"Unelma karjamajalla muodostuu ennakkoluuloiselle katsojalle monessa suhteessa miellyttäväksi yllätykseksi", tervehti S. (Helsingin Sanomat 4.10.1940) Tulion uutuutta. "Kertomuksen kulku tosin muistuttaa monessa suhteessa tosikertomustarinaa, mutta tapa, jolla se on kerrottu, kykenee loppupuolen laahaavaa tahtia lukuunottamatta pitämään katsojan mielenkiinnon vireillä. Enimmän nautintoa tarjoaa ulkokohtauksien erinomaisesti, paikoitellen suurenmoisestikin elokuvattu Suomen luonto. Teuvo Tulion ohjaus on juuri näissä ulkokohtauksissa niittänyt suurimman voittonsa."

"On ilo katsella filmiä, joka on niin aito kuin tämä Teuvo Tulion uusi elokuva", ilahtui myös S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 4.10.1940). "Se on ennen kaikkea sävyltään aito, täynnä sitä oikeaa atmosfääriä, joka on tämänkaltaisen kansanomaisen idyllin välttämättömin edellytys vaikuttaakseen katsojaan. Mutta se on aito myös muussa mielessä. Puhutaan usein filmaattisuudesta teatterimaisuuden vastakohtana. Jos näitä termejä halutaan käyttää, Unelma karjamajalla on jotakuinkin sataprosenttisesti filmaattinen."

"Det blev rena 'levande livet'-novellen, men Tulios iscensättning har fart och kläm och hans berättarhumör är friskt och flytande", kiitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 23.9.1940). "Om filmen onekligen kunde ha gestaltats mer poetiskt, har den i stället blivit lätt, ledig och framför allt underhållande. En egenskap så sällsynt i inhemsk film att man inte kan annat än glädja sig däröver, även om man gärna sett motivet behandlat med en smula mer artistisk finess."

"Tavanomainen keskimitan suomalainen elokuva", kiteytti puolestaan Parras (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 20.1.1941) arvionsa. "Missään suhteessa ei Unelma karjamajalla siis merkitse uutta aluevaltausta. Se tyytyy vanhaan sovinnaiseen tyyliin, ja ehkä tässä juuri onkin sen vahvin puoli. T. Tulion ohjaus on elokuvan alkuosaan luonut perin vitkallisen vauhdin tavanomaisine päähenkilöiden toisiinsa tuijotuksineen. [- -] Mutta loppua kohden elokuva kuitenkin tiivistyy ja tunnelma tihenee päättyen hartaan kauniisti."

Musiikin käyttöä ihmeteltiin. "Kuinka tämänkaltaiseen lemmentunteita tulvillaan olevaan melodraamaan", paheksui T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 20.1.1941), "on otettu alkumusiikiksi viimetalven tapauksiin läheisesti liittyvä Klemetin Oi kallis Suomenmaa, jonka esiintyminen tässä yhteydessä todistaa vain yleisön tunteiden väärinkäyttöä."

"Musiikissa on yksi elokuvan heikkouksia", säesti S. S. "Oi kallis Suomenmaa alkusävelenä tuntuu oudolta ja irralliselta, ja filmi olisi varmasti voittanut paljon, jos siihen olisi sovitettu erikoismusiikki, sensijaan että tunnelmat heijastetaan nyt jonkinlaisessa suomalaisten sävelmien sikermässä, jossa ovat miltei kaikki tunnetuimmat laulumme."

Näyttelijätyötäkin S. S. pohti pisimpään ja jokseenkin arvioiden yleislinjan mukaisesti: "Näyttelijöistä on ykkösenä Kirsti Hurme, suomalainen Viviane Romance, täynnä niin verevää temperamenttia, ettei sellaista paljon ole ennen suomalaisessa elokuvassa nähty. Hänen vastakohtanaan, elokuvan vaaleana ingenuena on Sirkka Salonen, jonka filmidebyytti ennustaa varsin kaunista tulevaisuutta. Hänen vahvimpia puoliaan on harvinaisen kaunis liikunta, jotavastoin replikointi kaipaa harjaantumista. Kille Oksanen hurjapäisenä Aarnena ei pääse kiinni talonpoikaisesta sävystä, mutta esittää luontevasti tuhlaajapoikatyyppiä. Aku Peltonen renkinä on yleisön suuri suosikki - eikä vähiten ulkomuotonsa vuoksi [- -]."

Vastaanotto vuoden 1983 tv-esityksen yhteydessä heijasteli Tulion arvostusta uuden sukupolven silmissä. "Tarinaltaan ei Unelma karjamajalla kaikkien Tulion elokuvien tapaan erityisemmin kestä", kirjoitti Pertti Avola (Uusi Suomi 14.5.1983), "mutta sen visuaalisessa rakenteessa, luonnonkuvien ja maalaismaiseman sävyjen hienossa sommittelussa sekä joskus yltiöpäisiksikin riehaantuvissa symboleissa on oma imunsa."

"Tulio on tehnyt aina 'elämää suurempia elokuvia'", luonnehti Markku Varjola (Vaasa 14.5.1983), "joissa vihan, rakkauden, tuskan ja intohimon tuntemukset välittyvät epärealistisin melodraaman keinoin. Kirjallisia arvoja on turha etsiä sieltä missä tehdään elokuvaa."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan