Tohtori Kaarina Sarkalahti jättää lupaavan uransa kirurgina ja palaa hämäläisen kotipitäjänsä kunnanlääkäriksi. Hänen esimiehensä professori Warén sanoo menettävänsä parhaan assistenttinsa; hyvästellessään professori tunnustaa rakastavansa Kaarinaa ja olevansa morfinisti: "Apua ei ole." Myöhemmin Kaarina lukee järkyttyneenä lehtiuutisen professorin kuolemasta.

Uudessa työssään Kaarina joutuu heti vastakkain paikallisen tehdaslaitoksen johdon kanssa. Hän valittaa tehtaan huonoista työolosuhteista ja puutteellisista suojelulaitteista, jotka aiheuttavat paljon tapaturmia. Pitäjään tarvitaan sairaala, mutta tehdas on konkurssin partaalla eikä ole halukas maksamaan toista puolta kustannuksista.

Pankinjohtaja Magnus Varanko saapuu Helsingistä neuvottelemaan tehtaan kohtalosta, mukanaan vaimonsa Vilma, jonka rakastaja, tuomari Katra, asuu lähistöllä sijaitsevassa kartanossaan. Kesken kokouksen Kaarina joutuu järjestämään leikkauksen tehtaan eräässä konttorihuoneessa ja keskeyttää Vilman puhelun ompelijattarelle Helsinkiin tilatakseen apteekista lääkkeitä. Kaarina haluaa selittää sairaalan tarpeen Varangolle, mutta tämä ei ehdi tavata Kaarinaa eikä ota vastaan tämän puhelua. Vastoin Varangon jyrkkää kieltoa Vilma lähtee illaksi Katran kartanoon jättäen sanan, että miehen on autollaan haettava hänet sieltä.

Varanko pääsee viimein matkaan, samaan aikaan Kaarina ja hänen autonkuljettajansa ovat palaamassa sairaskäynniltä. Pimeällä tiellä autot ajavat yhteen: Varanko ja Kaarina joutuvat turvautumaan läheiseen kestikievariin, jonka kuuro emäntä luulee heitä aviopariksi ja sijoittaa heidät yhdessä ainoaan vapaaseen huoneeseen. Illan mittaan Varanko ja Kaarina ryhtyvät juttelemaan ja jäykkä tilanne lientyy ukonilman myötävaikutuksella siihen pisteeseen, että mies suutelee Kaarinaa: "On vain me kaksi, mies ja nainen", Varanko sanoo ihaillessaan myrskysäätä avoimen ikkunan edessä.

Varanko avautuu kertomaan Kaarinalle aviokriisistään ja kutsuu hänet Helsinkiin rakastajattarekseen. Kaarina kieltäytyy tyytymästä "vastamyrkyn" osaan. Miehen tunteet viilenevät, kun hän saa Kaarinan matkalaukun osoitelapusta selville naisen nimen ja ammatin, ja epäilee tämän käytöstä vain juoneksi sairaalan hyväksi. Varanko peruu ehdotuksensa, jolloin Kaarina kurillaan ehdottaa yhden yön suhdetta, minkä mies torjuu loukkaantuneena. Kaarinan auto korjataan kuntoon, mutta hän ottaa kyydin kuorma-autossa ja jättää autonsa Varangolle, joka kartanon sijasta suuntaa sen Helsinkiin.

Tehtaanjohtaja Noreniuksen vaimon Annan syntymäpäiväjuhlassa Varanko ja Kaarina kohtaavat jälleen. He muistelevat kievarikohtausta ja mies teeskentelee tunnistaneensa Kaarinan heti alusta lähtien. Kaarina puolestaan sanoo näytelleensä koko ajan: "Kaikki oli leikkiä vain, mitään ei tapahtunut." Kaarinan joutuessa lähtemään kesken juhlan sairaskäynnille Varanko selvittää välinsä Katran kanssa, kysyy miehen aikeita ja antaa siunauksensa Vilman ja miehen liitolle. Kievarin emäntä ilmestyy paikalle palauttaakseen Kaarinan unohtaman käsilaukun: Varanko ei salaa epäluuloiselta Vilmalta, että hän viettänyt yön toisen naisen kanssa. Loukkaantunut Vilma lähtee Katran mukaan. Kun Kaarina palaa, Varanko kertoo tunnustuksestaan: Kaarina ei kuitenkaan antaudu kahdenkeskiseen keskusteluun, vaan hyvästiksi läimäyttää miestä korvalle.

Tehtaan johtokunnan kokouksessa Varanko asettuu puoltamaan Kaarinan sairaalasuunnitelmaa: kun pankki on hankkeen takana, kukaan ei enää vastusta sitä. Kaarina on voitonriemuinen, mutta yksityisesti hän ei suostu tapaamaan Varankoa: ei ota vastaan miehen puheluita eikä vastaa kirjeisiin. Turhien yritysten jälkeen mies ilmestyy Kaarinan vastaanotolle ja hankkiutuu potilaista eroon antamalla heille rahaa lääkkeisiin ja lähettämällä heidät apteekkiin. Kun Kaarina saapuu ja tapaa Varangon kahden kesken, mies kosii ja tarjoaa rahansa lääketieteen käyttöön. Kaarina kieltäytyy rahasta ja sanoo haluavansa jatkaa työtään itsenäisenä naisena. "Joko kaduttaa?", Kaarina kysyy joutuessaan lähtemään hoitamaan tehtaalla sattunutta onnettomuutta. "Tuota minun täytyy sietää elämäni loppuun", mies vastaa ja saa Kaarinalta luvan tulla mukaan.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.