Helsinkiläinen Tuulikki Merinen valmistuu sairaanhoitajaksi kurssinsa nuorimpana. Hän juhlii valmistumistaan diskossa ja lähtee tapaamansa nuoren miehen kanssa kurssitoverinsa Karinin luokse jatkoille.

Aamulla Tuulikki suuntaa Karinin kanssa junalla kohti uutta työpaikkaansa ja jättää miehen asemalaiturille. Matkalla hän masentuu muistellessaan kuollutta isäänsä ja äitiään, joka istuu kotona miettien isän traumaattisen kuoleman syitä. Karin jää junasta Mikkelissä, mutta Tuulikki jatkaa Kaiholan asemalle, jossa häntä ovat vastassa mielisairaanhoitaja Mikko ja talonmies Veikko.

Tuulikki aloittaa työnsä Kaiholan sairaalan naisten suljetulla osastolla ja tutustuu sairaalan ylihoitajattareen ja psykologiin, osastonhoitaja Mailaan, sairaanhoitaja Leilaan sekä osaston lääkäriin Johan Kukkolaan, Juhanaan. Tuulikista tehdään helsinkiläisen Katariinan oma hoitaja. Katariina on keskeyttänyt filosofian ja suomen kielen opintonsa puoli vuotta aiemmin ja joutunut hoitoon sytytettyään huoneensa tuleen.

Katariina saa raivokohtauksen, ja Mikko ärjyy Tuulikille, joka ei heti pysty antamaan rauhoittavaa pistosta. Myöhemmin Mikko pyytää anteeksi.

Henkilökunnan "puoliepävirallisessa" saunapalaverissa keskustellaan hoitomenetelmistä. Mikko pilkkaa ymmärtäviä näkemyksiä "näiden pikku enkeleiden vaikeasta lapsuudesta". Saunassa Mikko haluaa pelata miesten kanssa Tuulikista. Naiset puolestaan naljailevat toistensa miesjutuista. Juhana saattaa Tuulikin kotiin, ja aamulla työtoverit alkavat vihjailla heidän suhteestaan.

Katariina kieltäytyy juomasta mitään, jottei hänen tulensa sammu. "Mä en kaipaa sua. Mä en kaipaa ketään", hän sanoo Tuulikille. Yöllä Katariina masturboi ja pyytää Tuulikkia viereensä. Tuulikki ärsyyntyy uteliaan äitinsä vierailusta. Karinille hän kirjoittaa alkaneensa välillä epäillä ammatinvalintaansa.

Katariina tulee yöllä tapaamaan Tuulikkia, joka valmistaa itselleen naamiaisia varten perhosasua. Katariina näkee asussa enkelin siivet ja nimittää Tuulikkia lesboksi, koska tämä ei suostu avaamaan miesten osaston ovea. Päivällä Katariina pyytää anteeksi ja kutsuu Tuulikkia enkelikseen.

Henkilökunnan naamiaisten aikana Katariina sytyttää itsensä tuleen ja kaatuu veteen. Tuulikki, joka on antanut Katariinalle sytyttimen, syyttää kuolemasta itseään. Vanhemman potilaan Saimin mukaan Katariina oli väittänyt, ettei ollut koskaan ollut miesten kanssa.

Juhana pyytää Tuulikin kanssaan purjehtimaan, ja Tuulikki kirjoittaa Karinille, että uskoo olevansa rakastunut. Karinin vieraillessa sairaalassa hän alkaa kuitenkin ymmärtää, että Juhanalla on suhteita muidenkin hoitajien kanssa. Hän näkee vieraan naisen poistuvan Juhanan asunnosta ja nousevan tämän autoon.

Tuulikin käytös alkaa muuttua. Hän pistää haavan poskeensa, irvistää uudelle potilaalleen, polttaa kylpyammeessa Katariinan potilaspaperit ja kylpee nokisessa vedessä. Hän saapuu päivystykseen vahvasti meikattuna ja leikkelee yöllä hiuksiaan. Aamulla työtoverit löytävät potilaat tanssimassa Vapauden kaihon sävelten tahdissa. Tuulikki makaa potilaiden joukossa irvokkaat silmät silmäluomiensa päälle maalattuina.

Juhana koettaa pyytää anteeksi pakkopaitaan sidotulta Tuulikilta mutta saa vastaukseksi vain huutoa. "Tulithan sinä. Minä näin sen", sanoo Saimi Tuulikille ja kertoo itse elävänsä suurimman osan vuotta tavallista suomalaista perhe-elämää mutta tulevansa aina välillä sairaalaan ladattavaksi.

Tuulikki kirjoittaa Karinille, että tietää nyt selviytyvänsä. Lopuksi hän kulkee puistokonsertissa, hymyilee kameralle ja katoaa väkijoukkoon.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.