Armbandsuret
Rannekello (suomenkielinen nimi)
Wrist Watch (englanninkielinen nimi)
Wrist watch (elokuvatarkastamon nimi)
Finna-arvio
Armbandsuret
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Syksy 1987 - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Pertti Lumirakeen (Demari 7.4.1989) mielestä Rannekello oli "ohjaaja-käsikirjoittajaltaan yllättävänkin sovinnainen tarina, josta puuttuu Olssonin parhaille saavutuksille ominainen absurdi huumori ja epäsovinnainen irrottelu. Rannekello [- -] on pikkusievä ja -hauska anekdootinomainen psykologinen tutkielma, joka voitaneen kirjata lähinnä välityönä tekijänsä uralla." "Proosa ei ole [- -] kuivaa eikä aivan arkista tässä Bo Carpelanin novellista rakennetussa minimi-elokuvassa", kirjoitti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 8.4.1989). "Carpelan näet lystisti ja lempeästi ironisoi ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta helsinkiläisessä rivitalolähiössä. [- -] Kaskua hieman venyttää nuorenparin vain puhelinäänenä esiintyvän anopin perin tarpeettomalta tuntuva osuus. Mutta muuten Rannekello on otteeltaan ja ilmeeltään kepeä ja vapautunut, yhtaikaa vakava ja ilkikurinen." - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Claes Olsson teki ensimmäisten pitkien näytelmäelokuviensa Elvis kissan jäljillä (1987) ja Akvaariorakkaus (1993) välissä joukon dokumenttielokuvia kuten Stiller, Garbo & minä (1988), Lapinlahden sairaala (1989) ja Soome-poika - Tallinnan linnut kertovat (1989) sekä puolipitkät näytelmäelokuvat Rannekello ja Varpusen suudelma (1991). Rannekello, alkuperäiseltä ruotsinkieliseltä nimeltään Armbandsuret, perustui Bo Carpelanin samannimiseen kertomukseen ja oli Olssonin saatesanojen mukaan "inhimillinen komedia nuoresta avioparista ja siitä miten arkinen hiljaisuus murtuu heidän väliltään." Aikaisemmin 1980-luvulla Olsson oli suunnitellut lastenelokuvaa Carpelanin tekstin pohjalta. Pääosien tulkit Lilli Sukula-Lindblom ja Mikael Rejström olivat esiintyneet jo Per-Olof Strandbergin elokuvassa -30°C aurinkoa etsimässä (1985). Rannekellon loppukohtaus on näyttelijöiden ja ohjaajan yhdessä improvisoima. Carl-Eric Sundellin etunimi on kirjoitettu lopputeksteissä muotoon Karl-Erik. Rannekello sai ensiesityksensä televisiossa lokakuussa 1988 ja teatteriensi-iltansa Amandan matineanäytäntönä huhtikuussa 1989, jolloin sen alkukuvana nähtiin Heikki Partasen ja Riitta Rautoman Kukunor, elokuvarunoelma Lauri Viidan samannimisen runosadun pohjalta. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Yari Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 0' 40". 2. Ravintolamusiikki Säv. ja sov. Yari Yari, piano (off), 1' 40". 3. Sermonette / Låt bli att bli kär i mej Säv. Julian Adderly ja Nat Adderly, san. Jon Hendricks, ruots. san. Seth Inge Siw Malmkvist, laulu ruotsiksi, ja Harry Arnoldin orkesteri (off, radio), 1' 30". Levytys: Siw Malmkvist ja Harry Arnoldin orkesteri; Metronome J 45-500, 1959. 4. Loppumusiikki Säv. ja sov. Yari Studio-orkesteri (off, lopputekstit), 1' 00". Huomautuksia: Carl-Eric Sundell laulaa (100 %) ruotsalaista kansansävelmää Vi går över daggstänkta berg (100 %), 0' 10". - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Amer-yhtiöt, Artek, Koru-Kivi Oy, Kukkakioski Juha Lehto, Lankaliike Menita, Mickelborg Ab, Primavera Oy, Pohjola-yhtiöt, Restaurant Hollywood, Eeva Rihu, Seven Art, Taxi |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|