Rikollinen nainen
En Brottslig kvinna (ruotsinkielinen nimi)
La Criminelle (ranskankielinen nimi)
A Crooked Woman (englanninkielinen käännösnimi)
Eine Kriminelle Frau (saksankielinen käännösnimi)
Eeva (työnimi)
Kahleet (työnimi)
Finna-arvio
Rikollinen nainen
Teuvo Tulion melodraamassa Rikollinen nainen (1952) Eeva Isokari (Regina Linnanheimo) pakenee kotoaan aviomiehensä tuomari Laurin (Tauno Majuri) mustasukkaisuutta. Seuraavana päivänä raiteilta löytyy ruumis. Lauri luulee vaimonsa kuolleen, mutta muistinsa menettänyt nainen onkin joutunut vankikarkurina miehensä johtamaan vankilaan. Lauri aloittaa uuden elämän ja rakastuu järvellä kohtaamansa Riittaan (Eija Karipää). Vähitellen myös Eevan vaiheet alkavat paljastua ympärillä oleville ihmisille.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
12 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1951 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Elokuva on tavallaan uutta, mutta tavallaan myös entistä tuttua Tuliota", tervehti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.2.1952) Teuvo Tulion paluuta ohjaajana pitkän tauon jälkeen. "Kuten ennenkin hänen työnsä on tämäkin kuvauksellisesti poikkeuksellisen hieno. Sitä paitsi se on kokeneen ja taitavan filmintekijän käsialaa. Sitä seuraa jopa hyvin jännittyneenä siitä huolimatta, että siinä jälleen, kuten ennenkin Tulion töissä, vilisee epäloogillisuuksia ja mahdottomuuksia ja että tarina on täysin pekoraali." "Epäaitona ja teennäisenä", kuittasi elokuvan O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 18.3.1952). "Regina Linnanheimon laatima käsikirjoitus sisältää tarinan, joka on kokoonpantu sekalaisista aineksista ja joka vaikuttaa kauttaaltaan tekemällä tehdyltä. Lopussa filmin päähenkilöt toteavatkin, että koko juttu on vallan uskomaton! Siinä he todella ovat oikeassa ja vain siinä heihin uskoo. [- -] Teuvo Tuliolla on kyllä filmimiehen kykyjä yksityiskohtien vaikuttavassa muotoilussa, mutta hän rakentaa yksinomaan paisuteltuun tehon tavoitteluun ja menee siinä liian pitkälle." Useimpia arvosteluja leimasi kaksijakoisuus, jonka Eugen Terttula (Suomen Sosialidemokraatti 3.2.1952) ilmaisi seuraavasti: "Mutta vaikka Tulion tämäkin tuote vilisee virheitä kuin muurahaiskeko muurahaisia, sen katsoo valppaasti, paikoin kiinnostuneenakin. Se on eittämättömän filmimiehen työ, siinä on selvä persoonallinen leima. [- -] Harkimon ja Laakson valokuvauksessa, jossa Tulion puumerkki selvästi näkyy, on paljon kauneutta ja voimaa." K. L. (Kauko Louhisto, Turun Sanomat 30.3.1952) katsoi vaa'an painuvan myönteiselle puolella: "Siellä täällä havaittava keinotekoisuuden tuntu ja valoisan ja synkän ehkä jonkin verran liiaksi ohjelmallinen rinnastelu sekä vankilan hulluuskohtausten liiallinen pitkittäminen onkin merkittävä miinuspuolelle. Mutta toisaalta ei käy väittäminen etteikö elokuvan kieltämätön teho melkoisessa määrässä lepäisi juuri viimeksimainittujen seikkojen varassa. Ja positiivinen puoli on sittenkin ratkaisevasti voitolla." Näyttelijöistä Tauno Majuria pidettiin yleensä "jäykkänä", Kurt Ingvallia "luontevana". "Neuroottisessa esiintymisessään on Regina Linnanheimo nyt sivuuttanut kärsivällisyyteni rajat", puuskahti Vapaan Sanan (11.2.1952) arvostelija, kun taas Eugen Terttula sovitteli: "Rikollisen naisen tarinaa paperille kirjoittaessaan hän lienee kuvitellut itseään Bette Davisiksi. Sitähän hän ei kuitenkaan ole. Mutta aika kiitettävästi hän siitä ylivoimaisesta urakasta suoriutuu, jonka hän on itselleen kunnianhimoisena merkinnyt. Vaikeista lähikuvistakin hän selviytyy tyydyttävästi, joskin silmien pyörittely lopussa jo alkaa hieman tuskastuttaa." 1970-luvun televisioesityksen yhteydessä ei näkynyt vielä merkkejä Tulion uudelleenarvioinnista, joka tapahtui 1980-luvulla. "Rikollinen nainen ei ole enää aivan parasta Tuliota", arvioi Mikael Fränti vuonna 1986 (Helsingin Sanomat 19.5.1986), "mutta Regina Linnanheimon eläytyvän suorituksen ja ohjaajan rohkeiden kuvallisten sommitelmien vuoksi se herättää edelleen vastakaikua. Tällaista luovaa hulluutta ja intohimon läiskettä näkee harvoin kotimaisessa elokuvassa." - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Rikollinen nainen (1952) oli Teuvo Tulion kahdestoista ohjaustyö, ja ensimmäinen kolmen vuoden tauon jälkeen - edellinen oli ollut Hornankoski (1949) yhdessä Roland af Hällströmin kanssa. Rikollisen naisen käsikirjoitus oli Regina Linnanheimon itseään varten kirjoittama. Tässä elokuvassa Linnanheimo uskaltautuu kameran eteen myös rumaksi maskeerattuna, muistinsa menettäneenä mielisairaana vankina. Teeman parafraasi toistui neljä vuotta myöhemmin elokuvassa Olet mennyt minun vereeni, jonka käsikirjoittaja Linnanheimo niin ikään oli ja jossa hän esitti alkoholisoituvaa naista. Rikollisen naisen ulkokohtauksissa on runsaasti Tuliolle tyypillistä, studiossa kuvattuja, kokokuvien väliin leikattuja lähikuvia päähenkilöiden kasvoista. Naisen hallusinaatioiden tehosteina Tulio on käyttänyt sekä erikoisobjektiivilla toteutettua, keskiön ympäri monistuen pyörivää kasvokuvaa että kuvan muuttumista välillä negatiiviksi ja takaisin positiiviksi. Lopun takaa-ajoon saatiin vauhdin tuntua lievällä alinopeuskuvauksella. Elokuvan työnimenä oli Kahleet. Kuvauksista suoriuduttiin runsaassa kahdessa kuukaudessa, mitä voi pitää varsin tavanomaisena, kertoi kuvaaja Veikko Laakso. Sujuvuutta edesauttoi se, että kaikki näyttelijät olivat teattereihin sitoutumattomia ja näin ollen käytettävissä mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Etua oli myös siitä, että näyttelijät oli perehdytetty tehtäviinsä hyvissä ajoin etukäteen Regina Linnanheimon kotona tapahtuneissa lukuharjoituksissa. Kokonaisvastuu pieniäkin yksityiskohtia myöten oli Tulion käsissä. Kuvaukseen liittyvissä tulkintaerimielisyyksissä ratkaisi ohjaajan näkemys, ja perusteluksi kelpasi joskus myös tokaisu: "Minähän tämän kuitenkin maksan." Vaikeimmissa tarpeisto- ja materiaalihankinnoissa Tuliota avusti lentokapteeni Helge Laitinen, joka myös luovutti Espoon Westendissä sijaitsevan kotinsa käytettäväksi elokuvan perheen kotina. Elokuvan englanninsetterin, Boyn, omisti kauppias Toivo Hyyppä, jonka myymälästä Pohjois-Esplanadilta koira tarvittaessa noudettiin nukkumaan kuvauspaikalle, muisteli Laakso laiskaa näyttelijää. Vakiintuneen Tulio-käytännön mukaisesti mainoskuvat otettiin vasta koko elokuvan tultua purkitetuksi. Näyttelijät komennettiin studioon ja tärkeimmät kohtaukset käytiin läpi uudestaan ja kuvattiin valokuvaaja Ensio Liesimaalta lainatulla kalustolla 9 x 12 negatiivikokoon. Tulion kaikkia tehtäviä ei ole määritelty elokuvan alkuteksteissä. Rikollisen naisen traileri määrättiin lapsilta kielletyksi, kuten itse elokuvakin. Elokuvatarkastamo olisi 22.12.1951 hyväksynyt trailerin lapsille sallituksi "vain jos mielipuolisuuskuvia esitetään vain lyhyin välähdyksin", ja uudelleen 24.1.1952 "ainoastaan leikkauksin lapsille". Tulio halusi kuitenkin säilyttää trailerin alkuperäisessä asussaan eikä suostunut leikkelemään sitä. Pääelokuvalle tarkastamo myönsi verovapauden. Rikollisen naisen yleisömenestys oli varsinkin maaseudun kaupungeissa vuoden keskitasoa selvästi heikompi. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Valssi Säv. Tauno Marttinen 1) Tanssiorkesteri (off), kolmeen kertaan, yht. 2' 25". 2) Es. "Rytmi-Veikot" -tanssiorkesteri (off ja playback), 1' 25". 3) Es. Regina Linnanheimo, hyräily (playback), 0' 05". 4) Es. Regina Linnanheimo, hyräily (playback, orkesterisäestys), kahteen kertaan, yht. 1' 00". 2. Virsi Säv. Tauno Marttinen, san. tunnistamaton Es. "naisvangit", laulu (playback, sekakuoro ja urkuharmoni), 1' 2O". Huomautuksia: Valssi soi eri tavoin muunneltuna taustamusiikissa useaan kertaan; sen aikana (nro 1:1 ja 1:2) "ravintolayleisö" tanssii. Vihkimiskohtauksessa taustamusiikkina orkesterin esittämä (off) Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night 's Dream / Kesäyön unelma, säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy, sov. Tauno Marttinen, 0' 10". Kohtauksessa vankilan pihalla on orkesterin esittämänä (off) taustamusiikissa Tauno Marttisen muunnelma kansanlaulusta Tuuli se taivutti koivun larvan, säv. trad., 0' 35". - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |