Dynamiittityttö
Dynamitflickan (ruotsinkielinen nimi)
Dynamitflickan (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Girl and the Gangsters (englanninkielinen nimi)
Ne jouez pas avec la dynamite (ranskankielinen nimi)
Das Dynamitmädchen (saksankielinen nimi)
Antakaa minulle roisto! (työnimi)
Gangsterityttö (työnimi)
Dynamite Girl (englanninkielinen käännösnimi)
La Fille dynamite (ranskankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Dynamiittityttö
Valentin Vaalan ohjaama komedia Dynamiittityttö (1944) on nimimerkki Tetin alias Kersti Bergrothin, Lea Joutsenon ja Vaalan kolmas yhteistyökäsikirjoitus. Salapoliisiromaaneiden maailmaan uppoutunut johtajan tytär Marja Reijonen (Joutseno) joutuu väärinymmärrysten vuoksi mukaan dynamiittimurtovarkaiden puuhiin. Tapausten selvittämiseen osallistuvat Marjan sulhaskokelaat, rikospoliisiosaston apulaispäällikkö Esko Vuoristo (William Markus) ja taiteilija Kari Honka (Tapio Nurkka).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Muusikot: Toivo Salovuori, Usko Aro, Evert Lindén, Eino Ertamo, Anton Hyökki, Hugo Huttunen, Ahti Lyyjynen, Atso Fagerström, Eino Kaartinen, Fritz Kilanto, Hans Christian Jensen, Frej Sikström; Ivan Putilin, Erkki Kiilas, P. Ruuskanen, Juho Alvas, Mario Sgobba, Pauli Impivaara, Teuvo Kauppila, Olavi Paljakka, Holger Fransman, Ville Liljander, Einar Taimela, Väinö Kalso, Ahti Karjalainen, Gunnar Hagström, Jorma "Jomi" Leino, Virta
Muusikot: Toivo Salovuori, Usko Aro, Evert Lindén, Eino Ertamo, Anton Hyökki, Hugo Huttunen, Ahti Lyyjynen, Atso Fagerström, Eino Kaartinen, Fritz Kilanto, Hans Christian Jensen, Frej Sikström; Ivan Putilin, Erkki Kiilas, P. Ruuskanen, Juho Alvas, Mario Sgobba, Pauli Impivaara, Teuvo Kauppila, Olavi Paljakka, Holger Fransman, Ville Liljander, Einar Taimela, Väinö Kalso, Ahti Karjalainen, Gunnar Hagström, Jorma "Jomi" Leino, VirtaHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1944 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Uusi Lea Joutseno -komedia toivotettiin "tervetulleeksi piristykseksi keskelle ankeata syksyä" (S. S. eli Salama Simonen, Uusi Suomi 3.10.1944). "Suomi-Filmin uutuus on sellainen hyväntuulisuuden täysosuma, ettei meillä moniin aikoihin ole sen vertaista tehtykään", ylisti P. Tavi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 4.10.1944). "Juttu [- -] on nimittäin johdateltu aivan nautittavan näppärästi ja oikeassa, leikittelevän keveässä hulluttelusävyssä koko ajan pysyen." Kaikki keskeiset tekijät saivat osansa kiitoksista. "Käsikirjoituksessa on Kersti Bergrothin tyylin riemullisen älyllinen leima, siinä on nokkeluutta ja taitavia käänteitä sekä lisäksi hauskasti parodioiva sävy", kirjoitti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 1.10.1944). "Tetin vuorosanat olivat räiskyvät ja naulan kantaan osuvat", luonnehti Ajan Suunta -lehti (2.10.1944) ja P. Ta-vi lisäsi: "Repliikit ovat oivia, iskeviä ja supisuomalaisia ja soveltuvat sitäpaitsi oikein kunkin henkilön suuhun". "Elokuva merkitsee Vaalalle jälleen ohjaajavoittoa, joka tuo mieleen hänen parhaat filminsä sodan edellisvuosina", kiitti S. S. ja H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 2.10.1944) säesti: "Men det är länge sedan Vaalas humor porlat fram så friskt och omedelbart som här, och framfor allt visar den att han utvecklat sin personliga berättarstil till full mognad och avrundning. Han sätter piff på en episod genom en skickligt anbragt psykologisk detalj [- -]." "Mutta Tetillä ja Vaalalla on ollut tukenaan myös sellainen armoitettu komedienne kuin Lea Joutseno, jonka vertaista meillä ei tällä alalla kerta kaikkiaan ketään muuta olekaan", jatkoi P. Ta-vi. "Hän on elohopeamaisen vilkas, täynnä räiskyvää ja aitoa tempperamenttia [- -] ja ennen kaikkea niin älykäs, että hän osaa olla myös somasti tuhma [- -]". "Hänen pirteytensä, luonteva replikointinsa ja kevyt huvinäytelmätyylinsä pääsivät hyvin oikeuksiinsa", katsoi O. V-hl. "Hänestä on kehittynyt asteittain suomalaisen elokuvan komedienne - vapautunut, naisellisen älykäs ja humorintajuinenkin." William Markuksen debyytti pantiin merkille ja hänen nähtiin osoittavan "vissejä avuja ja synnynnäistä lahjakkuutta, mutta ensikertalaisuuden jäljet paistoivat vielä hänen työsuorituksestaan lävitse" (Ajan Suunta). "William Markus on komea nuori mies, joka liikkuu luontevasti kameran edessä", kiitteli S. S. ja lisäsi: "Hänen puhetekniikkansa kaipaa vielä koulutusta, mutta jo ensiesiintymisen perusteella voi tulokkaalle ennustaa uusia tehtäviä kotimaisessa filmissä." "Tapio Nurkka ei vieläkään ole oppinut replikoimaan", valitti O. V-hl ja P. Ta-vi myötäili: "Tapio Nurkkakin näyttää vähitellen kehittyvän, vaikkei sillä vauhdilla kuin pitäisi. Liikunta ja ilmeet ovat jokseenkin joustavia jo, mutta replikointi on yhä liian täsmällistettyä." Tapani Maskula (Turun Sanomat 9.2.1988) sitä vastoin arvioi vuonna 1988: "William Markus ja aivan erityisesti Tapio Nurkka sopivat mainiosti eloisan Lea Joutsenon aisapareiksi. Nurkan kuivan niukka komiikka ei ole saanut meillä liiemmälti seuraajia - hänen lyhyen uransa tähtihetket näyttävät nykyisin kuin katkelmilta silloisista brittifilmeistä." Muuten Dynamiittitytön vastaanotto ei 1980-luvun tv-esitysten yhteydessä ollut enää säröttömän kiittävää. "Ilman Joutsenon erinomaista näyttelijäsuoritusta elokuvalla olisi hyvin vähän annettavaa, tai tosiasiassa koko filmiä ei olisi olemassakaan", kirjoitti Antti Lindqvist (Kansan Uutiset 8.7.1982). "Hän tuo raikkaine eleineen ja replikointeineen kokonaisuuteen miellyttävän tuulahduksen epäsovinnaisuutta, joka irtoaa edukseen muun ympäristön kulissinmakuisesta teatraalisuudesta. Erityisen puisevasti tässä farssissa näyttelevät sulhasehdokkaat Tapio Nurkka ja William Markus. Vaalan ohjaus tyytyy pitkälti pelkkään tallentamiseen, siinä ei yritetäkään loistaa oivalluksilla." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Dynamiittityttö oli Tetin (Kersti Bergroth), Valentin Vaalan ja Lea Joutsenon kolmas yhteistyö komedioitten Morsian yllättää (1941) ja Tositarkoituksella (1943) jälkeen. Dynamiittityttöä seurasivat vielä Vuokrasulhanen (1945) ja Viikon tyttö (1946). Miespääosan esittäjän löytäminen tuotti vaikeuksia - ohjaaja Vaala etsi pitkään mieleistään sankaria, kunnes kirjailija Usko Kemppi ehdotti koekuvattavaksi William Markusta, joka työskenteli Petsamon Nikkelin ulkomaankirjanpidon hoitajana ja johon Kemppi oli välirauhan 1940-1941 aikana tutustunut. Koekuvauksen tuloksena alkoi Markuksen elokuvaura, aluksi näyttelijänä ja vuodesta 1954 ohjaajana. Arkkitehti Taiston rooliin suunniteltiin ensin Kullervo Kalsketta, mutta osan sai Kaarlo Kytö. Jusseja syksyllä 1945 toisen kerran jaettaessa Dynamiittityttö katsottiin kahden patsaan arvoiseksi: Jussin saivat Vaala ja Lea Joutseno. Vaalan palkinnon yhteydessä mainittiin perusteeksi myös hänen elokuvansa Linnaisten vihreä kamari (1945). Dynamiittitytön ensi-ilta oli 1.10.1944 myös Riihimäen Apollossa. Yleisömenestys oli yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden paras. Elokuva saatiin kaupaksi Ruotsiin. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto" Säv. ja sov. George de Godzinsky Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 15". 2. "Musiikkinumero 3 Uusi alku" / Tanssimusiikki (Slowfox) Säv. George de Godzinsky Tanssiorkesteri (off), 2' 00". 3. Tanssimusiikki (Foxtrot) Säv. Harry Bergström Tanssiorkesteri (off), 2' 05". 4. "Musiikkinumero 6 Slowfox" Säv. George de Godzinsky Es. tanssiorkesteri (playback), 4' 35". 5. Ken lienetkään (tango) Säv. Harry Bergström, san. Eine Laine 1) Es. tanssiorkesteri (playback), 2' 30". 2) Es. Lea Joutseno, laulu (playback), ja viihdeorkesteri (off, levysoitin), 1' 55". Levytys: Henry Theel ja Rytmin Swing-trio; Rytmi B-2093, toukokuu 1945. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 4 - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039, 2012. 6. "Musiikkinumero 12 Moderato" / Loppumusiikki Säv. George de Godzinsky Orkesteri (off, lopputekstit), 1' 05". Huomautuksia: Ken lienetkään on myös "Alkusoiton" ja Loppumusiikin teemana. Tanssimusiikin (nro 4) aikana tanssivat Lea Joutseno ja William Markus sekä "ravintolayleisö", Tangon (nro 5) aikana Lea Joutseno ja Kaarlo Aavajoki. - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |