Syntynyt terve tyttö
Född, en frisk flicka (ruotsinkielinen nimi)
Ein Gesundes Mädchen geboren (saksankielinen nimi)
Born, a Healthy Girl (englanninkielinen käännösnimi)
Née sans tares (ranskankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Syntynyt terve tyttö
Ilmari Unhon ohjaama ja käsikirjoittama komedia Syntynyt terve tyttö (1943) pohjautuu Valentinin eli Ensio Rislakin näytelmään. 1940-luvun Helsinkiin sijoittuvassa elokuvassa rouva Ireene Helasuo (Salli Karuna) ei halua eikä suostu hankkimaan lapsia. Hän riitaantuu asiasta aviomiehensä ja isänsä kanssa. Johtaja Kustaa Helasuo (Joel Rinne) pitää lapsettomuutta puutteena ja Ireenen isän (Paavo Jännes) mielestä äitiys on naisen velvollisuus, jota hänen tyttärensä ei täytä.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||
|
7 |
||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||
|
Syksy 1942 |
||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||
|
Monet arvostelijat olivat nähneet Rislakin näytelmän ja vertailut johtivat moitteisiin "filmatusta teatterista". "Hauskasta ja pirteästä komediasta" oli O. V-hl:n (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 16.2.1943) mukaan tehty "liian hidastahtinen, pitkäveteinen, kohtauksiltaan irrallinen" elokuva. "Syntynyt terve tyttö on näyte elokuvasta, jossa ei ole ns. filmaattisuutta", jatkoi kirjoittaja. "Hyvä tarkoitus - väestöpropaganda - lämmin ja sydämellinen sävy, leppoisa huumori eivät korvaa filmaattisuuden puutetta. Siten on yleisvaikutelma epämääräinen, varsinkin kun lisäksi propagandaa tyrkytetään pitkissä vuorosanoissa." "Det var en förfärligt tjatigt nativitetspropaganda Suomi-Filmi kommer med i Född en frisk flicka, f. d. teaterpjäs av Ensio Rislakki", aloitti B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 8.2.1943)." På film gör den sig inte alls. Det pratas och pratas och predikas i det oändliga, och bristen på handling ersattes med ett väldigt spring i dörrar." "Näytelmän tuntuvimmista avuista ei elokuvassa ole paljonkaan jäljellä", arvioi myös P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 10.2.1943). "Varsinaisen käsikirjoituksen tekijä ja ohjaaja Ilmari Unho oli jättänyt elokuvan kovin tapahtumaköyhäksi ja pyrkinyt vakuuttamaan kirjailijan aivoituksien oikeuden vain pitkissä, paasaavissa keskusteluissa, jolloin vaikutus tuli paremminkin päinvastaiseksi kuin oli tarkoitus." Kiitoksen aihettakin löytyi: "Elokuvan myönteisiä puolia ovat sen lämmin, sydämellinen yleissävy, kultivoitu miljöökuvaus sekä monet kerrassaan mainiot osasuoritukset", katsoi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 10.2.1943) jatkaen: "Kielteisenä puolena on teatterimaisuuden ohella saarnaaminen. Lapsikysymyksen ympärille kiertyvä aihe sisänsä olisi tässä tapauksessa jo propagandaa, jonka katsoja sulattaa helpommin ja keveämmin kuin pitkälti puhumisen [- -]. "Yleisvaikutelma elokuvasta on kuitenkin ehdottomasti positiivinen sen naiivin saarnaavasta propagandasävystä huolimatta", ilmaisi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 16.2.1943) näkemyksensä. "Ilmari Unho [- -] on nytkin onnistunut erikoisesti henkilöohjauksessa. Eräät näyttelijäsuoritukset ovat oikein korkeata tasoa. Lisäksi pääosien esittäjät säilyttävät näyttelemisessään henkevän komediallisen sävyn ihailtavan varmasti loppuun saakka." Näyttelijöistä keräsi enimmät kiitokset Salli Karuna. Paavo Jänneksen suoritus koettiin "yhtä sympaattisena kuin hänen monet aikaisemmat samantapaiset osansa" (S. S.), kun taas Joel Rinteen rooli nähtiin jossain määrin epäkiitollisena ja rutiinimaisena. "Tyylikäs ja varma suoritus, oikein piristävä elokuvanäyttelijättäriemme varsin yksitoikkoisessa joukossa", kirjoitti O. V-hl Salli Karunasta, ja P. T-vi lisäsi: "Tällä kertaa ensi sijassa hänen elegantti olemuksensa, joustava liikehdintänsä ja ilmeisen älykäs erittelytaitonsa pääsivät oudon osan puitteissa oikeuksiinsa". H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 8.2.1943) muistutti: "Att Sally Karuna är en ackvisition för vår film märkte man redan på hennes intensiva rolltolkning i Fyra kvinnor i fjol. Hon har stil och elegans och för sig väl. När hon hade en tacksam scen, tog hon med brio vara på alla dess möjligheter." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||
|
Elokuvan pohjana on Valentinin, Ensio Rislakin samanniminen näytelmä, jonka kantaesitys oli Vaasassa 9.2.1941. Elokuvan alkuteksteissä Rislakki mainitaan käsikirjoittajaksi, mutta kuvauskäsikirjoituksen laati ohjaaja Ilmari Unho, jonka puoliso Salli Karuna esitti naispääosaa. Mainoksissa elokuvaa luonnehdittiin "haikarapoliittiseksi hupailuksi". Rislakin näytelmän kaksi ensimmäistä näytöstä tapahtuu Helasoiden asunnossa Helsingissä ja kolmas "pienessä huoneistossa Taka-Töölössä". Ensimmäisen ja toisen näytöksen välinen aika on noin viikko, toisen ja kolmannen noin kuukausi, "aika nykyinen". Elokuvan tapahtumia on lavennettu mm. sairaalaan, Salmion alivuokralaisasuntoon, Kustaa Helasuon toimistoon, lastentarvikekauppaan ja täysihoitolaan. Mukana on myös muutama ulkokuvajakso. Näytelmän kolmannessa näytöksessä valmistaudutaan Salmioiden lapsen ristiäisiin - elokuvassa näitä valmisteluja ei ole. Näytelmän henkilöistä jätettiin pois Markkusen uuden asunnon talonmies Virtanen, ja lisättiin mm. Kustaan sisar Hanna, josta näytelmässä vain puhutaan. Hannan aviomiehen sukunimi on näytelmässä Salmi, elokuvassa Salmio. Elokuvan yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa heikompi. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||
|
1. Die beiden Grenadiere / Kaksi krenatööriä / Sotaveikot Säv. Robert Schumann, san. Heinrich Heine, suom. Eino Leino ja Wäinö Sola Es. Paavo Jännes, laulu ja hyräily (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 15". 2. Tuu tuu tupakkirulla Säv. ja san. trad. Es. Paavo Jännes, laulu (100 %), useaan kertaan, yht. 0' 40". Huomautuksia: Rauha Rentola hyräilee (100 %), 0' 10". - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||
|
suomi |