Vaalealla kaunottarella Eevalla on kaksi kilpakosijaa: Lauri, joka on tuomari ja Kristian, lääkäri. Eeva leikittelee molempien tunteilla eikä paljasta omiaan. Moottorivenekisan jälkeen kolmikko viettää iltaa ravintolassa meren rannalla. Eeva tanssii kummankin kanssa, mutta karkaa paikalta yhdessä Kristianin saattamana vain löytääkseen Laurin odottamassa kotiovellaan. Seuraavana aamuna Lauri vie Eevan ajelulle ja kihlaa hänet, samalla kun Kristian odottaa turhaan kahvilassa. Salaperäisenä Eeva kutsuu Kirstianin luokseen: mies käy ostamassa kihlasormuksen, valmistautuu kosintaan, kunnes huomaa olevansa Eevan ja Laurin kihlajaisjuhlassa ja vetäytyy hiljaa pois.

Häissä Kristian on läsnä ja toivottaa onnea avioparille. Hän vierailee myös Eevan ja Laurin kotona ja tuo lahjaksi keraamisen "onnen elefantin". Kun Eevan raskaus paljastuu, Kristian ryhtyy huolehtimaan hänen voinnistaan ja herättää Laurin mustasukkaisuuden. Lapsi syntyy ja kasvaa, mutta Laurin mustasukkaisuus itää ja puhkeaa, kun hän yllättää Eevan ja Kristianin epäilyttävän näköisessä tilanteessa makuuhuoneessa. Raivoissaan Lauri ajaa Kristianin ulos talosta ja ryhtyy nimittelemään Eevaa, joka lähtee loukkaantuneena aikoen matkustaa junalla isoäitinsä luokse.

Samana päivänä Lauri, joka työskentelee vankilanjohtajan viransijaisena, on saanut tiedon vaarallisen naisvangin, Veera Purasen, karkaamisesta. Seuraavana aamuna poliisi ilmoittaa Laurille, että radalta on löytynyt junan murskaama nainen, johon Eevan tuntomerkit sopivat. Tavaroiden ja vaatteiden perusteella Lauri tunnistaa ruumiin vaimokseen. Myös Kristian on kiirehtinyt paikalle: miehet tekevät sovinnon, Kristian kertoo muuttavansa Helsinkiin.

Laurin ja Eevan poika Kari kaipaa äitiään ja viettää paljon aikaa tämän haudalla. Myös Lauri on yksinäinen, kunnes eräänä iltana soudellessaan järvellä kohtaa "vedenneidon", Riitan johon hän tutustuu paremmin ollessaan metsästämässä; Riitta on taiteilija ja loukannut nilkkansa maalausretkellä. Lauri kantaa hänet läheiseen majaan, missä he aterioivat ja viettävät yön yhdessä.

Uudet naisvangit ovat saapuneet Laurin johtamaan vankilaan: murhaaja Veera Puranen, "hullu elinkautinen", osoittautuu Eevaksi, joka on menettänyt muistinsa. Johtajan puhuttelun aikana Eeva pyörtyy huomiota herättävästi, mutta puolisot eivät tunnista toisiaan. Toisella kertaa Lauri, Kristian ja Kari ohittavat lattiaa kuuraavan Eevan tuntematta häntä. Johtajan pyykin nimikirjaimet herättävät Eevan mielessä jonkinlaisen muistikuvan. Jumalanpalveluksen aikana Laurin kuva alkaa pyöriä hänen silmissään, hän muistaa heidän viimeisen kohtauksensa ja alkaa kirkua. Välikohtauksen seurauksena hänet siirretään raskaaseen työhön turvesuolle.

Riitta, joka nilkkansa vuoksi on Kristianin hoidossa, tutustuu Kariin ja pyytää poikaa mallikseen. Maalaustyön aikana Laurin ja Riitan romanssi syvenee: pian Lauri kosii ja voi ilmoittaa Karille, että tämä saa uuden äidin. Poika hyväksyy liiton, vaikka valittaakin Kristianille, että Riitta on vienyt äidin paikan.

Vankilanjohtajan vaimona Riitta kiinnittää huomionsa Eevan surulliseen hahmoon ja Laurin suostumuksella tuo tämän kotiin mallikseen. Talon esineet, ennen kaikkea "onnen elefantti" ja Karin muotokuva, herättävät Eevassa muistoja. Nähdessään Karin Eeva syöksyy hysteerisenä pojan luokse, jolloin hänet toimitetaan takaisin vankilaan. Pian kuitenkin paljastuu, että "Veera Puranen" on livahtanut karkuun äitinsä tunnistaneen Karin avustamana. Illalla Lauri löytää karkulaisen talonsa kellarista ja tuntee hänet Eevaksi. Sillä välin kun Lauri kertoo asiasta Riitalle, Eeva karkaa jälleen: hän on ottanut Laurin auton ja ajaa hurjaa vauhtia kohti Helsinkiä. Lauri hälyttää poliisin ja Kristianin, jotka takaa-ajon jälkeen tavoittavat Eevan.

Kristian saa selville, että aivoja vaurioittanut ruhjevamma on aiheuttanut Eevan muistinmenetyksen ja suorittaa onnistuneen leikkauksen, jonka jälkeen Eeva tuntee miehensä, poikansa ja Kristianin, mutta ei muista mitään kohtalokkaan iskun ja nykyhetken välisistä tapahtumista. Kotona tilanne salataan Eevalta: Riitta esitellään hänelle taloudenhoitajattarena, mutta hänen vähitellen heränneet epäluulonsa vahvistuvat, kun hän näkee Laurin ja Riitan suutelevan ja kuulee Karilta, että he ovat naimisissa.

Eeva lähtee talosta, Kari ja Kristian seuraavat häntä. Junassa Eevan mieleen palautuu tilanne, joka johti muistinmenetykseen: Veera Puranen oli työntänyt hänet vaunun klosettiin, ryöstänyt hänen vaatteensa ja tavaransa; seuranneessa kamppailussa Eeva oli pudonnut ratapenkereelle, kun taas Veera oli ruhjoutunut junan alle. Nykyhetkeen palattuaan Eeva saa lohtua Kristianilta ja Karilta, poika nojautuu luottavaisesti hänen syliinsä.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.