Valehtelija
Lögnaren (ruotsinkielinen nimi)
The Liar (englanninkielinen nimi)
Le Menteur (ranskankielinen nimi)
Der Lügner (saksankielinen nimi)
Vedenneito (työnimi)
Finna-arvio
Valehtelija
Mika Kaurismäen esikoiselokuva ja diplomityö Münchenin elokuvakoulusta, rento ja raakilemainen läpimurto. Se sisältää jotakin, mitä suomalaiseen elokuvaan 1980-luvun alussa kaivattiin: huumoria, itseluottamusta, ulkoista vaatimattomuutta ja vapautuneisuutta. Valehtelija (1981) on kuvaus nuoresta huulenheittäjästä, joka ei koskaan puhu totta, vaan antaa kaiken mennä omia menojaan...
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Claude Brasseur, Sami Frey, Anna Karina, Ernest Menzer (näyttelijät elokuvassa <i>Bande à part / Laittomat</i>), Jean-Luc Godard (kertojan ääni elokuvassa <i>Bande à part / Laittomat</i>) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Claude Brasseur, Sami Frey, Anna Karina, Ernest Menzer (näyttelijät elokuvassa <i>Bande à part / Laittomat</i>), Jean-Luc Godard (kertojan ääni elokuvassa <i>Bande à part / Laittomat</i>)Hae aiheistaAvustajat
Tampereen Ylioppilasteatterin jäseniä (väki diskossa) ,
Tampereen Ylioppilasteatterin jäseniä (väki diskossa)Hae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Sibelius-Akatemian opiskelijoita (taustamusiikkiyhtye)
Sibelius-Akatemian opiskelijoita (taustamusiikkiyhtye)Hae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Toukokuun loppu - kesäkuu 1980 - Aki Kaurismäen haastattelu 13.7.2001. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Mika Kaurismäen Valehtelijassa on nähty uusi raikas tuulahdus kotimaiseen elokuvaan", aloitti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 27.2.1981, 10.6.1982), "ja sellainenhan se toki on kaiken pinnistetysti 'taiteellisen' ja kaikesta elämästä ja huumorista ällistyttävän puhtaan nykytuotannon rinnalla. Valehtelija ponnistaa jostakin Ranskan uuden aallon vapautuneesta tavasta tehdä elokuvaa eikä esikuvastakaan ole epäilystä: velka Jean-Luc Godardille on ilmeinen [- -]. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa: kyseessä kun on niin selvästi harjoitelma. Oppivelkansa maksettuaan Valehtelijan tekijöiden uskoo pärjäävän omillaankin." "Tärkeintä Valehtelijassa on, että se kasvaa suoraan elokuvailmaisun perusteista", korosti Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 28.2.1981). "Kokonaisuus on luonteva ja helpon tuntuinen. Asiat on suunniteltu, valmisteltu ja tehty. Kamera seuraa kuin hyvin opetettu koira, eikä sen edessä tarvitse käydä pelleilemässä. [- -] Kaurismäellä on kertojanlahjoja. Hän tietää mitä voi jättää pois, ja minkä voi ohittaa nopeasti. Hänellä on hyvä rytmin taju. Hän ei hätäile, vaan antaa kohtausten kehittyä luontevasti. Tekijöiden tuttavuus, jopa verisukulaisuus, voi olla eräs oivallusten notkean kiinnioton salaisuus, mutta se ei vähennä sen arvoa. Valehtelija on hyvin ohut ja yksinkertainen, mutta pohtimisen kestävä pieni elokuva. Se tietää hyvää jatkossa." "Kaurismäen veljekset uhkaavat tehdä jatkossakin elokuvia", ounasteli myös E.L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 27.3.1981). "Hyvä niin, sillä Valehtelija lupaa paljon - ja se osoittaa todeksi kolme asiaa: tekijöillä on mielikuvitusta, rytmin tajua ja kertomisen lahjaa. He ovat nimenomaan elokuvantekijöitä; muutamat kuvajaksot ovat kaikessa karuudessaan kerronnallisesti hyvinkin ilmeikkäitä. Ja tekijät osaavat kuvata myös ihmistä kokokuvassa - ja niinpä he ovat malttaneet jättää tutut ja tylsät puolilähikuvat vähemmälle kuin keskimäärin suomalaisessa elokuvassa." "Valehtelija on vapautunut, hauska ja kekseliäs filmi", luonnehti Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 28.2.1981), "jossa mm. puhutun sanan ja visuaalisen kokonaishahmon suhde toimii esimerkillisellä tavalla. Villen (Aki Kaurismäki) hortoilu pitkin Helsinkiä, hänen satunnaiset tapaamisensa ja aina merkittävät repliikkinsä muodostavat liikkuvan ja toimivan kuvion, joka välittää merkityksiä yhtä hyvin pienissä visuaalisissa yksityiskohdissa kuin puheen piilomerkityksissä. Elokuvan aiheen ja teeman kannalta Villen jatkuva puhetulva on sitäpaitsi täysin funktionaalista; replikointi toimii jännittävällä tavalla yhtä aikaa hämäävänä ja paljastavana tekijänä." Markku Tuuli (Katso 13/1981, 23/1982) tunnusti, että Valehtelija on "tekijöiden persoonallinen yritys tilittää elokuvallisia esikuviaan ja välittää hetkiä suomalaisen älymystönuorison vieraantumisesta". Hän katsoi Kaurismäen osoittautuvan "varsin eteväksi kuvalliseksi ajattelijaksi" mutta ei antanut elokuvapalkinnon "sokaista elokuvan puutteilta": "Aki Kaurismäen ja Pauli Pentin käsikirjoitus on varsin läpinäkyvä yritys tapailla Ranskan 'uuden aallon' mestareiden Godardin ja Truffautin varhaiselokuvien tuoreutta. Tekijät ovat vain kaksikymmentä vuotta myöhässä. Valehtelijasta puuttuu niin Godardin terävä älykkömäinen oivallus kuin Truffaut'n humaani ihmisnäkemys, ja elokuva jääkin lähinnä pintapuolisten muotivitsien lakoniseksi laukomiseksi. Se ei pyrikään avaamaan päähenkilöään sen enempää psykologisesti kuin suhteessa yhteiskuntaankaan, vaan tyytyy 'steinbockilaiseen' sanojen pyörittelyyn." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Valehtelija oli Mika Kaurismäen (s. 1955) lopputyö Münchenin elokuvakorkeakoulussa, jossa hän oli opiskellut neljän vuoden ajan. Sitaatteja maailmankirjallisuudesta ja muistumia ranskalaisen uuden aallon elokuvista sisältävän käsikirjoituksen teki hänen nuorempi veljensä Aki Kaurismäki (s. 1957) yhdessä Pauli Pentin kanssa. Aki Kaurismäen esittämän päähenkilön roolinimi Ville Alfa oli Jean-Luc Godardin Alphavillen (1965) käänteismuoto ja kantamuoto veljesten perustamalle ja 30.4.1981 Kaupparekisteriin merkitylle Villealfa Filmproductions Oy:lle. Kuvaaja ja pienen sivuosan näyttelijä, saksalainen Toni Sulzbeck, oli Mika Kaurismäen tavoin Münchenin elokuvakoulun oppilas. Aki Kaurismäen haastattelun 13.7.2001 mukaan Veikko Aaltosen piti alunperin ohjata Valehtelija; hän oli mukana kirjoittamassa käsikirjoitusta. Kuvausilmoitusten mukaan kuvaukset suoritettiin kesäkuussa 1980. Kuvauspäiviä kertyi 15. Työryhmän suuruus oli yksitoista henkilöä. Elokuva toteutettiin mustavalkoisena, ja sen pituudeksi tuli 53 minuuttia. Käsikirjoitusten mukaan kestoksi kaavailtiin alunperin 40 minuuttia. Suomen elokuvasäätiö tuki tuotantovaihetta 100 000 markalla. Valehtelijan Suomen kantaesitys tapahtui Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen katselmuksen yhteydessä 6.2.1981. Elokuva sai 50 000 markan Risto Jarva -palkinnon ja myöhemmin laatutukea 40 000 markkaa. Elokuva oli aiemmin esitetty Berliinin filmikoulussa marraskuussa 1980. Teatterikierros alkoi 28.2.1981 edellisenä päivänä avatusta Helsingin Illusionista, missä Valehtelijan lisäksi nähtiin Veikko Aaltosen Taideteollisen korkeakoulun Elokuva- ja tv-linjalla ohjaama oppilastyö, 23 minuutin lyhytelokuva Matkalla. Myöhemmin Valehtelija nähtiin myös Jyväskylän, Tampereen, Kouvolan ja Joensuun valkokankailla. Maaliskuussa 1982 Valehtelija sai tuomariston erikoispalkinnon Henri Langlois'n muistofestivaaleilla Toursissa Ranskassa. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Living in The Real World Säv. ja san. Jimmy Destri Blondie (off, levyautomaatti), 0' 30". Levytys: Blondie; Chrysalis CHR-1225, 1979. 2. Ecstasy / Hurmio Säv. Jose Belmonte, suom. san. Rauni Kouta, sov. Taito Vainio Es. Jarkko Lehti, laulu, orkesterisäestys (off, levysoitin), 2' 55". Levytys: Jarkko Lehti; Mars ML-110, 1978. 3. Call It Stormy Monday (But Tuesday's Just as Bad) Säv. T-Bone Walker Eric Clapton, sähkökitara, ja yhtye (off, levysoitin), 1' 25". 4. One Way Ticket Säv. ja san. Hank Hunter ja Jack Keller Es. Juuso Hirvikangas, huilu (100 %), 0' 40". 5. Hyppää beibi Popedaan Säv. ja san. Jukka Mikkola ja Markku Paretskoi Es. Juuso Hirvikangas, laulu ja kitarasäestys, ja Aki Kaurismäki, laulu (100 %), 0' 40". 6. Mies joka rakastaa itseään Säv., san. ja sov. Juice Leskinen Es. Juice Leskinen Slam (100 %), 2' 40". Levytys: Juice Leskinen Slam; Hi-Hat HIS-1062 ja HILP-139, 1980 Huomautuksia: Teoston musiikki-ilmoituksessa ei ole mainittu taustamusiikin osuutta, ainoastaan musiikkinumerot 2 ja 6. Lasse Keson antamat taustamusiikin teemojen nimet ovat esiintymisjärjestyksessä "Alku", "Rakastuminen", Panorointi", "Lepertely", "Yksinäisyys" ja "Loppu". Taustamusiikkiyhtye oli koottu Sibelius-Akatemian oppilaista. Elokuvateatterissa kuullaan Michel Legrandin orkesterille säveltämää taustamusiikkia elokuvasta Bande à part / Laittomat (off), 0' 55". Ville Alfan asunnolla kuullaan radiosta pop-musiikkia (off), 0' 40". Huvipuistossa soi karnevaalimusiikki (off), kahteen otteeseen, yht. 0' 30". Vedenneitohallissa taustamusiikkina pop-musiikkia, 0' 15", ja romanttinen laulu, 0' 30", molemmat off. Tavaratalossa taustamusiikkina katkelma klassista (off), 0' 15". Näköalabaarissa viihdemuzakia (off), kahdessa osassa, yht. 3' 15". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Taideteollisen korkeakoulun ETV-linja, Tampereen Ylioppilasteatteri, Filminor Oy, Kosmos Filmi Oy, Linnanmäen vedenneidot |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Elokuvateatterikohtauksessa nähdään katkelma Jean-Luc Godardin elokuvasta Bande à part / Laittomat (1964). - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|