Voi juku - mikä lauantai
Voi juku mikä lauantai (rinnakkaisnimi)
Jisses, en sån lördag! (ruotsinkielinen nimi)
Kesälesket (työnimi)
Kesäleski (työnimi)
Kunnialliset kesälesket (työnimi)
Gosh, What a Saturday (englanninkielinen käännösnimi)
Zut alors, quel samedi! (ranskankielinen käännösnimi)
Ein Unvergleichlicher Samstag (saksankielinen käännösnimi)
Vilken eländig lördag (ruotsinkielinen nimi televisioesityksessä 5.8.1982)
Finna-arvio
Voi juku - mikä lauantai
Voi juku - mikä lauantai (1980) on Visa Mäkisen ohjaama ja yhdessä Margit Mäkisen kanssa käsikirjoittama kesäinen komediaelokuva. Ullan (Riitta Käpynen) ja Titan (Pirjo Siiskonen) aviomiehet Veka (Seppo Mäkipää) ja Pena (Matti Niemelä) lähtevät viikoksi kalaretkelle. Naiset päättävät nauttia vapaudesta ja kauniista kesästä ja suuntaavat maalle saunomaan. Matkan aikana Ulla ja Titta joutuvat toistuvasti pulaan autonsa kanssa ja kutsuvat kaikki apuun tulleet miehet (mm. Erkki Liikanen ja Timo Nissi) seuraavaksi päiväksi mökille kahvittelemaan. Myös aviomiehen saapuvat paikalle – hevoskyydillä!
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
FHRA:n Porin osasto<br />PMK:n maantiepyörät<br />PMK:n motocrosspyörät<br /><br />Väki huoltoasemakonsertissa / väki diskoravintolassa: Porin Piruetin tanssijoita ,
FHRA:n Porin osasto<br />PMK:n maantiepyörät<br />PMK:n motocrosspyörät<br /><br />Väki huoltoasemakonsertissa / väki diskoravintolassa: Porin Piruetin tanssijoitaHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Syyskuu 1979 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Vaikka periaatteessa kunnioitankin jokaisessa asiassa ammattilaisuutta", pohdiskeli Pentti Kirstilä (Aamulehti 9.2.1980), "ymmärrän hyvin senkin mielipiteen, että ihmisten pitää harrastaa erilaisia asioita, kuten elokuvan tekemistä. Onhan se ainakin merkki siitä, että jotakin on tapahtumassa, onhan se merkki aktiivisuudesta, innosta ja tietynlaisesta peräänantamattomuudesta. [- -] Mutta elokuvan tekeminen ei olekaan niin helppoa, kuin saattaisi kuvitella katselemalla ensiluokkaisia sujuvia ammattilaisten töitä. Voi juku mikä lauantai osoittaa joitakin kuoppia, joiden yli ei ole ihan helppo loikata. Esimerkiksi useimmiten elokuvaan kannattaa laatia jonkinlainen käsikirjoitus; Mäkisen filmin alkuteksteissä sanotaan, että sellainen on tässäkin tapauksessa laadittu; lopputuloksessa siitä ei kuitenkaan näy juuri mitään merkkejä. Näyttelijöille tietty lahjakkuus ei olisi sekään pahitteeksi." "Yksi asia kismittää erityisesti porilaisen Visa Mäkisen ensimmäisessä elokuvassa", kirjoitti Markku Tuuli (Katso 9/1980, 31/1982) samassa ironisessa tyylilajissa. "Ei se, että elokuvan tekninen taso on alle kaiken arvostelun. Ei se, että Mäkinen on lähtenyt tekemään komediaansa lähes vailla käsikirjoitusta. Ei se, että hänellä ei ole hajuakaan tavoittelemansa komedian rytmivaatimuksista. Ei se, että Mäkinen kuvittelee erilaisilla autoilla Suomen luonnossa ajelun olevan elokuvataidetta. Ei se, että elokuva on luokattoman huonosti näytelty. Ei se, että filmi, jossa on ideallisia aineksia viideksi minuutiksi, on laajennettu puoleksitoista tunniksi. Vaan se, että hän ei ole tyytynyt näyttämään kotiseutuelokuvaansa kotikaupunkinsa ystäville, vaan on laskelmoidusti palkannut mukaan Erkki Liikasen kaltaisen julkkiksen, jotta koko kansa erehtyisi hänen ontuvan yrityksensä pariin. Voi juku mikä lauantai haiskahtaa epäilyttävästi yritykseltä netota tyhjällä paketilla, jossa on päällä kaunis paperi." "Mainoselokuvan henkisellä ja teknisellä valmiudella toimiva filmi", luonnehti Simo Tuomola (Turun Sanomat 28.2.1980), joka "on valinnut kohderyhmäkseen tietenkin nuorison ja käsittelee sille syötettyä maailmankuvaa kritiikittömästi ihaillen. Tarinan juoni on kuin alakoulun ainevihosta hutiloiden kopsattu. Pari muovista missiä on matkalla kesämökille, musiikki soi, irtohuulet yrittävät naurattaa, viinaa kitataan ja ympärillä pyörii jos jonkinlaista kaksilahkeista yrittäjää. Iskulause 'taatusti kaupallinen' on matkittu Spedeltä ja loput sitten mainospaloista, joista teoksen kokonaisilmettä ei kirveelläkään erota. Sielunmaisemaksi kohoaa tuo tuttu purkka-jenkkirauta-farkut-limppari -kuvio eivätkä pääosaa elokuvassa suinkaan näyttele ihmiset tai luonto, vaan tavaranpalvonta: autot, lenskat, moottoripyörät." "Pikkunätti omakustanne", otsikoi Kari Leskinen (Savon Sanomat 24.2.1980) ja kehitti myönteistä näkökulmaa: "Eihän tälle elokuvalle Jussi-patsaita satele, vaan sarjassaan täysin katsottavaa viihdettä, hyvä vaihtoehto nojatuolissa löhöämiselle. Erkki Liikasen ymppääminen kuvioihin tuntuu hieman teennäiseltä, vaikka tarvitseehan elokuva sankarinsa. Muuten amatöörinäyttelijät selviävät suorituksistaan hyvin, onpa joukossa jokunen mieleenpainuvakin tyyppi, kuten esimerkiksi pontikankeittäjänaapuri ja paikkakunnan poliisit. Pieniä puutteita esiintyy kyllä koko ajan, mutta ne ymmärtää ottaen huomioon pienen budjetin sekä muut resurssit." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Voi juku - mikä lauantai oli porilaisen monialayrittäjän (grillikioski, musiikkituotanto) Visa Mäkisen (s. 1945) ensimmäinen kokeilu elokuvantekijänä. 44-sivuinen käsikirjoitus syntyi yhteistyössä Margit-vaimon kanssa, rahoituksesta kolmannes järjestyi Suomi-Filmin tuotantoluotolla ja loput pankkilainana, jonka takuuna oli Mäkisen perheen Porissa omistama talo. Tähtenä elokuvassa vieraili Erkki Liikanen, muita ammattilaisia kameran edessä olivat vain näyttelijät Timo Nissi ja Seppo Louko. Naisesiintyjistä Pirjo Siiskonen löytyi Porista ja Riitta Käpynen Tampereelta. Teknisestä ohjauksesta huolehti kuvaaja Matti Pulliainen. Kuvaukset tapahtuivat syyskuun 1979 aikana 16 mm:n värimateriaalille, josta leikkauksen jälkeen vedettiin elokuvateattereita varten neljä normaalilevyistä esityskopiota. Leikkaajaksi ilmoitetun Cristian Achanderin oikea nimi on Heikki Arala. Elokuvan kantaesitys oli 21.12.1979 Porissa - "kutsuvieraita 130, tervapatoja kymmenkunta ja soittokuntia yksi". Helsinkiin tämä "uuden aallon vauhdikas hauskis koko perheelle" saapui helmikuun alussa 1980, ja kiersi kevään mittaan myös kaikki muut suuret kaupungit Jyväskylää lukuunottamatta. Katsojia elokuvalle kertyi runsaat 30 000 henkeä eli vain 22 % vuosien 1979-80 keskiarvosta. Visa Mäkinen itse arvioi menestyksen niin hyväksi, että tuotti ja ohjasi seuraavan elokuvansa jo kesällä 1980. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
Musiikki: Johnny Savage & the Riders, Hurriganes, Visa 1. Tunnusmusiikki Säv. tuntematon, sov. Freeway-yhtye 1) Freeway-yhtye (off, alkutekstimusiikki), 1' 35". 2) Freeway-yhtye (off), seitsemään kertaan, yht. 13' 05". 3) Freeway-yhtye (off, loppumusiikki), 0' 35". 2. Niin kauan minä tramppaan Säv. ja san. trad. Matti Niemelä, hyräily ja laulu (100 %), 0' 35". 3. Happy Days / Onnen päivät Säv. Charles Fox, san. Norman Gimbel, suom. Pertti Reponen Visa Mäkinen, laulu, ja yhtye, 1' 00". Levytys: Musiikkia tv-sarjasta Onnen päivät nyt suomeksi. [Visa Mäkinen] Curly Records VMLP-8, 1979. 4. Rockin' Through The Rye Säv. ja san. Bill Haley Es. Johnny Savage (= Juhani Vihunen), laulu, ja Freeway-yhtye (playback, Johnny Savage, laulu, ja The Riders-yhtye), 2' 00". Levytys: Johnny Savage; TopHits THSG-506, 1979. 5. When the Saints Go Marching In Säv. ja san. trad. Yhtye (off), kolmeen kertaan, yht. 4' 40". 6. In My Mind Säv. Remu Aaltonen (= Henry Olavi Aaltonen), san. Hurriganes Hurriganes (off), 2' 50". Levytys: Hurriganes; Scandia KS-1033, 1979. 7. Sealed With A Kiss / Suudelmin suljetut kirjeet Säv. Gary Geld, san. Peter Udell, suom. Reino Helismaa Visa Mäkinen, laulu, ja yhtye, 1' 25". Levytys: Musiikkia tv-sarjasta Onnen päivät nyt suomeksi. [Visa Mäkinen] Curly Records VMLP-8, 1979. 8. Shorai, shorai Säv. Remu Aaltonen, san. Hurriganes Hurriganes (off), kahdessa osassa, yht. 2' 40". Levytys: Hurriganes; Scandia KS-1033, 1979. 9. "Yön syliin yksinäinen vaipuu --" Säv. ja san. Erkki Liikanen Es. Erkki Liikanen, laulu ja kitarasäestys (100 %), 0' 50". 10. Nukku-Matti (muunnelma) Säv. Georg Malmsten, sov. Hannu Lumme Hannu Lumme, viulukone (off), neljässä osassa, yht. 4' 15". 11. Jos sais kerran reissullansa Säv. ja san. trad. Es. Seppo Louko, laulu (100 %), 0' 05". Huomautuksia: Moottoripyöräjengiin liittyy uhkaavaa tehostemusiikkia (off, Hannu Lumme, viulukone), 1' 05". Visa Mäkinen hyräilee (100 %), 0' 05". Timo Nissi hyräilee (100 %), 0' 05". Seppo Mäkipää hyräilee, 0' 10", ja myöhemmin laulahtaa "Voi kun mä olosin piänenä kuollu --", 0' 05", molemmat 100 %. Seppo Louko laulelee pyöräillessään (100 %), 0' 05". Matti Niemelä viheltelee (off), 0' 05". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Oy Sinebrychoff Ab, Porin Olut, PT-Auto Oy, Vaunu ja Varaosa Oy, Valtarengas Oy, Autopurkaamo Olavi Aaltonen, STS - Porin konttori, Mäntyluodon poliisilaitos, Porin kaupungin palolaitos, Hotelli Otava, Mainos Pori, Porin Piruetin tanssijat, PMK:n kerholaiset, Oy Shell Ab, FHRA:n kerholaiset, Satakunnan Lennosto, Hävittäjälentolaivue 21, Satamusiikki Oy, Porin Auto- ja Vaihtokone, Mäntyluodon hotelli, Oy Ford Ab, AV-Media, Robi de Godzinsky |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|