Ulvova mylläri
Den Galna mjölnaren (ruotsinkielinen nimi)
The Howling Miller (englanninkielinen nimi)
Den Galne mjölnaren (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Le Meunier hurlant (ranskankielinen käännösnimi)
Der Brüllende Müller (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Ulvova mylläri
Jaakko Pakkasvirran ohjaama ja yhdessä Arto Paasilinnan kanssa käsikirjoittama komediallinen draamaelokuva Ulvova mylläri (1982) perustuu Paasilinnan samannimiseen romaaniin. 1950-luvun alkupuolella Pohjois-Suomeen muuttanut mylläri Gunnar Huttunen (Vesa-Matti Loiri) rakastuu maatalouskerhoneuvoja Sanelma Käyrämöön (Eija Ahvo). Tunteidensa palosta ulvovan ja omalaatuisen myllärin tempaukset suututtavat niin kunnan isännät ja lääkärin (Yrjö Järvinen) kuin virkavallan nimismiestä (Harri Tirkkonen) ja maaherraa (Martti Tschokkinen) myöten niin, että hänet toimitetaan mielisairaalaan. Gunnar ei kuitenkaan taivu määräysvallan alle, vaan karkaa metsiin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
7 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Eläinlääkäri: Kaj Skutnabb<br />Logon suunnittelu: herra Kaijanen
Eläinlääkäri: Kaj Skutnabb<br />Logon suunnittelu: herra KaijanenHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
2.3.-3.3.1982 (talvikuvaukset), 3.5.- 19.5.1982 (studiokuvaukset), 14.6.-21.7.1982 (kesäkuvaukset) - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Hannu Vapalahti (Eteenpäin 8.11.1982) kiteytti useimpien arvostelijoiden käsityksen Ulvovasta mylläristä: "Pakkasvirran mylläri-elokuva on konstailematon, helposti seurattava. Se ei erityisemmin tarjoa yllätyksiä eikä ratkihauskuuksia, mutta löytyypä siitä ihmisläheistä huumoria kuitenkin sen verran sopivasti ettei hymyttä istua tarvitse. Ulvova mylläri on hyvä siksi ettei se kurkota liian pitkälle kuuseen eikä näin ollen kapsahda katajaankaan, kosketus katsojaan säilyy." Elokuvaa verrattiin väistämättä sekä alkuperäisromaaniin että Risto Jarvan Jäniksen vuoteen. Sakari Toiviaisen (Ilta-Sanomat 5.11.1982, 6.6.1984) mielestä Ulvova mylläri "ei lisää paljonkaan uutta kerrosta alkuteoksen päälle, mutta minkä se kertoo, se kertoo yleisesti ottaen hyvin: taloudellisesti ja vivahteikkaasti, samalla kertaa juoheasti ja riuskasti, jättäen ihmisten ympärille ilmaa ja antaen myös luonnolle ja muulle miljöölle asianmukaisen osansa, huumorin vaikeasti tavoitettavaa kosketusta unohtamatta. Jäniksen vuoden runollisuuteen ja tunnelmallisuuteen Ulvova mylläri ei yllä, eikä se sellaiseen tähtääkään. Se on ihmisten ja tilanteiden, näyttelijöiden ja 'näkymättömän' ohjauksen elokuva, joka kepeästi tyylitellyn, hienokseltaan sadunomaisen pintansa alle kätkee viestin, että maailmassa ja ihmisessä on myös pimeä puolensa." Velipekka Makkonen (Tiedonantaja 11.11.1982) piti elokuvaa liian ulkokohtaisena ja pohti, olivatko taloudelliset seikat saaneet Pakkasvirran astumaan kolme vuosikymmentä taaksepäin: "Elokuva on käsittämättömästi sijoitettu jonnekin 40-50-lukujen vaihteeseen, ja sieltä on peräisin yhtä paljon yhteiskunnalliset asetelmat [- -] kuin elokuvallinen kieli. Mikä Hilmanpäivissä on luontevaa ja luonnollista, vaikka tällä hetkellä vanhahtavaa on Ulvovassa myllärissä pelkkää unhoon joutuvaa historiaa." Vesa-Matti Loirin pääosasuoritus sai jokseenkin varauksettoman hyväksynnän. Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 6.11.1982, 6.6.1984, 3.2.1987) näki Ulvovan myllärin eräänlaisena Loirin 20-vuotistaiteilijaelokuvana: "Loiri on parhaimmillaan Ulvovassa myllärissä sitten Poikien. Oltakoon Uuno Turhapurosta mitä mieltä tahansa, niin tuon kahdenkymmenen vuoden aikana en ainakaan itse ole nähnyt Loiria näin herkkänä, lataavana ja eläytyvänä elokuvanäyttelijänä kuin Ulvovassa myllärissä. Tässä kuuluvat pisteet varmasti myös ohjaajalle, joka on pystynyt poistamaan Loirista kaikki Turhapuron rasitteet." Moni arvostelija poimi erikseen esille kohtauksen, jossa Jeesus-krusifiksi puhuttelee mylläriä kirkossa. Ywe Jalander (Folktidningen Ny Tid 18.11.1982) kiinnitti huomiota kohtauksen kirjaviin tulkintoihin: "Mikael Fränti i Helsingin Sanomat har tolkat scenen så, att Gud talar förnuft till mjölnaren, medan Antti Lindqvist i Kansan Uutiset har uppfattat scenen som kritik mot religionens roll som upprorets dämpare. Jag tror att båda tolkningarna är både befogade och felaktiga. Felaktiga såtillvida, att det inte är här frågan om en för konstverk betecknande ambivalens, utan om en oklarhet, som beror på att konstnären inte löst det problem han tagit sig an." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Ulvova mylläri oli Arto Paasilinnan tekstien neljäs elokuvasovitus. Sitä edelsivät Risto Jarvan Jäniksen vuosi (1977), Hannu Kahakorven tv-elokuva Onnellinen mies (1979) ja Paasilinnan alkuperäisaiheeseen perustunut Natalia (1979). Sittemmin Paasilinnan romaaneja ovat filmanneet Jouko Suikkari Hirtettyjen kettujen metsä, 1986) ja Ere Kokkonen (Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, 1996; Hurmaava Joukkoitsemurha, 2000). "Perisuomalaisen hulluuden ylistys", määriteltiin Ulvovaa mylläriä lehdistötiedotteessa eräänlaisena alaotsakkeena. Kuvausvaiheessa ohjaaja-käsikirjoittaja Jaakko Pakkasvirta luonnehti: "Ulvova mylläri on ehkä hyvinkin kantaaottava elokuva virkavaltaisuutta vastustaessaan ja yksilön oikeuksia puolustaessaan. Silti painottaisin sitä kansankomediana, jossa tietyt suomalaisuuden peruspiirteet naurattavat." "Kohta sotien jälkeen", ilmoittaa Paasilinna Gunnar Huttusen seikkailujen ajankohdan. "Tapahtuu menneisyydessä, joskaan ei kovin kaukaisessa", määritellään elokuvan käsikirjoituksessa. Poliisin virkapukujen ja setelirahojen perusteella elokuva voidaan sijoittaa aikaan ennen 1950-luvun puoltaväliä. Helsingin kaupunginteatteriin kiinnitetylle Eija Ahvolle (s. 1951) Ulvovan myllärin naispääosa merkitsi ensiesiintymistä elokuvassa. Vesa-Matti Loirin ja Ahvon suoritukset tunnustettiin Jussien jaossa ja myös yleisö suosi elokuvaa: 100 000 katsojan raja ylittyi reilusti. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki / "Rakkauden ylistys" Säv. ja sov. Otto Donner Studio-orkesteri (off), 0' 55". 2. Virsi 600 ("Oi Herra, jos mä matkamies maan --") Säv. Mikael Nyberg, san. Wilhelmi Malmivaara Es. "hautajaisvieraat", laulu (100 %), 0' 45". Huomautuksia: Teoston musiikki-ilmoituksessa taustamusiikin teemoille on annettu seuraavat nimet ja kestot: "Rakkauden teema", 1' 02" "Kohtaaminen", 0' 22" "Sinunkaupat", 0' 35" "Rankinen saaressa", 1' 25" "Hulluuden teema", 0' 44" "Pilleri", 1' 47" "Hulluuden teema (Ervinen)", 0' 52" "Hulluuden teema (Portimo)", 1' 05" "Hulluuden teema (kiinniotto)", 0' 20" "Rakkauden teema, suru", 1' 00" "Mielisairaala", 1' 23" "Rakkauden ylistys", 1' 11" "Hulluuden teema (leiri 1)", 0' 21" "Hullu yö", 0' 18" "Marssi (sotilaat)", 0' 32" "Marssi (suolla)", 0' 25" "Marssi (kiinniotto)", 0' 28" "Marssi (koirat)", 0' 24" "Loppumusiikki I", 1' 15" "Loppumusiikki II", 1' 55". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Mikkelin maalaiskunta |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||||||
suomi |