Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa
Räpsy ja Dolly (rinnakkaisnimi)
Räpsy och Dolly (ruotsinkielinen nimi)
Dolly och hennes älskare (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Dolly and Her Lover (englanninkielinen nimi)
Rapsy & Dolly. Paris is Waiting (englanninkielinen nimi)
Rapsy et Dolly (ranskankielinen nimi)
Lėlė ir jos meilužis (liettuankielinen nimi)
Pitkänsillan tuolla puolen (eli Räpsyn rakkaus) (työnimi)
Räpsy & Dolly eli Pitkänsillan tuolla puolen (työnimi)
Finna-arvio
Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa
Matti Ijäksen ohjaama ja Arto Mellerin kanssa käsikirjoittama Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa (1990) on pikkurikollisen ja entisen kabareetanssijattaren tragikoominen rakkaustarina. Etsivä Karisto (Kari Väänänen) vapauttaa vankilasta Auno "Räpsy" Pirilän (Matti Pellonpää), jonka täytyy puolestaan vasikoida lapsuudenystävänsä Börjen (Pertti Sveholm) rikollisista puuhista. Alkoholisoitunut Dolly (Raija Paalanen) ottaa Räpsyn luokseen asumaan Helsingin Kallioon ja toivoo muuttavansa tämän kanssa keväällä Pariisiin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Yrjö Jyrinkoski (lausujan ääni radiossa), Raimo Häyrinen (urheiluselostajan ääni) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Yrjö Jyrinkoski (lausujan ääni radiossa), Raimo Häyrinen (urheiluselostajan ääni)Hae aiheistaAvustajat
Nurmon vanhainkoti Kuusenlahden asukkaat<br /><br />eläkeläisiä Helsingissä ja Pohjanmaalla (vanhainkodin asukkaita, juoppoja ja muita avustajia) ,
Nurmon vanhainkoti Kuusenlahden asukkaat<br /><br />eläkeläisiä Helsingissä ja Pohjanmaalla (vanhainkodin asukkaita, juoppoja ja muita avustajia)Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Julisteen painotyö: Kinoprint Oy (lähde: SKF 10)
Julisteen painotyö: Kinoprint Oy (lähde: SKF 10)Hae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
13.3.-12.6.1989 - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Matti Ijäs saattaisi, ja hänen itse asiassa pitäisikin, olla jo nyt yhtä nimekäs elokuvantekijä kuin konsanaan Kaurismäet", aloitti Raili Suominen (Turun Sanomat 3.2.1990), "ellei hänen tähän astinen fooruminsa olisi ollut 'vain' televisio. Mutta joka on nähnyt Ijäksen tv-elokuvia, kuten Viimeinen keikka, Painija tai Siriuksen vieraat, on varmasti samaa mieltä kanssani, että ne kuuluvat viime vuosien kotimaisen elokuvan parhaimmistoon. Paitsi että Ijäs hallitsee elokuvan tekniikan, hänellä on persoonallinen, omaperäinen kädenjälki jopa silloin kun hän käy lainaamassa hyppysellisen muilta kuten Räpsyssä ja Dollyssa Aki Kaurismäeltä." Moni muukin vertasi Räpsyä & Dollya Aki Kaurismäen elokuviin. Helena Yläsen (Helsingin Sanomat 3.2.1990) mielestä "Kaurismäki on kuitenkin ihanteellinen yhteiskuntakriitikko ja runoilija. Matti Ijäs on marginaali-ihmisistä kiinnostunut humoristi. [- -] Ijäksen elokuva on rakastettava ja surkuhupainen, mutta se ei kasva juuri lainkaan raamiensa ulkopuolelle. Ihmiset jäävät marginaalisiin rajoihinsa. Heidän kuvansa ei syvene eikä toisaalta myöskään kasva yleispäteväksi. [- -] Ijäksen omin ääni onkin komiikan reunan takaa irvistelevä irvokkuus, tahallinen tyylittömyys ja sen kautta tavoitettu sisäinen kauneus." "Räpsy ja Dolly hahmottaa järjetöntä maailmaa, jossa käyttäytymisen tilannesidonnaisuus ja henkilöiden tapa puhua ja toimia toistensa ohitse luovat absurdia näkökulmaa", eritteli Osmo Peltonen (Kansan Uutiset 3.2.1990). "Tarinassa ja hahmoissa on enemmän särmikkyyttä kuin kotimaisessa elokuvassa yleensä. Unelmien ja todellisuuden, koomisen ja traagisen ääripäät kohtaavat, jolloin syntyy kokonaisvaltainen, viiltävä hahmotus olemisen ehdoista." Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 3.2.1990) olisi toivonut elokuvan keskittyvän enemmän Räpsyn ja Börjen ystävyyssuhteen kuvaamiseen, "men filmen är nu ingen stramt uppbyggd och psykologiskt underbyggd moralitet. Räpsy & Dolly är en tragikomisk fars som avslöjar sina karaktärer via tillspetsade, absurda situationer. Stundom med stark känsla för meningsfulla detaljer och miljöer, stundom alltför inriktad på de bagatell- och buskismässiga." "Matti Pellonpää antaa uransa merkittävimpiin kuuluvassa Räpsyn roolissa upean taidonnäytön", suitsutti Leo Stålhammar (Suomenmaa 5.2.1990). "Tulos on pikku piirteittäin tarkkaa luonnenäyttelijän työtä. Raija Paalanen Dollyna tavoittaa henkilönsä osin ilmeisen omaehtoisen ja siten tietoisenkin elämänpetoksen koko uhkeudessaan. Hyvää on sanottavana muustakin ohjaajan oivallisesti valitsemasta esittäjäjoukosta." - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Ennen esikoiselokuvaansa Koomikko (1983) Matti Ijäs oli työskennellyt käsikirjoittajana elokuvissa Tullivapaa avioliitto (1980), Ajolähtö (1982) ja Toto (1982). Ennen toista elokuvaansa Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa Ijäs oli jo kunnostautunut kiitettyjen tv-elokuvien kuten Viimeinen keikka (1984), Painija (1985), Siriuksen vieraat (1987) ja Katsastus (1988) tekijänä. Ohjaaja Ijäksen ja kirjailija Arto Mellerin yhteistyö oli alkanut Siriuksen vieraissa. Räpsy & Dolly lähti liikkeelle Mellerin romaanin Tuomiopäivän sävärit (1987) luvusta "Räpsyn rakkaus". Tältä pohjalta Melleri ja Ijäs tekivät useita käsikirjoitusversioita kuten "Pitkänsillan tuolla puolen eli Räpsyn rakkaus" tai "Räpsy & Dolly eli Pitkänsillan tuolla puolen". "Minä teen versioni, Matti tekee siitä omansa", Melleri kuvasi työmenetelmää. "Minä teen seuraavan, otan siitä hänen juttunsa pois ja panen omani tilalle. Tätä sanotaan yhteistyöksi, versio version päälle." (Tiedonantaja 2.2.1990). "Tämä ei ole rikoselokuva vaan rakkaustarina unohdetuista ja yksinäisistä Pitkänsillan tuolla puolen", tekijät luonnehtivat viimeksi mainitun version johdannossa. "Räpsy & Dolly on tragikoominen blues. Pienen miehen tarina, jonka sukulaissieluja voi löytää mm. Haanpään tuotannosta. Räpsy on eräänlainen nykyaikainen 'Taivalvaaran näyttelijä', mies vailla identiteettiä. [- -] Vaikka tämän tarinan pohjavire on hyvin traaginen, näkökulma pyritään pitämään koomisena: hyväkin klovni on usein hauskimmillaan privaatissa, tosissaan. Yhteyttä todellisuuteen näillä henkilöillä ei ole, koska heillä on sen kanssa ihan tarpeeksi tekemistä." Raija Paalanen (1930-2002), Hämeenlinnan kaupunginteatterin pitkäaikainen näyttelijä, oli pikkutyttönä toiminut avustajana kotimaisissa elokuvissa, mutta Räpsy & Dolly merkitsi hänelle ensimmäistä varsinaista elokuvaosaa, ja samalla naispääosaa. Sittemmin hänet on nähty Rauni Mollbergin Paratiisin lapsissa (1994) ja Pirjo Honkasalon Tulennielijässä (1998). Näyttelijä Martti Kaukanen on lopputeksteissä virheellisessä muodossa Matti Kaukinen. Ijäksen seuraava elokuva Pilkkuja ja pikkuhousuja valmistui 1992. Vuonna 1998 Dada-Filmi Oy osti Filminor Oy:n konkurssipesästä Räpsyn & Dollyn "kaikki vapaina olevat ja vapautuvat ikuiset oikeudet". Sen jälkeen elokuva on esitetty televisiossa huhtikuussa 1999 ja joulukuussa 2001. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. "Räpsyn teema" Säv. Otto Donner Otto Donner, marimba, ja Kalevi Nyqvist, harmonikka (off), viisi kertaa, yht. 4' 05". 2. Torna a Surriento / Surrender / Antaudu, rakkain Säv. Ernesto de Curtis, san. Dog Pomus, engl. san. Mort Schuman, suom. san. Hector, sov. Jani Uhlenius ja Erkki Hyvönen 1) Rauli "Badding" Somerjoki, laulu, ja yhtye (off, radio), 1' 55". 2) Rauli "Badding" Somerjoki, laulu, ja yhtye (off), 1' 55". Levytys: Rauli "Badding" Somerjoki; Love Records LRS 2046, 1974. 3. La Marseillaise / Marseljeesi (Ranskan kansallislaulu) Säv. Claude-Joseph Rouget de Lisle 1) Orkesteri (off, levysoitin ja off), kaksi kertaa, yht. 1' 50". 2) Off, soittorasia, 0' 10". 4. Si le coeur vous en dit Säv. ja san. Charles Trénet Charles Trénet, laulu, ja Guy Luypaertsin orkesteri (off, levysoitin), kolmeen otteeseen, yht. 1' 30". Levytys: Charles Trénet ja Guy Luypaertsin orkesteri; Columbia 2C150-15944414, 1964. 5. Caravan Säv. Juan Tizol - Duke Ellington, sov. Irving Mills Jazzorkesteri (off), 1' 30". 6. Jambalaya Säv. ja san. Hank Williams, suom. san. Saukki, sov. Erkki Hyvönen ja Lauri Tornivuori Es. Kikka Rytkönen, laulu, ja tanssiorkesteri (playback/Erkki Hyvönen, saksofoni, Reino Laine, rummut, Pentti Mutikainen, basso, ja Lauri Tornivuori, piano), 2' 20". 7. Jääruusut Säv. ja sov. Tuomari Nurmio, san. Arto Melleri Tuomari Nurmio, laulu, ja yhtye (off, radio), 1' 00". Huomautuksia: Vankilan pesulassa soi mahdollisesti Robertino Lorettin laulama "Dopo un attimo cosi, non puoi chiedere di più, mandolino per favor - -" (off, radio), 0' 50". Börjen asunnossa kuuluu katkelma Harry Bergströmin säveltämän laulun Neljä veikkoa elokuvasta Rion yö (1951) orkesteriosuudesta, (off, televisio), 0' 10". Seurakuntasalissa ja kirkkobussissa soi (off, urkuharmoni) Mikael Nybergin sävelmä Mä olen niin pienoinen, kolme kertaa, yht. 1' 05", ja Heinrich Albertin säveltämä Virsi 163 ("Herra kun Sä sanassasi - -", vuoden 1938 virsikirjassa), 0' 20". Dollyn asunnossa soi Santuzzan ja Alvaron duetto Pietro Mascagnin oopperasta Cavalleria rusticana (off), 0' 40". - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
NMT-puhelimet PTL/telemyymälät, Matkustajakoti Vuorela, Harri Salo Oy, Finn Enterprises, Helsingin satamalaitos, ETL, Ravintola Kannas, Ravintola Alppimaa, Lasten Päivän Säätiö |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|