Palava enkeli
Ängel i flammor (ruotsinkielinen nimi)
Burning Angel (englanninkielinen nimi)
Sairaala (työnimi)
L'Ange enflammé (ranskankielinen käännösnimi)
Engel in Flammen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Palava enkeli
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Heinäkuu - marraskuu 1983 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Palava enkeli kuuluu niihin psykologisesti hiottuihin filmeihin", kirjoitti Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 18.2.1984, 13.3.1987), "joissa ei ole yhtään turhaa tai dekoratiivista kuvaa, vaan jossa jokainen kuva ja kohtaus pyrkii varioimaan perustematiikkaa tavalla tai toisella. Tämä on kehittyneen elokuvantekemisen tunnusmerkki; se mikä mahdollisessa tyhjäksi osoittautuvassa taituruudessa menetetään, se voitetaan uskottavuudessa ja vakuuttavuudessa. Juuri psykologisen kypsyyden ja kunnianhimoisten tavoitteiden vuoksi Palava enkeli osoittaa suomalaisen elokuvan tämänhetkisen melkoisen henkisen rikkauden." Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 18.2.1984, 13.3.1987) oli toista mieltä: "Palava enkeli on alkupuolellaan tahattoman koominen farssi ja loppuaan kohden traagisia sävyjä tavoitteleva kevyt ongelmafilmi, jolla on taipumus vajota liian usein pinnallisten naistenlehtinovellien, Hertta-sarjojen rakkauskertomusten ja lääkärilukemiston opetusten tasolle. Tätä vaikutelmaa tukee vielä Hectorin löysä musiikki ja uskomattomat kirjeenlukemismonologit. Musiikilla ja naiiveilla kirjeillä autetaan ilmeisesti katsojaa, yritetään luoda elokuvan ulkoasuun helposti omaksuttavan tarinan makua. Mutta täytyykö kaikki asiat selittää ja alleviivata?" Negatiivinen kritiikki herätti keskustelua, ja Palava enkeli sai puolustajia erityisesti terveydenhoitoalan ammattilaisista. "Eräistä pikkulatteuksistaan ja haparoinneistaan huolimatta elokuva on kerrankin onnistunut kuvaus siitä, mitä psykoosiin eli mielisairauteen sairastuminen on", kirjoitti lääkäri Simo Kokko Helsingin Sanomien yleisönosastossa. "[- -] Kun huomaa olevansa aivan eri mieltä tunnettujen kriitikkojen kanssa, epäilee tietysti aina ensiksi itseään ja omia hoksottimiaan. Tässä tapauksessa herää kuitenkin ajatus siitä, että kriitikot ovat halunneet väen väkisin psykoosin olevan jotakin paljon elokuvallisempaa ja hallitumpaa kuin se traaginen todellisuudessa tavattava murtumistapahtuma onkaan." "Aihe on kiinnostava, mutta jostain syystä elokuva ei pure", tuumi puolestaan Raili Suominen (Turun Sanomat 18.2.1984). "Katsoja jää jokseenkin välinpitämättömäksi siitä, mitä näille ihmisille tapahtuu. Kaikki on kaavamaista, ulkoaopittua. [- -] Päivät mielisairaalassa toistuvat lähestulkoon samanlaisina. Ehkäpä sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, mutta elokuvan draama vaan ei kulje näillä eväin eteenpäin." Myös Palavan enkelin näyttelijäsuoritukset jakoivat mieliä. Moni arvosteli amatöörin valitsemista pääosaan, mutta Reijo Noukan (Aamulehti 17.2.1984, 18.2.1984) mielestä "Riitta Viiperin Tuulikki on juuri tuntemattoman tulkitsijan esittämänä koskettava. Vuorosanojen tietty kankeus ammattilaisiin verraten on osan uskottavuudelle vain eduksi, liian sujuva ja sliipattu tulkinta olisi jättänyt katsojan kylmäksi." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Lauri Törhönen (s. 1947) valmistui Taideteollisen Korkeakoulun elokuvalinjalta ohjaajaksi 1976, teki lyhytelokuvia, dokumentteja, teollisuuselokuvia, video-ohjelmia ja mainoselokuvia. Ennen pitkää debyyttiään hän oli lisäksi toiminut Jaakko Pakkasvirran (Runoilija ja muusa, 1978) ja Kalle Holmbergin (Rauta-aika, tv 1981) apulaisohjaajana sekä suomalaisena apulaisohjaajana amerikkalaisissa elokuvissa Punaiset (Reds, 1981) ja Gorkin puisto (Gorky Park, 1983). Idean ensimmäiseen pitkään näytelmäelokuvaansa Palava enkeli Törhönen sai psykologi Hannele Törröseltä, joka työskenteli eräässä mielisairaalassa Joensuun lähellä. Tapaamisen, keskustelun ja kirjeenvaihdon jälkeen käsikirjoitus lähti etenemään yhteistyönä ja koki yli kymmenen versiota, ennen kuin se hyväksyttiin elokuvasäätiössä. Viimeisessä vaiheessa mukaan oli tullut psykiatri-kirjailija Claes Andersson, joka määritteli oman osuutensa lähinnä "dramaturgisen kokonaisuuden kohentamiseksi ja tapahtumien pohjustamiseksi". Törhösen mukaan tuotannossa noudatettiin "amerikkalaista tekotapaa, jossa mitkään suunnitelmat eivät ole täysin sitovia". Kun tuolloisessa kotimaisessa elokuvassa oli keskimäärin 400-600 otosta, Palavassa enkelissä niitä oli lähes tuhat. Neljä kuukautta kestäneiden kuvausten aikana kaikki kohtaukset harjoiteltiin ja kuvattiin aluksi videotekniikalla: näin varsinaisissa kuvauksissa tarvittiin keskimäärin vain kaksi ja puoli ottoa. Naispääosaan Törhönen löysi valokuvamalli Riitta Viiperin, ensikertalaisen amatöörin, joka sai osasuorituksestaan kansainvälistäkin tunnustusta. Sittemmin Viiperi on nähty sivuosassa Törhösen seuraavassa elokuvassa Riisuminen (1986). Yli 150 000 katsojallaan Palava enkeli oli kevätkauden 1984 suurin yleisömenestys ulkomaisetkin uutuudet mukaan lukien ja koko vuoden toiseksi katsotuin kotimainen. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Alku- ja lopputekstimusiikki Säv. ja sov. Hector Studio-orkesteri (off), yht. 5' 40". 2. Linnut, linnut Säv., san. ja sov. Hector Hector, laulu ja kitara, ja Otto Donnerin studio-orkesteri (off), 0' 35". Levytys: Hector; Ponsi PEALP-16, 1980. 3. Yossel Yossel / Josef, Josef Säv. ja san. Nellie Casman ja Samuel Chaplin, suom. san. Kristiina Harmony Sisters, laulu, ja Dallapé-orkesteri (off), 1' 55". Levytys: Harmony Sisters; Finlandia P-394, 1939. 4. Vapauden kaiho Säv., san. ja sov. Hiski Salomaa Hiski Salomaa, laulu, ja Emil Hännisen orkesteri (off, radionauhuri), 1' 25". Levytys: Hiski Salomaa; Columbia 3137 F, D 48, 20.3.1929; Love Records LRLP-17, 1970. Huomautuksia: Teostoilmoituksen mukaan Hectorin säveltämässä taustamusiikissa esiintyvät "Katariinan teema" ja "Tuulikin teema". Tuulikin ollessa psykologin vastaanotolla kuullaan klassista musiikkia (off, radionauhuri), 1' 20". Teostoilmoituksessa on lisäksi mainittu Serge Gainsbourgin säveltämä Je t'aime moi non plus kappale levyltä Fontana 260 196 TF, 1966, 0' 49". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Nikkilän Sairaala: Pentti Ouri, Elli Kokkarinen, Pirkko Paloheimo, Irma Nylander, Laakson sairaala, Kellokosken päiväkoti ja sairaala, Auroran sairaala: Hannele Heino |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|