannen vaihtuessa, jatkaa Finn-Lab toimintaansa alan ainoana yrityksenä Suomessa. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Vindlös är natten Säv. ja sov. Kari Rydman, san. Arvid Mörne 1) Es. Stina Ekblad, laulu, ja Kari Rydman, urkuharmoni (100 %), 1' 30". 2) Es. Stina Ekblad, laulu, ja Kari Rydman, piano (100 %), 2' 25". 3) Marika Järvinen, vokaliisilaulu (off), yht. 1' 00". 2. Harbour Lights / Sataman valot Säv. ja san. Jimmy Kennedy -- Hugh Williams, suom. san. Kerttu Mustonen, sov. Alvar Kosonen Harmony Sisters, laulu, ja Dallapé-orkesteri (off, äänilevy), 0' 35". Levytys: Harmony Sisters ja Dallapé-orkesteri; Odeon A 228401, 1937. 3. Belly Dance Säv. ja sov. Farid El-Atrache Soitinyhtye (off, äänilevy), kaksi kertaa, yht. 2' 00". 4. Ateenalaisten laulu Säv. Jean Sibelius, san. Viktor Rydberg Es. "koululaiset", laulu (100 %), 0' 40". 5. "Ishav-marsch" / "Jäämeri-marssi" Säv. ja sov. Kari Rydman Kirkkoniemen (Kirkenesin) torvisoittokunta (off), kaksi kertaa, yht. 2' 00". 6. "Arktisk hysteri -jenka" Säv. ja sov. Kari Rydman Harmonikka (off), 1' 00". 7. "Moony Boy" Säv. ja sov. Kari Rydman Es. Yrjö Hauskala, huilu, Timo Lehtonen, basso, ja Gunnar Strömmer, piano (playback), kaksi kertaa, yht. 1' 25". 8. "Bjarmia-vals" Säv. ja sov. Kari Rydman Harmonikka (off), 1' 45". 9. Songe d'automne / Syysunelmia Säv. Archibald Joyce Yrjö Hauskala, huilu, Timo Lehtonen, basso, ja Gunnar Strömmer, piano (off), 2' 20". 10. Oi kuinka ihanata on kun saa katsella veristä voittajaa ristillä kokoelmassa Siionin laulut ja virret (1918) Säv. tuntematon, san. Gustaf Skinnari Es. Valkeakosken työväenopiston sekakuoro, laulu (100 %), 0' 35". 11. Alte Kameraden / Vanhat toverit Säv. Carl Teike Kirkkoniemen (Kirkenesin) torvisoittokunta (off), 4' 00". 12. Preussens Gloria / Preussin kunnia Säv. Gottfried Piefke Es. Oulun varuskuntasoittokunta (100 %), 0' 15". 13. Porilaisten marssi Säv. Christian Fredric Kress, sov. Kari Rydman Kirkkoniemen (Kirkenesin) torvisoittokunta (off), 0' 50". 14. Proštšanije slavjanki / Vapaa Venäjä Säv. Vasili Agapkin Kirkkoniemen (Kirkenesin) torvisoittokunta (off), 0' 30". 15. Davon geht die Welt nicht unter elokuvasta Die Grosse Liebe (1942) Säv. ja sov. Michael Jary, san. Bruno Balz Zarah Leander, laulu, ja Das UFA-Filmorchester, joht. Michael Jary (off, äänilevy), 1' 05". Levytys: Schlagerparade 1942. Zarah Leander ja Das UFA-Filmorchester, joht. Michael Jary; EMI CDP 5381563152, 1990 (alkuperäisäänite 1942). 16. L' Internationale / Kansainvälinen Säv. Pierre Degeyter Orkesteri (off), 0' 20". 17. "Tunturin viulut" Säv. ja sov. Kari Rydman Yrjö Hauskala, huilu, ja jousiyhtye (off, lopputekstit), 2' 30". Huomautuksia: Musiikkinumero 1:n teema toistuu taustamusiikissa. Kirkkokohtauksissa kuullaan ortodoksista messua (100 %), kolme kertaa, yht. 1' 50". Jurmalan juhlissa torvisoittokunta soittaa fanfaarin (trad.) (100 %), 0' 30". Vera Feodorova esittää joikausta (100 %), 0' 30", ja kolttanaiset laulavat (100 %), 0' 35". Venäläiset tanssivat ripaskaa (trad.) (off), 1' 00". - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|