Sadan miekan mies
De Hundra värjornas man (ruotsinkielinen nimi)
The Man of a Hundred Swords (englanninkielinen käännösnimi)
L'Homme aux cent épées (ranskankielinen käännösnimi)
Des Mann der hundert Säbel (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Sadan miekan mies
Ilmari Unhon ohjaama ja Simo Penttilän käsikirjoittama seikkailuelokuva Sadan miekan mies (1951) sijoittuu vuoteen 1634, jolloin 30-vuotinen sota riehuu yhä Euroopassa. Kaarnojan kapteeni (Kalervo Nissilä) osuu keskelle juonitteluita, ja aatelisneito Elisabethin (Marja Korhonen) ja hänen serkkunsa kapteeni Gyllenskiöldin (Ture Junttu) välistä kiistaa. Kaarnoja saa haltuunsa salaperäisen kirjeen, jonka johdosta hän joutuu uskollisen kumppaninsa kersantti Erkinpojan (Uljas Kandolin) kanssa taisteluihin, väijytyksiin ja miekkamittelyihin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
26.3.1951 - kesäkuu 1951 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Tällainen seikkailufilmi kotoisella maaperällä puolustaa hyvin paikkaansa ulkomaisten rinnalla", oli arvostelijoiden yleinen mielipide O. V-jä:n (Olavi Veistäjä, Aamulehti 9.9.1951) muotoilemana. O. V-jä perusteli: "Historiallinen ajankohta on elävöitetty suurella huolella. Royn lavastus on todentuntuista ja Bure Litoniuksen puvut antavat leimansa koko filmille. Tauno Pylkkäsen musiikki säestelee reippaasti tapahtumia, jotka Ilmari Unhon ohjaamina soluvat keveästi ja luistavasti." "Nasevan ja huvittavan penttilämäisen replikoinnin" (O. V-jä) ohella miekkailukohtaukset saivat erityistä kiitosta, samalla kun löytyi myös kritiikin aihetta: "Kun otetaan huomioon meikäläisten elokuvanvalmistajien puutteelliset teknilliset välineet, on syytä antaa tunnustus sille vauhdille ja ripeydelle, millä Ilmari Unho on ohjannut elokuvan monet tappelut ja miekkailut. Sellaisia mylläköitä ei ole helppo järjestää pienissä studioissamme. Miekkailukohtauksissa on sitä paitsi oikein kansainvälistäkin tuntua, onhan säilän käyttöä ollut opettamassa olympiamiekkailijoittemme valmentaja Roger Blanc. Yleisvaikutelmakseni elokuvasta kuitenkin jäi, että se on sekä ohjauksellisesti että kuvauksellisesti perin epätasaista työtä. Muutamissa kohtauksissa on murheellisen jäykkää teatraalisuutta, ja Eino Heinon silmä kameramiehenä ei ole saanut aina irti läheskään parasta kuvaa", kirjoitti J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 1.9.1951). Hufvudstadsbladetin H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 6.9.1951) löysi keskitien: "Ilmari Unho [- -] utvecklar här ett soligare lynne än på länge, särskilt de av Fairbanks Zorros märke inspirerade ritt- och stridscenerna har blivit såpass medryckande, att man gärna överser med det stundom väl slarviga detaljarbetet och det primitiva sättet att införa nya personager i handlingen. Och slutet skulle säkerligen ha vunnit på en mer koncentrerad utformning." Näyttelijöistä Kalervo Nissilä koettiin "onnellisena löytönä", jonka miehinen tyyppi "komeata ääntä myöten oli kuin tehty suomalaisromanttisen Sadan miekan miehen sankariosaan" (M., Vapaa Sana ). Monet arvostelijat ihmettelivät, miksi varsinainen sankaritar Marja Korhonen jäi Toini Vartiaisen varjoon: "Joko tämä luonnossa upean kaunis näyttelijätär ei sovi filmiin tai ei häntä osata kuvata eikä maskeerata oikein", kirjoitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 2.9.1951). Jyrkintä kritiikkiä esitti Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 11.9.1951), joka valitettuaan käsikirjoituksen, näyttelijätyön ja ohjauksen puutteita päätyi näkemykseen: "Tietysti parempi yksi kotimainen Sadan miekan mies kuin sadat Hollywoodin yhden revolverin sankarit, mutta sittenkin... Eikö samalla hinnalla voitaisi saada kokoon neljä '25 miekan miestä'?" - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Simo Penttilän eli Uuno Hirvosen historiallisen seikkailu tarinan käsikirjoitus sai odottaa Suomi-Filmissä toteutumistaan useiden vuosien ajan: tuotantokustannusten katsottiin nousevan kohtuuttoman korkeiksi aiheen vaatimien lavasteiden, pukujen ja muun rekvisiitan johdosta. Vasta kun Suomen Filmiteollisuuden historiallinen suurelokuva Tanssi yli hautojen oli osoittautunut hyväksi yleisömenestykseksi, uskalsi Suomi-Filmikin käydä käsiksi omaan suunnitelmaansa. Nimiosaan kiinnitettiin elokuvassa Härmästä poikia kymmenen (1950) Anssin Jukkana kunnostautunut Kalervo Nissilä. Majatalon pikkupiikana nähtiin Maija Karhi ensi kerran valkokankaalla puheroolissa. Sadan miekan miehen historiallisen miljöön suunnitteli Roy, Tapio Vilpponen, joka sai vuoden lavastus-Jussin tästä työstä sekä elokuvasta Gabriel, tule takaisin. Ulkokuvaukset toteutettiin lähinnä Paraisilla Kuitian keskiaikaisen kartanon ympärillä sekä Turussa Luostarinmäellä ja linnan vaiheilla. Elokuvassa kahdesti näkyvä kokokuva Turun linnasta on kuitenkin pienoismalli, arvatenkin sen johdosta, että vuoden 1951 linnan ympäristö ei soveltunut enää 1630-luvun puitteiksi. Elokuvan miekkailukohtaukset harjoitutti ranskalainen Roger Blanc, Suomen olympiajoukkueen miekkailuvalmentaja. Elokuvatarkastamo määräsi Sadan miekan miehelle 15 prosentin veron. Tuottaja Risto Orko valitti päätöksestä Valtion elokuvalautakunnalle: "Sadan miekan mies on ensimmäinen suomalainen elokuva, joka liikkuu 1600-luvun Suomen historiassa. Tällaisen elokuvan ohjelmistoon ottaminen nykyisenä aikana on sinänsä jo uskallettua, sillä se vaatii valmistamoltaan suuria uhrauksia samalla kun se osoittaa valmistamon pyrkivän määrätietoisesti kohottamaan suomalaisen elokuvan tasoa ja laajentamaan sen aihepiiriä. Vaikka elokuva ei olekaan mikään historian oppitunti, on sen miljöössä kuitenkin siksi paljon historiallista aitoutta ja asiallisuutta, että se epäilemättä jättää katsojaan täydentävän kuvan maamme sen aikuisista tapahtumista ja oloista. [- -] Tähänastisen periaatteenkin mukaan ovat kaikki historialliset, vanhoja, aitoja miljöitä kuvaavat elokuvat yleensä olleet verovapaita, joten mielestämme on kohtuutonta rankaista ensimmäistä 1600-luvun historiallista elokuvaa veroprosenteilla ja asettaa se samaan luokkaan, jopa eräissä tapauksissa korkeampaankin kuin mitättömät 'kevyet' filmit. Se, että Sadan miekan miehessä on huumoria ja seikkailun tuntua ei kai vähentäne sen arvoa, sillä jos missä niin tässä aikakaudessa koko elämä pyörii näiden asioiden ympärillä." Valitus tuotti tuloksen - elokuva sai verovapauden. Tosin kirjelmän toteamus, että Sadan miekan mies olisi ollut ensimmäinen 1600-lukua käsittelevä suomalainen elokuva ei pidä paikkaansa. Suomi-Filmin ja Risto Orkon tuottama ja Valentin Vaalan ohjaama Sysmäläinen (1938) tapahtuu samalla aikakaudella. Sadan miekan miehen yleisömenestys oli Helsingissä hiukan ja muissa suurissa kaupungeissa selvästi vuoden keskitasoa parempi. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Tauno Pylkkänen Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 35". 2. "Pärttylin laulu 1" ("Polopoikia viedään vetten taa, koska kultansa jälleen he nähdä saa - -") Säv. Tauno Pylkkänen, san. Simo Penttilä Lauri Lahtinen, laulu, kitarasäestys (off), 0' 45". 3. "Pärttylin laulu 2" ("Vaan kun Pernhartti antavi markkoja ja tarpeeksi renskasarkkoja - -") Säv. Tauno Pylkkänen, san. Simo Penttilä Es. Lauri Lahtinen, laulu ja kitara (playback, kitarasäestys), 0' 25". 4. Laulu vankiholvissa / "Pärttylin laulu 3" ("Meit' on monta, meit' on paljon täällä holvissa ja se tuntuvi Kristerin polvissa - -") Säv. Tauno Pylkkänen, san. Simo Penttilä 1) Es. Lauri Lahtinen, laulu (off ja playback), kolmeen otteeseen, yht. 1' 40". 2) Es. Lauri Lahtinen ja "vangit", laulu (playback, Lauri Lahtinen, laulu ja mieskuoro), 0' 25". Huomautuksia: Alkumusiikin teema toistuu tausta- ja loppumusiikissa. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |