Valio-Filmin ensimmäinen elokuva koettiin myönteisenä poikkeuksena uusien tuotantoyhtiöiden yrityksissä. "Olemme oppineet suhtautumaan hieman epäluuloisesti yritteliäisiin vasta-alkajiin kotimaisen filmituotannon alalla", aloitti R. H-m (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 31.3.1946), "sillä liian monta surullista esimerkkiä niiden kykenemättömyydestä on päästetty julkisuuteen. Ei kuitenkaan tarvitse katsella kovinkaan kauan Valio-Filmin Menneisyyden varjoa, ennenkuin kaikki epäluulot onnellisesti häviävät. Tämä elokuva on teknillisesti parhainta nykyaikaista meikäläistä tasoa. Huomaa kaikesta, että se on valmistettu erittäin huolellisesti ja asiantuntemuksella. Ohjaaja Ville Salminen on nähtävästi hänkin yrittänyt parastaan saadakseen taiteellisen puolen niin hyväksi kuin suinkin."

"Menneisyyden varjo on niin huolitellusti valmistettu, että se antaa aihetta onnitella sekä yhtiötä että ohjaajaa", säesti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 3.4.1946). "Elokuvan käsikirjoituskin [- -] on rakenteellisesti kiinteä ja selkein ottein etenevä luomus. Vahinko vain, ettei se psykologisessa mielessä ole yhtä kestävä."

"Man kan inte säga annat än att I skuggan av det förflutna är gjord både med ambition och omsorg", myönsi myös Hans Kutter (Nya Pressen 2.4.1946) jatkaen, "och ändå har det inte blivit någon bra film. Varför? Helt enkelt emedan manuskriptet filmats in halvtänkt och halvfärdigt. Själva uppslaget saknar inte originalitet [- -]. Men detta i sig självt intressanta psykologiska motiv får en något konstig utformning."

Käsikirjoituksen heikkouksien vastapainoksi monet arvostelijat korostivat ohjauksen ansioita. "Jos Esko Miettisen käsikirjoitus olisi ollut vastaavasti samaa luokkaa", kirjoitti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 26.5.1946) viitaten "huoliteltuun tekotapaan", "olisi filmistä voinut tulla korkeatasoinenkin. Nyt kuitenkin juonen kehittelyssä on tuntuvia heikkouksia ja psykologisia kompastuksia, ihmiset ovat ylipingoittuneita ja ratkaisevien tapahtumasarjojen perustelut eivät ole kyllin uskottavia [- -]. Ville Salminen kunnostautuu jälleen ohjaajana. Hänen näkemyksessään on filmaattisuutta ja oikeata kuvarytmiä sekä henkilöohjauksessa määrätietoisuutta. Tarina kerrotaan intensiivisesti, joskin hieman raskasverisesti."

Myös P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.4.1946) piti ulkoasua "huoliteltuna, jopa eleganttina", mutta katsoi, että elokuvan "itse sisäinen rakenne huojuu melkoisesti". Hän jatkoi: "Edellämainitun Akilleen kantapään ympärille Ville Salminen on kuitenkin rakentanut toiminnan kuteet kauniisti, ylläpitävästi ja kiintoisasti. Hänen kuvakielessään on oma rytmi ja väri, ja hänen henkilöohjauksensa huolekkuus ja ponsi niittäisi kunniaa missä tahansa. Hänen ansiokseen suureksi osaksi saakin lukea näyttelijöiden harvinaisen ehjät saavutukset."

"Tauno Palo osoittaa taas kerran olevansa myös lahjakas luonnenäyttelijä", tiivisti O. V-hl kritiikin asenteen miestähteen. "Hänen naistenhurmaaja-insinöörissään on vaikuttavaa demoonisuutta ja kyynillisyyttä ja luonnekuva hahmottuu selväksi." "Ritva Arvelossa on sekä hillittyä perhetyttöä että rakkauteen heräävää nuorta naista hyvin luonnollisesti, tehostelematta ilmaistuna", luonnehti P. Ta-vi puolestaan naistähteä, ja T. A. lisäsi: "Ritva Arvelo on omalaatuisen näköinen, mikä on suuri plussa meidän sovinnaisten pikkufilmikaunottariemme yksitoikkoiseen rintamaan."

Harry Bergströmin musiikki sai huomiota kahdessa erillisessä arviossa. "Tähän asti etupäässä tanssisäveltäjänä tunnettu Bergström osoittaa", kirjoitti -la (Suomen Sosialidemokraatti 31.3.1946), "että hän on kehittymässä vakavalta kannalta otettavaksi säveltäjäksi. Jo alkusoitossa on väriä ja jännittävää ilmettä, joka lupaa hyvää. Kuvan alkupuolen parissa tanssirytmissä havaitsee, että säveltäjän sanonta on saanut kultivoitua leimaa. Kuvauksen loppuvaiheissa musiikki kohoaa välistä voimakkaasti tunnepitoiseksi ja temperamenttivoimaiseksi. Musiikkia pitää koossa usein kertautuva 'kello' tai hälytysteema, jossa Bergström aistikkaasti käyttelee myös moderneja sävyjä. Herkän melodiikan ohessa panee merkille mainion soitinnuksen."

"Menneisyyden varjon musiikki on joka tapauksessa Bergströmin parhaita töitä", arvioi myös Särrä (Sulho Ranta, Ilta-Sanomat 29.3.1946). "Siinä tosin kaipaisi selvempää johtoaiheiden käyttöä, mutta ei se taas toisaalta ollut pelkkien samojen nuottien jauhamistakaan, niinkuin joskus kiirettä pitäessä on kuultu. Huolellinen työ sekä soitossa että äänityksessä maksaa varmasti vaivan ja kulunsa. Sen pani erityisesti merkille tämän filmin yhteydessä, jossa musiikki täytti hyvin tehtävänsä."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.