Ystäväni Henry
Min vän Henry (ruotsinkielinen nimi)
My Friend Henry (englanninkielinen nimi)
Mein Freund Henry (saksankielinen nimi)
Můj kamarád Henry (tšekinkielinen nimi)
Finna-arvio
Ystäväni Henry
Auli Mantilan ohjaama ja käsikirjoittama draamaelokuva Ystäväni Henry (2003) kertoo 12-vuotiaiden Elsin (Ninni Ahlroth) ja Henryn (Aleksi Rantanen) sekä heidän perheidensä salaisuuksista ja traumoista, mutta myös ystävyydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K11 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Muut esiintyjät
Eläimet: Timi, Miller, Tough Lover ”Hemmmo”, Tipi, Cpu, Eeli, Niilo ,
Eläimet: Timi, Miller, Tough Lover ”Hemmmo”, Tipi, Cpu, Eeli, NiiloHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Liikenteenpysäyttäjät: Piia Aalto, Jukka Aronen, Niko Hakala, Eliel Karhu, Mira Kukkonen, Kati Nordström, Samuli Olli, Sakari Rutanen, Teemu Saarinen, Nina Söderberg, Henri Tolonen, Veli Uusitupa, Taru Venäläinen, Konstantin Vlachlos, Yrkkö Äkkijyrkkä
Liikenteenpysäyttäjät: Piia Aalto, Jukka Aronen, Niko Hakala, Eliel Karhu, Mira Kukkonen, Kati Nordström, Samuli Olli, Sakari Rutanen, Teemu Saarinen, Nina Söderberg, Henri Tolonen, Veli Uusitupa, Taru Venäläinen, Konstantin Vlachlos, Yrkkö ÄkkijyrkkäHae aiheista |
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
2003 |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Auli Mantilan kolmatta pitkää elokuvaa pidettiin varauksinkin kunnianhimoisena ja poikkeuksellisen tasokkaana. ”Lapsista kertovien elokuvien joukossa Ystäväni Henry on piristävä poikkeus, koska Mantila kuvaa lapsia tasavertaisina olevaisina aikuisten kanssa”, kiitteli Markus Määttänen (Aamulehti 20.8.2004). Määttäsen mielestä ”Mantilan elokuva on armottoman paljas. Ohjaaja kuvaa aikuisten ja lasten arkea sellaisena kuin se on, koko ajan lievästi alakuloisena. [- -] Vaikutelma vielä korostuu, koska Mantila ei ole lokalisoinut elokuvaansa mihinkään tiettyyn paikkaan. Ystäväni Henry rullaa hyvin universaalissa modernissa tilassa, tai rajatilassa. Siellä saattaa sairastua, kuten Ylva Ekbladin esittämälle äidille käy.” ”Mantila pystyy niukoin elein ja painotuksin kehittelemään roolihahmojensa kokemaa konkreettista arkipäivän tragediaa siten, että katsojan kiinnostus pysyy alusta loppuun asti herpaantumattomana”, vaikuttui myös Tapani Maskula (Turun Sanomat 21.8.2004). ”Hän ei moralisoi eikä tunteile henkilöidensä kipeiden aistimusten kustannuksella koska kyynelten pidätteleminen voi viiltää syvemmältä kuin vuolas itkeminen. [- -] Ystäväni Henry on harkiten leikattu elokuva, jonka rauhallinen rytmi kuljettaa kertomusta luontevasti eteenpäin. Filmissä ei ole yhtään turhaa ihmistä, otosta, vuorosanaa tai kasvojen ilmettä. Kokonaisuus on ilmava, mutta myös raikas ja lavastamattomalla tavalla kaunis.” “Ystäväni Henry ei päästä katsojaa helpolla. Se vastustaa kaikenlaista lokerointia, mikä osoittaa, että Mantilan teoksessa on ajatusta takana”, avasi arvionsa Kaisa Hiltunen (Keskisuomalainen 20.8.2004), jonka mukaan ”kunnianhimoisessa elokuvassa kyse ei ole vain tarinan kuvittamisesta, vaan ohjaaja pyrkii välittämään sisältöä muodon kautta. Kerronnan ennakoimattomuus myötäilee salaisuuksien ja peittelyn teemoja. Ystäväni Henry on surumielinen elokuva, joka vetoaa enemmän järkeen kuin tunteisiin. Mantilan asenne on tarkkailla asioita etäisyyden päästä.” Kuitenkin Hiltusesta käsikirjoittaja-ohjaaja oli haastanut itsensä ehkä liiaksikin. ”Mantila on ladannut elokuvansa täyteen, ehkä liiankin täyteen isoja ja tärkeitä teemoja. Vähän väliä tapahtuu hätkähdyttäviä asioita, mitkä kaikki ovat oireita jostain. Itseäni kiusasi dialogien lyhykäisyys. Erityisesti äidin ja tyttären väliset keskustelut typistyvät lyhyisiin repliikkeihin. Mutta tavallaan se kuvastaa sitä kiirettä mikä tekee ihmisten todelliset kohtaamiset mahdottomiksi. Silti kerronta on hieman jäykkää paikoin. Käänteetkään eivät ole aina ihan uskottavia.” Kerrontaa hienovireisenä jopa arvoituksellisuuteen asti pitänyt Krister Uggeldahl (Hufvudstadsbladet 20.8.2004) näki samoin. “Styrkan i Mantilas stilistik ligger i hennes förmåga att låta bli att underskatta publiken, att låta bilderna och tystnaden tala. Det är förvisso också hennes svaghet. En svaghet som här tar överhanden. Jag gillar Mantilas sätt att skriva och strukturera materialet. Vad gäller regissören Auli Mantila är jag inte lika övertygad. Den snyggt inpackade berättelsen till trots känns filmbygget något vacklande och ofokuserat. Handlingen växer, utvecklas, men fördjupas inte nämnvärt. Åtminstone inte känslomässigt”, dynaamisempaa otetta kaivannut Uggeldahl totesi. ”Elokuvan roolitus on onnistunut, ja Mantila on ohjannut hankalat roolit saaneita lapsia taitavasti”, kiitti Olli Kangassalo (Iltalehti 20.8.2004) arviossaan. ”Henryn ongelmaisia vanhempia esittävät Pertti Sveholm ja Ylva Ekblad tekevät kipeän särmikkäät roolityöt.” |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Auli Mantila (s. 1964) valmistui ohjaajaksi Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen linjalta vuonna 1995. Hän ohjasi ja käsikirjoitti pitkät näytelmäelokuvat Neitoperho (1997) ja Pelon maantiede (2000) sekä televisioelokuvan Marja (1994). Mantila oli lisäksi käsikirjoittajana Matti Ijäksen ohjaamissa televisioelokuvissa Lahja (1997) ja Pala valkoista marmoria (1998). Hän perusti tuottaja Anna Heiskasen kanssa tuotantoyhtiön DO Films Oy:n ja ohjasi televisioon minisarjan Täysin työkykyinen (2003). Mantila määritteli elokuvansa Ystäväni Henry (2004) suhdetta muihin ohjaustöihinsä Ilta-Sanomissa 20.8.2004: ”Kaikki elokuvani kertovat ihmisistä, jotka ovat toisten vallassa. Neitoperhossa syyt olivat emotionaalisia, Pelon maantieteessä sukupuoleen liittyviä ja Henryssä iästä johtuvia. Ensimmäinen kertoi yksilöstä, toinen ryhmästä ja tämä uusin perheestä.” Mantilan elokuvat käsittelevät myös ihmisen henkilökohtaista tilaa maailmassa. Lapsista ja salaisuuksista kertovassa elokuvassa Ystäväni Henry 12-vuotias Elsi palaa yksinhuoltajaäitinsä kanssa matkalta ja huomaa, että joku on käynyt hänen huoneessaan ja siirrellyt tavaroita. Elsi tutustuu pian salaperäiseen Henryyn, joka ilmestyy ja katoaa kuin mielikuvitusolento. Mikä onkaan Henryn salaisuus? Aamulehden Valo-Viikkoliitteen 25/2005 mukaan Mantila tahtoi kirjoittaa käsikirjoituksessaan tarinan lapsille ”monimutkaisen sielunelämän, itseisarvoisen luonteen ja kohtalon, joihin yleensä vain mafiapomoilla on oikeus.” Mantila harjoitteli kohtauksia lapsinäyttelijöiden kanssa kuvauksia edeltäneen kevään. Elokuva sai ennakkoensi-iltansa Sodankylän elokuvajuhlilla 20.6.2004. Ystäväni Henryn varsinainen ensi-ilta oli 20.8.2004 Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa. Elokuva sai Buenos Airesin Nueva Mirada –lastenelokuvafestivaalin yhteydessä jaetun Signis-palkinnon. Palkinnon myönsi kansainvälinen katolisen viestinnän ammattilaisten verkosto. Sittemmin Mantila on toiminut tuottajana ja ohjannut televisioelokuvat Hopeanuolet (2007) ja Yksinen (2008). - Teksti: Juha Seitajärvi (2011) / Suomen kansallisfilmografia. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Eva Hubert, Marianne Bergmann / Filmfund Hamburg, Richard Borowski / Loft Tonstudios, Jens Fischer, Hannelore Mattern / Atlantik Film, Christoph Arius / Panther Rental Hamburg, Pierre Dechavanne / Kodak Hamburg<br /><br />Janne Haavisto, Petri Hakala, Tom Nyman, Jukka Karjalainen, Pekka Gröhn, Janne Viksten, Kari Reiman, Markus Nordenstreng, Risto Hemmin, Petri ja Tiina Rappula, Petri Salonen.<br /><br />Teija ja Markku Ahlroth, Helena Rantanen, Ritva Oksanen, Antti Litja, Ari Luukkonen, Sakari Kovasiipi, Tiia Hapulahti, Jenni Kanta-Oksa, Kauko Tahvanainen, Paula, Veeti ja Tommi Mäkelä, Taru Kokkonen, Janne Lumme, Jari, Lotta ja Petu Huusko, Mirja Mantila, Kaarina Hazard, perhe Leimu, perhe Rantanen, Vuokko ja Raimo Jouhikainen, Matti Viranko, Björn Weckström, Anna Bergman, Tuula Anttonen, Petri Hytönen, Anna-Leena Vilhunen, Leena Nio, Nelli Nio, Nora Nio, Niko Ahlqvist, Eeva ja Pauli Ahonen, Catharina Cajander, Kristian Donner, Maisa ja Kalevi Färm, Liisa Harmo, Rauli Hirviniemi, Eila Jokela, Jari Komulainen, Ina Korpiola, Kari Korpiola, Jouni Kortesato, Marko Kujala, Tarja Kylmä, Antti Laustio, Topi Loimu perheineen, Maiju Loukola, Matti Lyra, Aino ja Olli Paavilainen, Susanna Paavilainen, Riikka Pelo, Anita ja Teuvo Rantanen, Arto Siirtola, Nina van der Pals, perhe van der Pals, Outi Varppee, Jari Väre<br /><br />Viljakkalan vpk: Jere Helenius, Kalle Leponiemi, Tapio Liesko, Seppo Kivimäki, Kimmo Peltola, Marko Rajamäki, Aarre Salmi, Mikko Sarkkinen, Janio Snellman, Aki Uppa<br /><br />Hämeenkyrön kirkonkylän vpk, Hämeenlinnan Judoseura / Kaija Paasimaa, Kulta-Haverin vapaa-aika, Päivölän virkistyskoti, Viljakkalan kunta, Vivamon toimintakeskus<br /><br />Allasvesi, Amer / Wilson, Asko Lohja, Berner, Boknäs, Boreus, Borås Cotton, Felix Abba, Fenestra, Formwerk, Fujitsu-Siemens, Herkkumaa, Hill’s, Ido Kylpyhuone / Mia Eskelinen, Iittala, JCDecaux Finland, Kastellitalot, Kimeika, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Leatherman, Miele, Minolta, Nokian jalkineet, Nummelan Citymarket, Nummelan koulu, Nuutajärvi Museo, Oras, Otava, Pagina-Shild, Paulig, Pa-Ri Materia / Martela poistomyynti, Pergo, Pirkkalan autovahinkokeskus, Puustelli, Päijät-Hämeen Puhelin (PHP), R-Collection, Samsonite, Scandia Rent Oulu, Sinituote, Skiservice, Sony, Taffel, Tampereen poliisikoulu, Tiehallinto, Tieliikelaitos, Valinta-Riika, Velux, Vihdin teatteri, Whirlpool |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Ote Extreme Duudsonit -sarjasta Oy Rabbit Films Ltd:n luvalla |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|